– 10. joulukuuta 2023 Haaparannala \u2013<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Olen el\u00e4ny el\u00e4m\u00e4ni Et tartte enn\u00e4\u00e4 sanoja <\/p>\n Mie olen Jopparikninkhaan poika-romaanissa kertonu kunka mie lapsena istuin k\u00f6\u00f6kin p\u00f6y\u00e4n alla ja kuuntelin hermottoman hauskoja, villi\u00e4 ja rohkeita tarinoita. Mie olen kasunu Sukulaisia ja pakolaisia sotien j\u00e4lkhiin ja net isutit ja kerroit, Klubi suussa. Opin lauhlaan: Taistoihin tiemme kun toi ja Siell\u00e4 lep\u00e4\u00e4 nyt sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaanjoen. Nauru kaiku saunassa ko Paturi selitti miksi h\u00e4nen varvas oli pysty\u00f6ss\u00e4. Se oli Ameriikassa potkassu intiaania persheele saluunissa niin, ette varvas j\u00e4i pysth\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Se siitt\u00e4. Ei mikh\u00e4\u00e4n niin arka asia, ettei siitt\u00e4 olis saanu kertoa. Farfaarin, is\u00e4n, veli Roope, oli tullu Ameriikasta vuona yheks\u00e4ntoistasattaakakskymmet\u00e4 kaks, se juoksi kuivile 200 metri\u00e4 kotoa ko Westinin leikkasi silt\u00e4 valtimet puukola, vissiin riitelit suittista, ja se Westini mainasi katkasta suittet, muta kataksi valtimet. Ja sitte pieni tauko ja loppusanat niinku Iislannin saagassa: No p\u00e4iss\u00e4 tietenki! Mik\u00e4p\u00e4 siin\u00e4. Mie siiryin ashuun isois\u00e4n tyk\u00f6, joka oli olu tullimies, mutta j\u00e4tt\u00e4ny virkansa ja alkanu joppariksi. Siel\u00e4 tarinat juoksit. Mie kuulin \u00e4yrintalosta ko seittem\u00e4n lasta viskathiin kinoksheen ja herrasv\u00e4ki osti talon <\/p>\n Oli noitia ja poikkipuolisia tiet\u00e4ji\u00e4, parantajia ja Titaniikin matkustajia. Tarina oli totalinen. Ei kumma, ette Latina-ameriikalainen totalinen romaanitaito kiehto minua. Mieh\u00e4\u00e4n oli kasunu Hundra \u00e5r av ensamhet-perintheess\u00e4. Ja Isac Bashevis Singerin mailmassa, miss\u00e4 kaikenlaiset ihmiset, pyh\u00e4t ja luntreijarit el\u00e4v\u00e4 tarinan laajassa syliss\u00e4. Mutta t\u00e4ss\u00e4 hermottomassa ja rjattomassa tarinanilossa ei ole pilkkaa ei ihmisten yl\u00f6nkattomista, oon vain tarinoittemisen iloa ja vaphautta. <\/p>\n Miksis kirjakieli oon meile t\u00e4rke\u00e4?<\/em><\/p>\n Meil\u00e4 oon suulinen laulu- ja tarinaperine. Keksin runot oon hyv\u00e4t esimerkit siitt\u00e4. Keksi ei osanu kirjottaa, mutta se saatto laulaa Kalaevlanmittaa ja siitt\u00e4 met olema tehneet matkan suulisesta tarinasta kirjalisheen, se tiet\u00e4\u00e4 suulisesta sanasep\u00e4st\u00e4 kirjalisheen sanaseph\u00e4\u00e4n ja kuulijasta lukihjaan, matkan rajattomasta kertomisilosta\u00a0 aukhoon, sauhmaan, mihink\u00e4 liittyv\u00e4 uuet kaunokirjaliset lajit: romaani, laulu, draama, libretto, runo. T\u00e4st\u00e4 aukosta, t\u00e4st\u00e4 saumasta minun kirjalinen kaikkia lajia kattava kirjalisuus ly\u00f6ytyy eik\u00e4 se ole norlannin perinett\u00e4, se oon keskieurooppalaista niinku Sigrid Combuchen kirjottaa minun romaanista Dagning;r\u00f6d!<\/p>\n Tarinan syli h\u00e4\u00e4tyy olla laaja siksi, ette se laajentaa ihmisen tietosuutta ja Platon sannoo, ette t\u00e4m\u00e4 laajenus oon hulluutta ja halusi kielt\u00e4\u00e4 runon valtakunnashaan. Tarina, runo, oon vaaralisia. Totalitaarisessa valtiossa runo ja tarinat el\u00e4v\u00e4 ja syli oon laaja mutta piilossa. Ko diktatuuri kaatuu, runon ja tarina v\u00e4henev\u00e4. Joka ei kielt\u00e4mme ossaa, se luulee ette j\u00e4nkk\u00e4 oon mykk\u00e4Siin\u00e4 mainothiin ja m\u00e4ll\u00e4thiin.V\u00e4ke\u00e4 lappo joka talosta. Sielt\u00e4 tuli lapsia, raahvaita ja t\u00e4ysi\u00e4, vaimoihmisi\u00e4 ja miehenpuolia, norttolappalaisia ja lantalaisia, j\u00e4rvil\u00e4isi\u00e4 ja rantalaisia, hevosmiehi\u00e4 ja ettomiehi\u00e4, niitynraivausmiehi\u00e4 ja hein\u00e4miehi\u00e4, poromiehi\u00e4 ja nikkausmiehi\u00e4, kotimiehi\u00e4 ja veisumiehi\u00e4, ilonpitomiehi\u00e4 ja naimamiehi\u00e4, sanomitten muistomiehi\u00e4 ja uutisitten kuljetusmiehi\u00e4 ja loruitten lappomiehi\u00e4, vasikantappomiehi\u00e4 ja siankollausmiehi\u00e4 ja lehm\u00e4nastutusmiehi\u00e4 ja poijitusmiehi\u00e4, jutamiehi\u00e4 ja out- alappalaisia, keng\u00e4nkurppomiehi\u00e4 ja h\u00e4rk\u00e4miehi\u00e4, koiven n\u00e4sk\u00e4\u00e4ji\u00e4 ja Tilleylampun sytytysmiehi\u00e4, piisivalkean jouto- v\u00e4ke\u00e4, tinkamiehi\u00e4 ja palvausmiehi\u00e4, vastarannan kulkijoi- ta ja taihvaanvinkin kuvvaajia, mallaajia ja t\u00e4ll\u00e4\u00e4ji\u00e4, saamamiehi\u00e4 ja pestimiehi\u00e4, velanperi\u00f6it\u00e4 ja onnenonkimiehi\u00e4, kirnun tiinutusmiehi\u00e4 ja tuhkasep\u00e4n pojanpoikia, rauta- tieliljan hakkomiehi\u00e4 ja vesivaltion siltamiehi\u00e4, Manalaharjun mustalaismiehi\u00e4, ja sy\u00f6m\u00e4miehi\u00e4, joitten sukuper\u00e4 oli ko kaartislaisitten risuaiat ja K\u00e4ns\u00e4l\u00e4n rakopinnapoikia, joitten ainua huoli oli vaimov\u00e4en etupuoli, ja Pajalan piksipoikia, joita maa parrelheen paino, ja Kursun knapsuja, jokka matheen maksasta tykk\u00e4sit ja hirventurpaa pathaan viskoit ja Luppo-Aate, joka pokala p\u00f6lli\u00e4 teki ja kirhveel\u00e4 porria karsi, ja jos aatheen miehet r\u00e4kn\u00e4\u00e4 niin Leninin kur- muk\u00e4rp\u00e4set jokka muniva taljan alle, ja Hitlerin s\u00e4\u00e4sket, joita r\u00e4kk\u00e4\u00e4 vaikka silm\u00e4t pannee kiini, ja Hagbergin paarmat, joile ei muuta ko tikku persheesheen, ja muut sen aijan sy\u00f6p\u00e4l\u00e4isummikot, jokka me\u00e4n vert\u00e4 saalistit ja sit\u00e4 kyll\u00e4 r\u00e4kk\u00e4si ko perheet olit ko r\u00e4k\u00e4n vaivaamia portokkia, kuljit roikassa kylki kylke\u00e4 vasten, ja kaikin viskoit kuu- senoksia faariskan f\u00f6ljyn etheen ja siunailit meit\u00e4 kaikkia, mutta enniiten Iso-Iiskoa, joka tappo karhuun puukola ja sai silt\u00e4 siunauksen ennen ko karhuu meni tuonilmashiin. Hannes n\u00e4ki koston enkelin, mutta Hannes oli illotiiniss\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ollu taikaa.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Luento Haaparannala 10.12.2023 Tarinan laajassa syliss\u00e4 – 10. joulukuuta 2023 Haaparannala \u2013 Olen el\u00e4ny el\u00e4m\u00e4ni tarinan laajassa syliss\u00e4 sanoissa pitk\u00e4ss\u00e4 muistissa, miss\u00e4 muisti muuttuu varjoksi ja varjo kuviksi kuvat laulun ja tarinan kautta tottuueksi Sanoila olen olen voittanu … Lue loppuun
\ntarinan laajassa syliss\u00e4
\nsanoissa
\npitk\u00e4ss\u00e4 muistissa,
\nmiss\u00e4 muisti muuttuu varjoksi
\nja varjo kuviksi
\nkuvat laulun ja tarinan kautta
\ntottuueksi
\nSanoila olen
\nolen voittanu paikan
\nja ajan
\ntehny anabasikseni
\n<\/em>matkani yl\u00f6s
\nja kohta kosketan taivasta
\nko multa laulaa:<\/p>\n
\nOi, autuutta, oi!<\/p>\n
\nHannes muisteli soro\u00e4\u00e4nel\u00e4 kunka h\u00e4\u00e4n saai kuulan kainalosta kurkun kautta ko l\u00e4hti viehm\u00e4\u00e4n yht\u00e4 Puna-armeejan naisofseeria laon taka ja sill\u00e4 rievatulla oli pistooli ja ampu. Ja Paavo, joka oli k\u00e4yny veteraanikokkouksessa ja n\u00e4hny tuttavan, joka kulki etukumarassa ko sill\u00e4 oli niin paljon kunniamerkki\u00e4 rainnassa vaikka mies ei ollu kuulu laukhauasta rintamalla.<\/p>\n
\nMie sain kerran Lidk\u00f6pinkist\u00e4 puhelun, joku halusi minut sinne kirjaili-iltaa pith\u00e4\u00e4n. Se sano olevan mulle sukua, sen \u00e4mmi oli minun farfaarin tekem\u00e4 jalkalapsi. Mie kysyin Iiva-se\u00e4lt\u00e4 oliko h\u00e4ll\u00e4 sisarpuoli. Iiva sano, ette joo ainaski, is\u00e4 sen teki pulkassa Knnulan Amandale Taipalheensuussa.<\/p>\n
\nMie kuulin Juhonpietin julmasta murhasta ko Arviiti sokkerikirhveel\u00e4 tappo kyl\u00e4n kauppihaan, katkasi silt\u00e4 kaulan ja sen tytt\u00e4relt\u00e4 kans ja leikkasi kielen toiselta, ettei se saattas toistaa ko Arviiti hamevaatheessa l\u00f6yethiin verisenn\u00e4. Se oli huutanu, ette h\u00e4\u00e4n oon punakaartilainen. Ihmiset p\u00f6lk\u00e4sit niin, ette kuljit kirves reess\u00e4 ja perheen ainua poika s\u00e4ily hengiss\u00e4 ko se ei ollu kotona ja ko se meni ja kerto siitt\u00e4, se joutu k\u00e4r\u00e4jille, Arviitin veljet haastoit.<\/p>\n
\n\u00e4yril\u00e4 ja sai ainualle pojale hyv\u00e4t huohneet ja komena talon.<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/20231211_085146.jpg\")
<\/a>
\nKUVA: Se- avisi num 11\/1961. Raaka tapahtuma, jota Me\u00e4nraation pomo sano kyl\u00e4juoruiksi. Ei taia olla kyl\u00e4juoruja. T\u00e4st\u00e4 ei saanu puhua. Jos puhu ly\u00f6thiin ja Me\u00e4nraatiun pomo julisti puhheen katheueksi.<\/p>\n
\nT\u00e4m\u00e4 oon sit\u00e4 tarainan laajaa syli\u00e4 miss\u00e4 olen kasunu. Saanu kasuta. Ja se teki minut kirjailiaksi.<\/p>\n
\nMulle se oli yll\u00e4tys ko mie t\u00e4ss\u00e4 perinthees\u00e4 sain kohata v\u00e4kivaltaa ja ilmotuksia kulttuuriminsiterille ja pommiuhkaa ja fyysist\u00e4 v\u00e4kivaltaa.
\nKo t\u00e4m\u00e4 kirja meni Me\u00e4nraatiussa jatkona yks pariskunta ilmotti Maeita Ulvskogile, joka oli kulttuuriministeri.
\nTarinat kuulin isois\u00e4n pirtiss\u00e4.
\nKertoja oon entinen tullimies, mutta se kertoo tulkin kautta, Tornaeuksen kautta, joka ei ossaa me\u00e4nkielt\u00e4, mutta se tulkkaa. Mill\u00e4s se sen tekkee? No Blomma ja Jonne istuit useasti matioprykil\u00e4 ja juttelit, Blomma ei osanu me\u00e4nkeilt\u00e4, Jonne ei ruottia, mutta kyll\u00e4 net ymm\u00e4rsi toisensa niink Leansder ja Torneus. Viuhtomalla p\u00e4\u00e4see pitk\u00e4le jos haluaa. Maanmittari kysy Jonnelta tiet\u00e4 Hiienvuomale, Jonne tuli pottumaalta s\u00e4kki s\u00f6l\u00e4ss\u00e4 ja sano: Pi\u00e4t\u00e4 s\u00e4kki\u00e4, mie selit\u00e4n.<\/p>\n
\nKaikissa ikivanhoissa kulttuurissa oon ollu tarinaa ja laulua. Mie olen kirjottannu me\u00e4n hiljasesta j\u00e4nk\u00e4st\u00e4, mutta se ei ti\u00e4 sit\u00e4, ette meil\u00e4 ei ole ollu laulua ja tarinaa, j\u00e4nkk\u00e4 oon suuri ja laaja, mutta kolonialistit ei ole ymm\u00e4rt\u00e4nheet me\u00e4n kielt\u00e4, siksi sanohneet ja sanova, ettei ole. Ja varsin ko oon syntyny kieli sit\u00e4 on alettu laithaan pr\u00e4nthiin. Illiaden ja Odyss\u00e9n 2\u00a0700 vuotta aikaa paikala ko kreikan pustaavit aloit kehithyyn.
\nMiksis syli h\u00e4\u00e4tyy olla laaja ja sana vapaa?
\nKreikkalainen sanasepp\u00e4 Pindaros<\/em> (f\u00f6dd 522 eller 518 f.Kr., d\u00f6d 446 eller 438 f.Kr.) kirjottaa n\u00e4in: \u201dSuurten valtijaitten suurenmoiset teot j\u00e4isit synkh\u00e4\u00e4n pimmeytheen jos ei olis laulua. Vain n\u00e4in met saatama nostaa peilin ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suuret tapahtumat, joita met loitsheela kruunatun Mnemosynen, oitk\u00e4n muistin, girijan, <\/em>avula saataama palkittea sanoila tarinan laajassa syliss\u00e4.
\nIlman sokon Homeroksen lauluja met emm\u00e4 tuntis Odysseuksen tekoja, ilman analafabeetin Keksin laulua met emm\u00e4 tiet\u00e4s suuresta tulvasta mith\u00e4\u00e4n emm\u00e4 Mataringin pahoista paarnoista. Tarinan laajassa syliss\u00e4 oon hymnos<\/em> och \u00e9soptron <\/em>(spegel). Istuma sylhiin ja saama tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 kerran sattu. Legenda oon kulltuurin yll\u00e4 hohtava kirkhaus ja myytti antaa syvv\u00e4\u00e4 tietoa meist\u00e4, me\u00e4n kielest\u00e4, kulttuurista ja pitk\u00e4st\u00e4 muistista, girijasta<\/em>.<\/p>\n