{"id":1505,"date":"2026-11-01T21:42:47","date_gmt":"2026-11-01T19:42:47","guid":{"rendered":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/?p=1505"},"modified":"2026-11-01T21:42:47","modified_gmt":"2026-11-01T19:42:47","slug":"miilu-kiini-ukko-pois-homeroksen-odysseeni","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/2026\/11\/01\/miilu-kiini-ukko-pois-homeroksen-odysseeni\/","title":{"rendered":"Miilu kiini, ukko pois – Homeroksen Odyss\u00e9eni"},"content":{"rendered":"\n

Miilu kiini, ukko pois – Homeroksen Odyss\u00e9eni<\/strong><\/p>\n\n\n\n

M\u00fc\u00fcsa, muistele nyt miest\u00e4. Sit\u00e4 paljon kokenutta
joka Troijan soan j\u00e4lkhiin, sekkoili sen p\u00e4\u00e4le ko
pyh\u00e4 paikka oli maata, ja se l\u00e4htii reisailemhaan.
Monen ihmisen kotia, mielt\u00e4 se kans p\u00e4\u00e4si tuntheen,
hermottomat ahistukset, se meril\u00e4 sai tuntea
taistoissa hengen puolesta, ja kaveritten matkasta.
Miehi\u00e4 ei voinu auttaa, vaikka kunka freistasiki,
se oli he\u00e4n oma syy: rikolisten kuolema ja
p\u00f6rr\u00f6p\u00e4itten hoiot ko net, hullut Hyperionsoksen
aurinkon jumalan h\u00e4r\u00e4t, otit ja lahtasit ja s\u00f6it;
se jumala niilt\u00e4 otti, kotimatkan ik\u00e4v\u00e4nki.
Ala nyt niist\u00e4 laulamhaan, anna tulla laulajatar!
Net kaikki muut pelastunheet, monista vaaran kauhuista,
net olit kotiutunheet, soasta vaphaat, klaaranheet
merten aalot, kaikki uhat, vain t\u00e4m\u00e4 yksin vaaroishaan
koti-ik\u00e4v\u00e4st\u00e4 sairas, se oli pi\u00e4tettyn\u00e4
luolassa jumalattaren, se oli Nymfo Kalypso,
se ano h\u00e4nt\u00e4 mieheksi, tahto tulla h\u00e4nen pethiin.
Aika riensi, vuoet vierit, ja jumalat aloit kuthoon
Ithakaa sen elinkuvhaan, ei se sit\u00e4 pelastannu,
kotipaikka, kotiv\u00e4ki, oli sille vaivaa, tuskaa.
Jumalat, paitti Poseidon, s\u00e4\u00e4lit h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti.
Poseidon iski raa\u2019asti, jumalista Oydesseusta,
anto vuothaan kunnes p\u00e4\u00e4sti, kotimaahan vihattunsa.<\/p>\n\n\n\n

Etioppiassa kaukana, oli silloin Poseidoni
– se v\u00e4ki asu \u00e4\u00e4ril\u00e4, kaukaa eri per\u00e4l\u00e4:
taihvaan poika astuu alas, ja mist\u00e4 l\u00e4htee nousemhaan –
Posiedoni sinne menny, ottamhaan vasthaan uhria,
p\u00e4ssi\u00e4 ja h\u00e4rki\u00e4ki, muita uhria kans oli.
Siel\u00e4 istu tytyv\u00e4inen, ja murkinasta tykk\u00e4si,
toiset olit Zeusin kanssa, siel\u00e4 Olympenin salissa.
Nyt jumalten ja ihmisten, is\u00e4 halusi puhua;
se muisti kunka Aigisthos, tuo jalon suvun ihminen
joutu surmatuksi kerran, ko Agamemnonin poika
tappo, Orestes tunnettu, sen kaikin varhmaan muistava.
H\u00e4nt\u00e4 se nyt aatteli ko, otti puhheeks, anto tulla:
\u201dMiksis kuolevaiset aina, jumalten syyksi paneva
kaiken pahan ja hokeva, ett enet oon syyp\u00e4\u00e4t kaikheen,
vaikka kuolevaiset itte, ilkit\u00f6itten kautta saava
k\u00e4rsi\u00e4 hermottomasti, kohtalonsa ylimitat.
N\u00e4in oon Aigisthos vastoinp\u00e4in, kohtaloista huolimatta
ottanu Atriden vaimon, omaksi puolisoksi ja
tappanu sen ko se tuli, kotia: sen surmasi,
vaikka itte kyll\u00e4 n\u00e4ki, oman tuhon l\u00e4hestyv\u00e4,
met jumalathaan panima, Argoksen tarkkasilm\u00e4sen,
Hermeksen sit\u00e4 varothaan: \u00e4l\u00e4 tapa kuninaksta,
\u00e4l\u00e4 astu vaimon pethiin, herranjestas \u00e4l\u00e4 huoli!
No kyll\u00e4 Orestes viel\u00e4, kostaa is\u00e4ns\u00e4 kohtalon
ko se viel\u00e4 miehistyy ja, alkaa kotia kaipaahmaan.
N\u00e4in kuuluit Hermeksen sanat; se hyvv\u00e4\u00e4 tarkotti mutta
Aigisthos hylk\u00e4si neuvot, ja sai katkerasti maksaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Siihen vastasi Atena, pullisilm\u00e4 jumalatar:
\u201dVoi Kronion, me\u00e4n is\u00e4, vallan herroista mahtaviin!
Suuri oli sen lankeemus, ja sille aivan omians.
Niin h\u00e4\u00e4tyy k\u00e4y\u00e4 kaikile, tuola mallin v\u00e4rkk\u00e4\u00e4ville!
Ei tieten Odysseukselle, niin viisas ja \u00e4lyk\u00e4s;
sy\u00e4meni murheelinen, se onnettomuutta t\u00e4yn\u00e4
ja omista erotettu, seh\u00e4\u00e4n k\u00e4rsii hullun paljon,
saarela, meren navala, jolla assuu jumalatar
keskel\u00e4 mett\u00e4\u00e4 tihe\u00e4\u00e4, Atlas taitaa olla is\u00e4,
se koranuksen titani, se tuntee meren syvvyyet,
itte kantaa pylhv\u00e4\u00e4t suuret, jokka erossa pit\u00e4v\u00e4
taihvaan kaaren, maan ja mullan, se pitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4ns,
raukkaa joka valittaa, keplottellee hunajalla,
viekottellee unohtamhaan, kotisaaren Ithakanki.
Mutta Odysseus kyll\u00e4, toivoo ette n\u00e4kis viel\u00e4
kotipaikan savun siel\u00e4, kohti taivasta nousevan,
jopa toivoo ette kuolis, eik\u00f6s Olympin jumala,
sinun sy\u00e4n t\u00e4st\u00e4 liiku, eik\u00f6s Odysseus ikin\u00e4
uhrila sinun sielua, ole ilola kantanu,
kreikkalaisten laivoilansa, Troijan kaupunkin tienoila?
Voi, Zeus, miksis vihhaat h\u00e4nt\u00e4, kannat sille kaunaa yh\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Pilvitten rakentaja Zeus, vastasi kysymyksheen n\u00e4in:
\u201dLapsirukka mit\u00e4s p\u00e4\u00e4si, hammasaijan takkaa irti?
Olisinkos unohtannu, Odysseuksen jumalisen,
j\u00e4rkevin ihmisist\u00e4ki, se enniiten oon uhranu
meile taihvaan ikusille, avaruuen jumalille!
Mutta maapallon kantaja, Poseidon oon suutuksissa
ja vihhaa t\u00e4yn\u00e4 kykloopin, takia Polyfeemoksen,
jolta sankari puhkasi, silm\u00e4n jumalisen v\u00e4rkin,
voimat yh\u00e4 kykloopien, nymfi Thoosan siki\u00f6m\u00e4
Forkyksen tytt\u00e4ren jonka, peruspohja suolaa kuivaa
ko se kerran maanu oli, Poseidonin luolassaki
sen kans viel\u00e4 menny maata, maanj\u00e4ristyksen jumala
Odysseusta nyt ei tapa, se kuiten aikoo ajattaa
harhateile kotiper\u00e4n, no nyt menh\u00e4\u00e4n asihaan.<\/p>\n\n\n\n

8.10.2026<\/p>\n\n\n\n

Met h\u00e4\u00e4ym\u00e4 nyt yhess\u00e4, neuvotella mill\u00e4 mallin
se helposti vain p\u00e4\u00e4steth\u00e4\u00e4n, l\u00e4htemh\u00e4\u00e4n nyt kotia p\u00e4in.
Poseidon h\u00e4\u00e4tyy taltuttaa, vihhaa joka h\u00e4nt\u00e4 polttaa;
ei se yksin saata alkaa \u2013 voi jeetane \u2013 tappelemhaan
vasthaan koko Olymposta, ei se sit\u00e4 kyll\u00e4 klaaraa.\u201d

Siihen sano pullisilm\u00e4, itte Atena n\u00e4in puhu:
\u201dVoi Kronion, is\u00e4 rakas, vallanpit\u00e4jist\u00e4 suurin!
Jos nyt t\u00e4m\u00e4 sinun aatos \u2013 ette viisas Odysseus
p\u00e4\u00e4see l\u00e4htheen kothiin k\u00e4sin \u2013 jumalia autuaita
puohleen vett\u00e4\u00e4, mik\u00e4s siin\u00e4, Argostappajan Hermeksen
sannaa saathaan, sinne panhaan, Ogyaksen saarele,
sille palmikkonymfile, villin \u00e4kki\u00e4 nyt sinne
sanhoon ette tahtomme, oon kova, toivomme selv\u00e4:
Kotiper\u00e4le sen miehen, oon p\u00e4\u00e4stett\u00e4v\u00e4 l\u00e4htheen nyt.
Itte mie l\u00e4hen Itakhaan, sinne saahmaan pojan toihmiin,
valan sille rinthaan voimaa, ette varsin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti
se kuttuu akhaialaiset, sen palmikkop\u00e4iset miehet
k\u00e4r\u00e4jille, ette poika, niist\u00e4 kosioista p\u00e4\u00e4see,
roikka joka lamphaat lahtaa, h\u00e4r\u00e4t, sonnit takap\u00e4iset.
Pojan my\u00f6t\u00e4 menen sitte, hietarannan Pyylokselle,
jopa Spartan per\u00e4maile, miss\u00e4 saattaa kuulustella
jos sen rakas is\u00e4 siel\u00e4, tuttu oon ja miss\u00e4 liett\u00e4\u00e4,
oonkos kotimatkala nyt, saattaa poika kunniata
niitt\u00e4 siel\u00e4 ittelekki, joovain sen mie kyll\u00e4 uskon.\u201d<\/p>\n\n\n\n

15.10.2026<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in puhuttua se otti, kauhniit kultasantaalinsa
jumalien kenk\u00e4sortin, joka niit\u00e4 tuulen my\u00f6t\u00e4
kantaa niit\u00e4 vauhti kova, niinku myrsky, ei net mith\u00e4\u00e4n
paina ko net yli j\u00e4nk\u00e4t, mailman \u00e4\u00e4ret lent\u00e4v\u00e4tki.
Suori valtavan keih\u00e4ns\u00e4, jossa ter\u00e4 kuparista,
raskas ja villin ter\u00e4v\u00e4, jolla valtais\u00e4n tytt\u00f6
jos se suuttuu surmaa kaikki, urhooliset sankaritki.<\/p>\n\n\n\n

Varsin Olympoksen mailta, vaaran kukkulalta lensi,
laski alle kohta saapu, Ithakan maile, portile
Odysseuksen kynnys, talo; siihen tuli, siihen seiso,
keih\u00e4s kuparista my\u00f6t\u00e4, nyt muka viehraan n\u00e4k\u00f6nen –
taafin Menteksen mallinen, seh\u00e4\u00e4n oli p\u00e4\u00e4mies suuri.
Oven ulkopuolela se, havatti nyt kosijat;
kaikki r\u00f6yhke\u00e4t pelasit, taas \u201dmiilu kiini, ukko pois\u201d,
istuit h\u00e4rkien taljoila, itte net viel\u00e4 lahahneet.
Omat eustajat, my\u00f6t\u00e4 kans, ja vire\u00e4t palvelijat,
niit\u00e4h\u00e4\u00e4n se siel\u00e4 n\u00e4ki; eustajat sekotit vett\u00e4,
viinisaavit aivan t\u00e4yn\u00e4, kannoit p\u00f6ythiin jokka olit
svampista puhistetut kans, pyhitty aivan puhthaiksi,
ja niiss\u00e4 paistit leikathiin, ja kaikki ruat tarjothiin.<\/p>\n\n\n\n

Telemachos h\u00e4net ensin, havatti tuon jumalisen
ko se istu siel\u00e4 yksin, kosijoitten keskel\u00e4 niin
murheelisen n\u00e4k\u00f6nen ja, mielesh\u00e4\u00e4n jalo is\u00e4ns\u00e4 –
ette eik\u00f6s enn\u00e4\u00e4 koskhaan, tule kotia ja aijaa
hiivathiin nuot riethaan v\u00e4rkit, ja kuninkhaalisen vallan
tuo herran talhoon takasi, ja ala t\u00e4\u00e4l\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4hm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 istu mietiskellen, se havatti nyt Athenan
ja l\u00e4hti siitt\u00e4 kier\u00e4sti, pahotellen ette vieras
portila sai oottaa kauon; ko se nyt tuli liekele,
se k\u00e4tt\u00e4 sille tarjosi, ja otti silt\u00e4 keihh\u00e4\u00e4n kans;
otti puhheeks, anto tulla:\u201dVieras, ole tervetullu!
Mik\u00e4s sinua huolehtii, anna tulla mutta vasta
sitte ko olet jakanu, murkinan minun p\u00f6y\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sen sanottua se meni, eel\u00e4 ja Pallas Athena
nuoren miehen perh\u00e4\u00e4n l\u00f6i. Ko net salhiin suuhreen tulit
Telemachos pani keihh\u00e4\u00e4n, suuren pylhv\u00e4\u00e4n laithaan sinne
miss\u00e4 oli t\u00e4llinki\u00e4, hiotut asheet riviss\u00e4,
monta Odysseuksen s\u00e4ol\u00e4\u00e4, sinne vieras kuljetethiin,
taitheelisheen toohliin jossa, jalkapalli ootti h\u00e4nt\u00e4,
pani liinatuuki siihen, ja k\u00e4ski menn\u00e4 istumhaan,
laitto toolin ittelekki, se oli puusta veistetty,
meni sen viehreen seisomhaan, kauas friiarista syrhj\u00e4\u00e4n,
ettei vieras heist\u00e4 tuntis, haijuja jos joutus isthuun
samhaan p\u00f6yth\u00e4\u00e4n ko nen\u00e4kh\u00e4\u00e4t, mutta senki vuoksi ette,
saattas utkata, is\u00e4st\u00e4, kauon kaoksissa ollu.

  20.10.26<\/p>\n\n\n\n

Piika tuli siihen kannu, k\u00e4ess\u00e4 ja kaato vett\u00e4
siitt\u00e4 hopea-astihaan, jossa k\u00e4et virutethiin,
sitte kanto siihen p\u00f6y\u00e4n, joka kiilsi komeasti.
Vanhaa muori leip\u00e4\u00e4 kanto, ja monenlaista sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4,
aivan mahottoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n, mit\u00e4 talo pistouasi.<\/p>\n\n\n\n

F\u00f6r\u0161\u00e4\u00e4rarilla \u0161iivathiin, lihhaa ja panthiin p\u00f6yile,
puuprikoitten p\u00e4\u00e4le panthiin, kultapukalit lis\u00e4thiin,
useasti trenki kaato, viini\u00e4 ja juomaa niihin.<\/p>\n\n\n\n

Ja niin net leuhkat friiarit, tulit sinne rivhiin isthuun,
fiihniin istuihmiin ja toohliin, eustajat nyt marsiskelit
ja virutit niitten sormet, orjattaret leiv\u00e4t taitoit,
korhiin laittelit ja orjat, viini\u00e4 kannoit sekotit
pikarit kans t\u00e4p\u00f6t\u00e4yth\u00f6\u00f6n, kaikkialla sormet tukit
ruoka-astioihin k\u00e4sin, ko net olit saahneet kylliks,
juohneet, sy\u00f6hneet vattat t\u00e4\u00e4yth\u00f6\u00f6n, niin friiarit net halusit
kuula lauluja ja jopa, alkaa tansimhaanki viel\u00e4,
seh\u00e4\u00e4n oonki juhlan p\u00e4\u00e4te, hyv\u00e4 loppu ko oon sy\u00f6ty.<\/p>\n\n\n\n

Kaunis oli lyyra joka, panthiin Femioksen k\u00e4shiin,
sanasep\u00e4n jota aina, joka p\u00e4iv\u00e4 pakotethiin
heile lauhlaan kunniaksi. Komeasti t\u00e4m\u00e4 laulo,
kielot fiinisti kilisten, paino p\u00e4\u00e4t\u00e4 pullosilm\u00e4,
Athena se kohin tukki, ettei toiset kuuhleet mith\u00e4\u00e4n,
alko sitte selitt\u00e4mh\u00e4\u00e4n, otti puhheeks, lappo menheen:
\u201dVieras, \u00e4l\u00e4 t\u00e4st\u00e4 suutu, mit\u00e4 mie nyt sulle puhun.
Nauti lyyrasta, laulusta, riethaan koranukset tuossa,
jokka r\u00f6yhtelev\u00e4 aina, toisten tavaroita viev\u00e4,
ykski jalat lahohneet jo, viel\u00e4 lahova satheessa,
levi\u00e4v\u00e4 rantaa pitkin, vaikka meren aalon my\u00f6t\u00e4,
putoava meren kuophiin, sinne j\u00e4\u00e4v\u00e4 virran pohjaan.<\/p>\n\n\n\n

Mutta jos net viel\u00e4 saava, n\u00e4h\u00e4 ette oottamatta
se tullee kotisaarele, niin net kyll\u00e4 haluaisit,
kier\u00e4t jalat, eik\u00e4 ruokaa, kultaa tyyrist\u00e4 vaatetta.
Mutta seh\u00e4\u00e4n oon jo kuolu, kohtalonsa kovan saanu.
Vaikka joskus joku meinaa, ette viel\u00e4 t\u00e4nne tullee,
ei se meit\u00e4 lohutakhaan, ei se anna uutta voimaa:
sen kotimatka tuhhoutu, mythyyn meni koko reisu.
Kerro mulle, kerro suohraan, kukas olet sano mulle,
mist\u00e4s olet poijessa ja, vanhemmat ja kotiper\u00e4.
Mill\u00e4s laivala sie tulit? Kunkas merimiehet toimit?
Itakhaankos sinut tuothiin? Jalkasin et ole tullu!
Sano mulle, \u00e4l\u00e4 sallaa, kaiken haluaisin tiet\u00e4\u00e4,
ensi kertaa olet t\u00e4\u00e4l\u00e4, vaiko is\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n\u00e4
piiain ollu ennen t\u00e4\u00e4l\u00e4? Ennen t\u00e4\u00e4l\u00e4 k\u00e4vi paljon,
is\u00e4 piti ihmisist\u00e4, kulun p\u00e4\u00e4l\u00e4 kulkijoista.\u201d<\/p>\n\n\n\n

P\u00f6ll\u00f6silm\u00e4 Athena nyt, otti puhheeks anto tulla:
\u201dKaikheen siihen mit\u00e4 kysyt, mulla selitys oon sulle.
Mentes, viisas Anchi\u00e1los, h\u00e4nen nime\u00e4 mie kannan,
olen siitt\u00e4 ylpe\u00e4ki, olen Tafoksen kuninkas,
saaren jolla airon maine, aina ollu kunniassa.
T\u00e4nne laivan laskin ranthaan, miehet, laivan, v\u00e4ki my\u00f6t\u00e4,
tulin yli merten aalot, viininpunaset net olit.
Viehraat kielet tulit vasthaan, kuormassa rautaa kirkasta.
Temesen vaskea nouan, laivani oon rannikolla,
ei kaukana kaupunkista, Reithronin haminassa nyt
ja Neionin mettik\u00f6ss\u00e4, puitten keskel\u00e4 se seisoo.<\/p>\n\n\n\n

Me\u00e4n vierasvarasuus oon, iloksemme ollu kauon,
esivanhempien aikaa, kys\u00e4se Laertekselta,
sankarilta joka nyt ei, vieraile kaupunkissakhaan,
se oon kuulema vaivanen, vanhuus sen laittanu syrhj\u00e4\u00e4n,
kylh\u00e4\u00e4n miss\u00e4 vanhaa vaimo, laittaa ruokaa ja pistouvaa,
juotavaa kans hommaa sille, ko j\u00e4senet oon v\u00e4syhneet
ko se oon kiiveny yl\u00f6s, pitkin viinimaan laitoja.
Nyt mie olen tullu t\u00e4nne, sanottu ette is\u00e4sti
oon tullu taasen kotia; vaikka jumalat oon vishiin
hinnert\u00e4nheet kotimatkaa, ei se ole p\u00e4\u00e4ssy t\u00e4nne.
Kuolu mailmale ei ole, ei se jalo Odysseus,
elossa se taitaa olla, \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 merel\u00e4,
piiain joku saari siel\u00e4, siepannut sen, fanginutki,
vastoin ommaa tahtoa se, jonku riethaan k\u00e4shiin joutu.<\/p>\n\n\n\n

Kuule minun ennustuksen, ikijumalilta sain sen,
olen varma, se totteutuu, prohveetaksi mie en kelpaa,
linnuista en ti\u00e4 paljon, is\u00e4sti ei kauon ole
is\u00e4nmaasthaan kulun p\u00e4\u00e4l\u00e4, vaikka rauoissa se oonki,
sit\u00e4 pi\u00e4tt\u00e4v\u00e4 siel\u00e4, se oon villin kekseli\u00e4s,
konstit l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ole varma, usko poijes kaikki hoituu.
Nyt korvani mie kallistan, puhu avoimesti, luota:
Odysseuksen poika olet, aikuselta n\u00e4yt\u00e4t kyll\u00e4.
Villin saman n\u00e4k\u00f6si\u00e4: sama loisto silmiss\u00e4sti,
p\u00e4\u00e4ki muistuttaa toisia, samanlainen muo\u2019ostelma.
Met siihen aikhaan olima, tuttavat ja paljon muuta
ennen ko se Troijhaan l\u00e4hti, jonne k\u00e4rki kreikkalaiset
l\u00e4hit matkhaan laivoilansa, m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 se oli sama.
Sen j\u00e4lkhiin met emm\u00e4 ole, kohahneet, Odysseus ja mie.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Varsin viisas Telemachos, otti puhheeks anto tulla:
\u201dVieras hyv\u00e4, suohraan sanon, aijon olla rehelinen,
ette h\u00e4\u00e4n oon minun is\u00e4, niin ainaski \u00e4iti sannoo,
mutta kukas varhmaan tiet\u00e4\u00e4, kukas omat juuret tuntee,
eik\u00e4 koskhaan epp\u00e4ilekh\u00e4\u00e4n, harva taitaa olla varma.
Voi jos mie olisin poika, onnellisen is\u00e4n joka
omassa talossa saattas, viett\u00e4\u00e4 vanhuuen p\u00e4ivi\u00e4
keskel\u00e4 ommaa tavaraa, keskel\u00e4 ommaa v\u00e4ke\u00e4!
Mutta mie nyt taian olla, kuolevaisen v\u00e4en raskas
uhri, joka joutuu kokheen, kohtalon niin raskhaan ikheen –
no niin, se taisi olla se, mit\u00e4 kysyit ja utkasit.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Athena p\u00f6ll\u00f6silm\u00e4nen, otti puhheeks anto tulla:
\u201dSinun sukhuun jumalat ei, ole mish\u00e4\u00e4n nimess\u00e4kh\u00e4\u00e4n
tuominheet aikakausile, ilman nime\u00e4 ko synnyit,
Penelope sinut kanto, se oon varma usko poijes.
Mutta anna kuulua nyt, sano luottavasti mulle:
Mik\u00e4s v\u00e4ki t\u00e4\u00e4l\u00e4 juhlii? Mist\u00e4s nyt oon kysymyst\u00e4?
H\u00e4it\u00e4 t\u00e4\u00e4l\u00e4 ei vietet\u00e4? Eik\u00e4 ittekuki ole
tuonu t\u00e4nne purtavaakhaan, mith\u00e4\u00e4n suuhun pantavaakhaan!
Ei n\u00e4it\u00e4 ole kuttuttu, ittekuki ottaa seku
mit\u00e4 t\u00e4\u00e4l\u00e4 pistouathaan, eih\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kukhaan kest\u00e4,
jaksa ilman vihhaa jakkaa, \u00e4rtymyst\u00e4 mieki tunnen.\u201d

<\/p>\n\n\n\n

29.10.2026<\/p>\n\n\n\n

Varsin viisas Telemachos, siihen vastasi ja sano:
\u201dMiksis, \u00e4iti, sie et salli, ette t\u00e4m\u00e4 sanasepp\u00e4,
hermottoman herkk\u00e4, viisas, saapi laulaa omat virret?
Ei se olen laulajan syy: itte Zeus oon syyp\u00e4\u00e4 siihen,
ette vire\u00e4 ihminen, kohtaa onnea ja pahhaa.
Sunkhaan kukhaan siitt\u00e4 suutu, jos tuo sanasepp\u00e4 laulaa
kreikkalaisten asioista, vaikka onnettomuuesta,
kuulkaas, aivan uusi virsi, kiehtoo enniiten ja vett\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Rauhota nyt sielusti ja kuule mie nyt sulle sanon:
Odyssevs ei ole yksin menett\u00e4nny kotimaata,
nuori muu oon saanu surman, soassa oon kaatunheita.
Mene, \u00e4iti, omhaaan loukhoon, jatka siel\u00e4 hommiasti:
V\u00e4rttin\u00e4 ja v\u00e4\u00e4vistoli, katto perh\u00e4\u00e4n, ole nuuka,
ette vaimonpuolet siel\u00e4, hommat hoitava kans tarkoin.
Miesten hommat oon puhua, olletikki minun, kuule,
mie m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 talossa, pane t\u00e4m\u00e4 korvan taka.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Silm\u00e4t suurena se painu, takasin omhaan vooninkhiin,
mietiskellen, pojan viishaat, sanat sy\u00e4men pohjala.
Huohneeshaan se alko itkheen, tytt\u00e4ret sen my\u00f6t\u00e4 itkit,
suru oli syv\u00e4 ko se Odyssevsta nyt murehti,
rakas mies se oli h\u00e4lle, itki kunnes Jumalatar,
se Athena paino silm\u00e4t silt\u00e4 kiini ja se nukku
unta syvv\u00e4\u00e4 ja ihanaa, leppoa sai murheistansa.<\/p>\n\n\n\n

Me\u00e4nkielenn\u00f6s 7.9.2027<\/p>\n\n\n\n

Nyt h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 salista kuulu kiimasten k\u00e4hin\u00e4\u00e4
kuka heist\u00e4 p\u00e4\u00e4see s\u00e4nkhyyn, k\u00e4rv\u00e4ss\u00e4 olevan vaimon.
Silloin viisas Telemachos otti puhheeks\u2019, anto tulla:
\u201dJos \u00e4itin s\u00e4nkhyyn toivotta, nyt fr\u00e4kit varsin heitt\u00e4k\u00e4\u00e4
metelinne ja juhlikaa. Fiinimp\u00e4\u00e4 oon kuula laulun
\u00e4\u00e4nt\u00e4, olletikki h\u00e4lt\u00e4, jonka \u00e4\u00e4ni oon jumalten.
Huomenaamu ko sarastaa, met kokkoinumma torile
ja siel\u00e4 pieth\u00e4\u00e4n k\u00e4r\u00e4j\u00e4t, siel\u00e4 sanon mielipitheen –
nyt kaikin hiitheen talosta! Hommatkaa itte murkinat,
sy\u00f6k\u00e4\u00e4 omia ruokia, ja pistouatkaa toisia
Jos tykk\u00e4\u00e4tt\u00e4 sen passeliks\u2019, ette yhen miehen varat
saava menn\u00e4 t\u00e4ysin hiitheen, jos sallitta sen, olla n\u00e4in,
niin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 mie rukkoilen, kyll\u00e4 Zeusi koston maksaa
ja kaikki t\u00e4\u00e4l\u00e4 surmathaan, eik\u00e4 kostoa vaaita.
N\u00e4in Telemachos p\u00f6l\u00e4tti, kiimasta poikaa varotti.<\/p>\n\n\n\n

8.9.2026<\/p>\n\n\n\n

Vihasinna purit huulta, mainoit nuoren miehen sannaa.
Ant\u00ednoos, Eupeitheksen, poika otti nyt puhheeksi:
\u201dVishiin jumalat itte, oon sulle antanheet taion
puhua ja antaa tulla, Telemachos isolinen!
Ko vain Kron\u00edon ei viel\u00e4, kaiken t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4le tekis
Ithakan kuninkhaasi, vetten ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n vallan,
perint\u00f6 sen sille sallis, sieh\u00e4\u00e4n olet sit\u00e4 pahnaa.\u201d

<\/p>\n\n\n\n

Varsin Telemachos viisas, anto siihen vastauksensa:
\u201dAnt\u00ednoos, suutu vaikka, ko mie annan sinun tiet\u00e4\u00e4:
Jos se Zeusin tahto oon, niin en mie valtaistuinta
en vain ole j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4! Elikk\u00e4 aatteletkos sie
ettei pahempaa paikka maan? Eih\u00e4\u00e4n kuninkhaan el\u00e4m\u00e4
hullun huono taia olla! Aarettta, rahhaa talossa
ja kunniata piisaa kans, ylistyst\u00e4 saapi kyll\u00e4.
Mutta oonhaan t\u00e4\u00e4l\u00e4 muita, achaian ruhtinhaitaki,
t\u00e4\u00e4l\u00e4 vetten ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n, saaren vanhaata ja nuorta:
nyt ko Odysseus oon kuolu, joku n\u00e4ist\u00e4 sieppaa vallan.
Itte haluan talossa, vallita ja pitt\u00e4\u00e4 j\u00f6\u00f6t\u00e4,
orjat omat jokka tulit, saaliksenna t\u00e4nne kerran,
Odysseus senki hoiti. Se net t\u00e4nne kerran laitto.<\/p>\n\n\n\n

P\u00f3lyboksen Eur\u00fdmachos, otti puhheeks anto tulla:
\u201dKukas meist\u00e4 achaiaksen, miehist\u00e4 nyt vallan ottaa,
p\u00e4\u00e4see vetten ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n, saaren kuninkhaaksi muka,
seh\u00e4\u00e4n, Telemachos, tieten, oon jumalten asiana.
Oman omasuuen herra, olet tieten kuten paikan.
Niin kauon ko Ithakassa, assuu v\u00e4ke\u00e4 ei kukhaan
nouse vastoin tahtoasti, ota sulta omasuutta.
Mutta nyt oon aika tullu, nyt oon aika kysel\u00e4kki:
Tuo vieras mies, kukas se oon? Mist\u00e4s poijessa, sanokaa!
Mist\u00e4s maasta se oon tullu? Miss\u00e4s oon sen suku, pahna?
Miss\u00e4s pere ja is\u00e4nmaa? Onkos silt\u00e4 is\u00e4stilt\u00e4,
sannaa ette se nyt tullee, vain olikos asiana
h\u00e4ll\u00e4 aivan oma homma? Seh\u00e4\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 l\u00e4hti,
hukku niinku puuron silhm\u00e4\u00e4n, emm\u00e4k\u00e4 met tutustunheet.
Ei se kerj\u00e4l\u00e4inen ollu. Silt\u00e4 se ei vaikutannu!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Varsin viisas Telemachos, otti puhheeks anto tulla:
\u201dVoi, Eur\u00fdmachos, is\u00e4ni kotimatka oon estetty!
En usko enn\u00e4\u00e4 sanohmiin, sama mist\u00e4 niit\u00e4 tullee,
enk\u00e4 perusta ollenkhaan, \u00e4itini jumalsanomaa,
jota aina sille tuova, tiet\u00e4j\u00e4t ja sanasep\u00e4t,
ko se niit\u00e4 kuttuu t\u00e4nne, tuohmaan sannaa, uutisia.
Tafier se oli vieras, jonka t\u00e4\u00e4l\u00e4 n\u00e4it, se k\u00e4vi,
yksi is\u00e4n kaverista, Mentes, tuon Anch\u00edaloksen,
sen viishaan poika, ylpe\u00e4, ko saapi kantaa nimen sen,
olla Tafoksen kuninkas, miss\u00e4 airot arvostethaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in sanat siin\u00e4 varisit, no tiesi ette jumala.
Miehet jokka nautit siin\u00e4, tansasit ko laulu kuulu,
juhla jatku, kohta ilta, ja keskel\u00e4 juhlaa suurta
pimeni ja p\u00e4iv\u00e4 kaatu. Kotia nyt tuli l\u00e4ht\u00f6,
itte kuki omhaan pirthiin, lepo ootti, uni hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Telemachos l\u00e4hti h\u00e4\u00e4nki, meni nukkumahuohneesheen,
vinttikamari se oli, n\u00e4ky fiinin talon kautta.
Aatoksia t\u00e4yn\u00e4 meni, huohneesheen ja pani maata.
Eur\u00fdkleia, Opsin ty\u00e4r \u2013 Opsi oli Peisenorin
poika \u2013 oli kans f\u00f6ljyss\u00e4, piika loisti sille tiet\u00e4.
Sen Laertes oli kerran, ostanu se nuori oli,
sen hinta kymmenen h\u00e4rk\u00e4\u00e4, sen kunnia oli yht\u00e4
suuri ko miehen mutta se, ei koskhnaan ollu vuotheessa,
mies ei halunu vaimoa, loukata, n\u00e4in se aatteli.
Se kanto suihtuja ja niin, se oli se orjapiika,
jota poika rakastiki, oli sit\u00e4 imett\u00e4nny.<\/p>\n\n\n\n

Avattu oven sinne nyt, se astu fiihniin huohneesheen,
ja istu s\u00e4ngyn parthaale, riisu pehme\u00e4n kitonin,
sen otti piihoon piikanen, ko se lensi ilman l\u00e4pi.
Se silpposi sen nuukasti, ja pyhki sen sile\u00e4ksi,
riposti sen sein\u00e4n koukhuun. Niin se j\u00e4tti pojan salhiin,
pani salvan hopeasta, ovi kiini, remmi p\u00e4\u00e4le.
Lamphaan nahan alla poika, makasi y\u00f6n, hunteerasi,
syv\u00e4sti aatteli matkaa, jota Athena ehotti.<\/p>\n\n\n\n

1.11.2026

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Miilu kiini, ukko pois – Homeroksen Odyss\u00e9eni M\u00fc\u00fcsa, muistele nyt miest\u00e4. Sit\u00e4 paljon kokenuttajoka Troijan soan j\u00e4lkhiin, sekkoili sen p\u00e4\u00e4le kopyh\u00e4 paikka oli maata, ja se l\u00e4htii reisailemhaan.Monen ihmisen kotia, mielt\u00e4 se kans p\u00e4\u00e4si tuntheen,hermottomat ahistukset, se meril\u00e4 sai tunteataistoissa … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1505","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1505","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1505"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1505\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1507,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1505\/revisions\/1507"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1505"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1505"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1505"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}