{"id":1137,"date":"2018-04-27T09:56:37","date_gmt":"2018-04-27T06:56:37","guid":{"rendered":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/?p=1137"},"modified":"2018-05-06T12:53:13","modified_gmt":"2018-05-06T09:53:13","slug":"meankielen-paikaliset-ja-temattiset-ulottuvuuet","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/2018\/04\/27\/meankielen-paikaliset-ja-temattiset-ulottuvuuet\/","title":{"rendered":"Me\u00e4nkielen paikaliset ja temattiset ulottuvuuet"},"content":{"rendered":"

Me\u00e4nkielen paikaliset ja temattiset ulottuvuuet
\nUumajan yliopisto
\n20. huhtikuuta 2018 <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mie h\u00e4\u00e4yn sanoa lyhyesti paljon, niin olkaa valphaita! Mie olen syntyny 160 askelta tsaarin punasesta priimusta ja kuninkhaan mustasta nauhasta, mie olen trilinguaali, kolmikielinen ja kirjotan kolmela kielel\u00e4 (ruotti-me\u00e4nkieli-suomi), ja olen siksi rajaihminen, joksika ei tule sill\u00e4, ette assuu rajan tuntumassa, h\u00e4\u00e4tyy puhua rajan kieli\u00e4 ja kuulua v\u00e4lipuolisuutheen kielen takia. Mie olen minun kielet. Kiitos rajan kielile, ette n\u00e4m\u00e4t synnytt\u00e4vv\u00e4 me\u00e4n omaper\u00e4st\u00e4 kirjalisuutta, osotelmaa ja taietta.<\/p>\n

Ko mie vaihetan kielt\u00e4 mie vaihetan naamaria, persunaa<\/em>, mutta en hypostaasia<\/em>, olenollisuutta, mie olen aina sama ihminen ihmisest\u00e4 – huolimatta kielest\u00e4, ihof\u00e4rist\u00e4, uskonosta ja kulttuurista. \u00c4itinkieleni, me\u00e4nkielen, sain i\u00e4st\u00e4, kasuvet l\u00e4nnest\u00e4. \u201dIhmisi\u00e4 net oon netki<\/em>\u201d, sano minun is\u00e4, jopparikuninkas, kaikista niist\u00e4 pakenevista ihmisist\u00e4, joita met sotien j\u00e4lkhiin piilotimma saunakamahriin ja mettien risukothiin.<\/p>\n

Me\u00e4nkielen paikaliset ja temattiset ulottuvuuet oon t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n teema. \u00a0\u00a0 Paikalista ulottuvuutta oon hankala m\u00e4\u00e4ritel\u00e4, koska v\u00e4lipuolisuus, rajan kolmas kamari on Anaximandroksen Apeiron<\/em><\/strong> (\u03c4\u1f78 \u1f04\u03c0\u03b5\u03b9\u03c1\u03bf\u03bd, ”\u00e4\u00e4rett\u00f6myys”, ”rajattomuus\u201d, \u201dse oon kaikkea eik\u00e4 mith\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rr\u00e4tty\u00e4\u201d, arch\u00e9<\/em>, alku ilman alkua, itte alku oon rajaton, muutenhaan jotaki olis ennen jopa toisela puolen arch\u00e9a<\/em>, joka kans tarkottaa valtuutta, herruutta. Kenen yli? Joo, rajattomuuen yli. Rajan filosofii kuuluu t\u00e4hh\u00e4\u00e4n konteksthiin, siihen mit\u00e4 Sokrates ja Platon sanova: a-topokseksi<\/em>, kamarittomuus, ei-kamari, ei tila, a-topos, <\/em>miss\u00e4 rajanylitt\u00e4misen silm\u00e4nr\u00e4ph\u00e4ys kuljettaa ihmist\u00e4 likem\u00e4ksi itte\u00e4 ja kaiken tarkotusta ja alkua, miss\u00e4 ei ole aikaa, Sokrathen mielest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 a-topos<\/em>, rajan kolmas kamari oon se rajapaikka, joka ei ole paikka, jossa Jumala loi mailmankaikheuen, kuten rajan suuri filosohvi Eugenio Trias v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Kaikki oon luotu rajattomalla rajala.\u00a0 (Kyll\u00e4 met sen olema tiehneet, se tapahtu tuossa Toivolansaarela, Kukkolankoskelta kappalheen matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4).<\/p>\n

Miep\u00e4 annan teile esimerkin minun tulevasta kirjasta Gr\u00e4nsg\u00e5ngare \u2013 68: \u201dMie olen 12 vuotta ja ostan kauasmaisia friimerkki\u00e4 Suomen puolela kaverilta. Mie luulen, ette niitten kuten kaiken muun tavaran vienti oon kieletty\u00e4 ja mie k\u00e4tken net kenkhiin. Justhiinsa ko met ylit\u00e4mm\u00e4 rajan mie j\u00e4\u00e4n seishoon. Pappa kattoo minua: Mik\u00e4s sulla oon, poika? <\/em>Mie kusikaan: No ei mith\u00e4n! <\/em>Enh\u00e4\u00e4n mie saata sanoa, ette mie t\u00e4ss\u00e4 nyt justhiinsa heitin olemasta ja vasta nyt aloin olheen. a-topoksessa<\/em>, sopimuskamarissa, rajan kolmanessa kamarissa mie olen arch\u00e9<\/em>, omien friimerkkien valtias ja rajattomuuen herra. Tulli ja polisi oon vain pirulisimalle saakka p\u00e4\u00e4sheit\u00e4 herroja. V\u00e4yl\u00e4 oon aina ollu, se virtaa ei ole misth\u00e4\u00e4n poissa, se virtaa menem\u00e4tt\u00e4 mihinkh\u00e4\u00e4n \u2026 T\u00e4st\u00e4 laulusta tuli \u00e4kki\u00e4 suosittu. \u00a0\u00a0 Siin\u00e4 oon me\u00e4n filosofiin ulottuvuus ja se aukase portit men kirjalisheen estetiikhaan.
\nTeatteri?<\/strong><\/p>\n

Ensim\u00e4inen me\u00e4nkielinen osotelma nousi osottamolle 1987, Kuutot. Sit\u00e4 osotethiin 14 kertaa t\u00e4syin salein Pajalan Folkets Husiss\u00e4. Enn\u00e4tys joka kest\u00e4\u00e4 yh\u00e4. Met olima eel\u00e4kulkijoita, emm\u00e4 vain kielen, mutta kans tekniikan. Luulajan korkeakoulu teki taattoriohjleman, jolla viskathiin k\u00e4\u00e4n\u00f6s osottamon yl\u00e4puolele.<\/p>\n

Sen j\u00e4lkhiin met olema osottanheet uupperoita. Teemat samat ko aina: Joppaus, raja, Laestadius, sota ja Matoj\u00e4rvi, me\u00e4n ensim\u00e4isen kirjalijan Hilja Bystr\u00f6min kunniaksi. Kuutot oli karnevaalia ja tapahtuma kulki monela tasola ja eri aikoina. Ko mie sen kirjotin, mie en viel\u00e4 tieny enk\u00e4 tuntenu me\u00e4n teatterin konteksti\u00e4 ja teemaatista ulottuvuutta. Vastauksen oli pakko hakea ko minun osotelma Dagning r\u00f6d<\/em> sai ensi-illan Norrbottenin teatterissa 1993 ja vuotta j\u00e4lkhiin valithiin Bonner Biennalile Euroopan parhaimpien osotelmien sekhaan. (Kaks vuotta t\u00e4t\u00e4 ennen Oulun kapunkinteatterin Jerusalemin tanssit oli ollu siel\u00e4). Mie piiin siel\u00e4 puhheen ja freistasin selitt\u00e4\u00e4 me\u00e4n teatterin juuria n\u00e4in: \u201dKo mie luin Michail Bachtinin kirjan Dostojevskijs poetik<\/em>, mie oivalsin, ette olin lapsena ja nuorena el\u00e4ny teatteria, sanan valtavaa teatteria kyl\u00e4rukkuuksissa, miss\u00e4 lapsuuteni saarnamiehet puhuit. Se oli karnevaalia, se oli teatteria, josta vailtu ramppi, jossa ei jaettu osottelijoita ja kattojia, se ei ollu osotelma, jota vahathiin, sit\u00e4 elethiin. Vain n\u00e4iss\u00e4 osotelmissa alaspainetuile ihmisille kielelelisess\u00e4 ja kulttuurisessa toisenlaisuuessa ja reunassa oli maholista kaataa kumhoon sorron voimat. Saarnat olit aivanko yksinpuheluja Dostojevskin romaanista: erilaisista, eriarvosista ja keskenh\u00e4\u00e4n viehraista aineksista saaranamiehet loit omia taitheelisia teoksia, traamaa, joitten sanat ja elheet paljastit paljon en\u00e4mpi ko tietotheet ja psykolookiset vaikutheet. Yksinpuhelu oli keskustelua kaikitten pirtiss\u00e4 olevien kans, ihmisten, jopa enkelten ja pirujen. Kieli saatto olla lyyrist\u00e4 ko Korkeassa Veisussa, saatto olla apokalypis\u00e4 ja mailman loppua, saatto olla Lutherusta ja Laestadiusta. Se oli puhetta, klauvaamista, vallan pilkkaa ja pamflettia. Osottamo alko tuokshuun ja saahmaan ommaa lattausta. Sanat muutit pirtin osottamoksi. Joku alko itkheen, toinen nauhraan; oli tansia ja performansia, jokka rikoit kieletyn ja annoit \u00e4\u00e4nt\u00e4 vaietuile ja hyl\u00e4tyile, alaspainetuile ja murheelisille, jokka saavutit teatterin katharsiksen, sis\u00e4sen puhistuksen, aivanko antiikin teatterissa.\u201d
\nEnt\u00e4s kirjalisuus?\u00a0 <\/strong><\/p>\n

Eik\u00f6s tuo minun rajaihmisen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 ole liika raijaava? Eik\u00e4s siitt\u00e4 tule justhiinsa se Saimaan norppa, joksiki yks luenoittija Hanasaarela kerran m\u00e4\u00e4ritteli me\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 oli mulle kauon ongelmanna. Olinkos yksin t\u00e4mm\u00f6nen rajaolento? Olinkos kumma ja outo? Piiain olin Saimaan norppa. Joskus tuntu silt\u00e4. Mutta silloin tapahtu jotaki mulle mullistavvaa. Mie kirjotin romaanin Kasaland, Norstedts 1984 (Konin hinta, Pohjoinen 1990) Mie k\u00e4ytin tietyist\u00e4 syist\u00e4 interferensi\u00e4, kielensekotusta kirjalisenna menetelm\u00e4n\u00e4. Siitt\u00e4 tuli aikan ihmeelinen sanainstala\u0161uuni: mie hunteerasin me\u00e4nkielel\u00e4 ja suomeksi mutta sormet kirjotit ruottia. Ajo ko reikp\u00e4\u00e4<\/em> blev \u201dk\u00f6rde som h\u00e5l i huvudet\u201d och ty\u00f6miesten perh\u00e4\u00e4nkattoja <\/em>arbetarnas bakomtittare. Mie sain vuotta j\u00e4lkhiin Kasalandin seurauksena, 1985, kuttun Svenska Vitterhetsakademin brittil\u00e4is-ruottalaisheen seminaahriin, jonka teemana oli New Writing in a Multicultural Society<\/em>. Mie puhuin me\u00e4nkielest\u00e4 englanniksi t\u00e4st\u00e4 teemasta. \u00a0\u00a0 Siel\u00e4 oli kirjailiojita koko mailmasta ja meile kaikile oli yhtheist\u00e4 se, ette met kirjotimma muula kielel\u00e4 ko syntym\u00e4kielel\u00e4. Mie kohtasin Salman Rushdien, Kazuo Ishiguron ja monta muuta.<\/p>\n

Mie ymm\u00e4rsin, etten mie ole yksin minun rajaolemisessa, en mie mikh\u00e4\u00e4n Saimaan norppa ole ko rajan kolmas huone oli t\u00e4p\u00f6t\u00e4yn\u00e4 ihmisi\u00e4, kirjailijoita. Yht\u00e4kki\u00e4 mie tajusin, ette se oon normaalia koko mailmassa. Mie tunsin olevani osa mailmanlaajaa artistokratiit\u00e4, \u00e4lymyst\u00f6\u00e4 ja luovia rajaihmisi\u00e4. Mie en ollu kumma. Ummikko se oon kumma ko sill\u00e4 oon vain yks \u00e4itinkieli. \u00a0\u00a0 Mie nukuin hotelissa ja y\u00f6l\u00e4 n\u00e4in unta, ette Palme soitti mulle ja kysy me\u00e4nkielel\u00e4, ette \u201dmit\u00e4s tet siel\u00e4 oikein v\u00e4rkk\u00e4\u00e4tt\u00e4 sen me\u00e4nkielen kans?\u201d Mie unissa selitin sille ja sitte mie lauloin: \u201dNyt aurinko nousee meile, yli mailman neekereile\u201d. Ko mie aamula her\u00e4sin, mie kirjotin laulun paperille ja annoin sen sitte Torvald P\u00e4\u00e4j\u00e4rvele, joka s\u00e4velsi sen.<\/p>\n

Nyt aurinko nousee meile, yli mailman neekereile. R\u00e4ttip\u00e4\u00e4t ja mutakuonot: ei niil\u2019 ole ajat huonot. Nyt oon tullu me\u00e4n vuoro, laulaa v\u00e4hemist\u00f6n kuoro, kaikkialla mailmassa: Lontonissa, Pajalassa. Herraskansat, \u00e4itipuolet, niil\u00e4 vasta suuret huolet, niil\u00e4 vanhaa oon jo kieli, meil\u00e4 herr\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mieli. Net laulunsa oon laulanheet, jo Dallaksensa el\u00e4hneet. Niilei enn\u00e4\u00e4 kelpaa mikh\u00e4\u00e4n, sanova varsin: s\u2019ole mith\u00e4\u00e4n! Tuokaa nautintoja liss\u00e4\u00e4, v\u00e4kivaltaa naisen niss\u00e4\u00e4. Met niist\u00e4 rahhaa saama ko met t\u00e4t\u00e4 mailmaa jaama. But where is our onkel Sam, arbetskraften den ju f\u00f6rsvann. Tyhjin\u00e4 oon herrain kassa. I am coming back now massa! Toppaamapa laulu t\u00e4m\u00e4, annan kehotukset n\u00e4m\u00e4: Emm\u00e4 anna enn\u00e4\u00e4 perhiin, taistelemma vaikka verhiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Mie olen nyt siin\u00e4 ij\u00e4ss\u00e4 ko oon aika aukasta arkiivi. Mie l\u00f6y\u00e4n runoja, lauluja, distikonia, heksametri\u00e4 ja tekelmi\u00e4 kolmela kielel\u00e4. Mie olen alkanu 50-luvula. Teemat ja estetiikka oli varsin selv\u00e4. Kieli, sen ulottuvuus, filosooffinen kotiranta, Jumala, Stalin, mett\u00e4n raiskaukset ja luonon roskitus. Aina aikaa ess\u00e4 kuten ruottalainen sana sen paljastaa: F\u00d6R- FATTARE. \u00a0\u00a0\u00a0Kunkas kaus me\u00e4nkielel\u00e4 p\u00e4\u00e4see? Joku sano Sangiksheen. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minun ulottuvuus oon Kauasmaat. Minun runo, Olen kielett\u00f6m\u00e4n\u00e4 syntyny<\/em>, jonka kirjotin nuorena jymnasistin\u00e4 ooon k\u00e4\u00e4netty kohta nelj\u00e4lekymmenelle kielele. Ko mie kerran istuin piiliss\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n Karjalssa mie kuulin sen lauluna k\u00e4\u00e4nettynn\u00e4 ja s\u00e4velettyn\u00e4 ven\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>\n

Me\u00e4nkieli kelpaa kirjalisenna ty\u00f6kampheena. Me\u00e4nmaa-avisissa (2-2017) saatatta lukea minun esseen Me\u00e4nkieli som litter\u00e4rt verktyg. \u00a0\u00a0 Minun monet kielet vaphauttavva minut kielist\u00e4 ja antava mulle uuen kielen, yhen naamarin, jonka takana mie kirjotan kolmiyhtheisesi yhel\u00e4 taitheelisella kielel\u00e4 kolmen naamarin takana. N\u00e4in rajan kolmanessa kamarissa oon: kielet katoavva ja syntyv\u00e4, el\u00e4m\u00e4n h\u00e4\u00e4tyyy aina vallotta ko se aina katoaa.<\/p>\n

Mie kirjotan lyk\u00e4t\u00e4ksheeni kuolema. Ko kuole kieli kuolee kansa. Se v\u00e4ki, mik\u00e4 puhu me\u00e4nkielt\u00e4 ja nyt saarnaa multien kautta. Ko kieli kuolee net kuoleva toisen kerran ja ikusesti. Ilman me\u00e4nkielt\u00e4, he\u00e4n tarinat ja kohtalot j\u00e4\u00e4v\u00e4 unholhaan. Mik\u00e4 oon me\u00e4nkielel\u00e4 sattun, sen h\u00e4\u00e4tyy me\u00e4nkielel\u00e4 kertoa niinku vierasmies sano k\u00e4rj\u00e4jill\u00e4 tappelusta. \u00a0\u00a0 Met h\u00e4\u00e4ym\u00e4 taistela me\u00e4nkielen puolesta. N\u00e4m\u00e4t uhakava sit\u00e4<\/p>\n

 <\/p>\n

    \n
  1. Kieli katoaa taikka sen siale tulle sekakieli, joka oon pinnalinen ja enkkeltti.<\/li>\n
  2. Kieli joutuu pakosta alemphaan arhvoon ja sen merkitys v\u00e4henne samala ko sen teht\u00e4v\u00e4 piiain j\u00e4\u00e4pi johonki erikoisheen k\u00e4yth\u00f6\u00f6n, kuten: vitsin levitt\u00e4misheen, t\u00e4m\u00e4n kulttuurin pilkkaamisheen ja ihmisten naurunalasiksi laittamisheen jopa eetnorastishiin hy\u00f6kk\u00e4ykshiin.<\/li>\n
  3. Suurempi kieli muuttaa kielen ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 kulttuurin. Sanasto muuttuu, syntaksi ja rakene muuttuva. Me\u00e4nkieless\u00e4 levi\u00e4v\u00e4t svetisismit (j\u00e4llaakos tuossa v\u00e4\u00e4kkorsninkassa h\u00f6\u00f6kerreekeli vai v\u00e4nsterreekeli) muuttava alkuper\u00e4sen kielen jopa vahvan kielen murtheeksi.<\/li>\n
  4. Kieli kaottaa ominaisuuet, jokka kuuluva kielenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n perintheisheen kulttuuhriin. Se alkaa matkia vallan kielt\u00e4 ja sen kulttuurin arvomailmaa. LOVE TORNEDALEN \u2013 (viehraala kielel\u00e4) tarkottaa sit\u00e4, ette I love Tornedalen<\/em>, ko valtakulttuuri, politiikka ja alkuper\u00e4selle kulttuurille viehraat arvot oon tehneet sen n\u00e4k\u00f6seksi, ette se kelpaa morsiameksi, ko se ensin naurethaan hulluksi, rumaksi ja kelpaamattomaksi ja sitte pelastethaan kasuvien noston, tatyeerinkin ja komistamisen keinoin.<\/li>\n<\/ol>\n

    Lingvistit oon yht\u00e4 mielt\u00e4 siitt\u00e4, ette kieli tarttee:<\/p>\n

      \n
    1. Kirjotettua kielt\u00e4<\/li>\n
    2. Kramatiikki\u00e4<\/li>\n
    3. Sanakirjoja<\/li>\n
    4. Kielenhuoltoa Siksi mie olen tehny ty\u00f6t\u00e4 n\u00e4itten eest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 en\u00e4mpi<\/li>\n
    5. M\u00e4nmaa 2-2016<\/li>\n<\/ol>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      Me\u00e4nkielen paikaliset ja temattiset ulottuvuuet Uumajan yliopisto 20. huhtikuuta 2018 Mie h\u00e4\u00e4yn sanoa lyhyesti paljon, niin olkaa valphaita! Mie olen syntyny 160 askelta tsaarin punasesta priimusta ja kuninkhaan mustasta nauhasta, mie olen trilinguaali, kolmikielinen ja kirjotan kolmela kielel\u00e4 (ruotti-me\u00e4nkieli-suomi), ja … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1137","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1137","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1137"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1137\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1138,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1137\/revisions\/1138"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1137"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1137"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1137"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}