{"id":175,"date":"2015-05-13T08:04:02","date_gmt":"2015-05-13T05:04:02","guid":{"rendered":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/?p=175"},"modified":"2015-05-13T08:05:25","modified_gmt":"2015-05-13T05:05:25","slug":"william-snell-muistelee","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/2015\/05\/13\/william-snell-muistelee\/","title":{"rendered":"William Snell muistelee"},"content":{"rendered":"

Kulttuuriasia<\/strong><\/p>\n

Me\u00e4nkielenn\u00f6s: Lars Lampinen<\/p>\n

T\u00e4\u00e4l\u00e4 mie olen kotona. Ruottin TORNIOLAAKSOSSA asuit minun esi-is\u00e4t niin kauas ko mie saatan heit\u00e4 seurata kirkonkirjoissa. Kaikin elit samassa suuressa Tornionpit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hith\u00e4\u00e4n kolmen vuosisaan aikana. Ei kukhaan heist\u00e4 tullu ulkoap\u00e4in. He\u00e4n nimet lopuit -son (-poika) eli -dotter (-ty\u00e4r), ennen ko het sait talonnimet, joissa het asuit. Ainuasthaan suomalaisia nimi\u00e4, Wanhainen, Aro, Rantatalo ja Vanhatalo, Tuomas ja Paavo, Pekkari, Heinonen ja Pellikka. Minun murfaarin murfaari, syntyny 1746, sai ruottalaisen nimen Snellfot. H\u00e4\u00e4n oli punti, talonmies, ja sotilas, kuka tiesi omistaja tilale, joka nuin seittem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta sitten anto minun is\u00e4le nimen Snell.<\/p>\n

Minun esi-isitten ainua kieli oli suomi, tornionlaaksonsuomi, nykyh\u00e4\u00e4n nimitettyn\u00e4 me\u00e4nkieli. Ainua pitk\u00e4ss\u00e4 riviss\u00e4 ruottin kielt\u00e4 ossaava oli kuka tiesi mummunmummun mummunmummu Anna Samuelsdotter Torneforsin pruukiseu\u2019ulta.<\/p>\n

Mulla oon suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 muisthiinpanoja vanhoista suomenkielisist\u00e4 hartauskirjoista, joista luethiin seu\u2019un koissa 100-150 vuotta sitten. Me\u00e4n tornionlaaksolaisis\u00e4n\u00e4t olit lukutaitoset ylelisesti jo 1700-luvuila, luultavasti viel\u00e4 varemin. Yks ainua pere kotikyl\u00e4ss\u00e4 saatto 1800-luvun loppup\u00e4\u00e4ss\u00e4 puhua ruottia. Net olit Edlundilaiset Salossa, tummat valunij\u00e4lkel\u00e4iset pruukiajalta. J. F. Edlund \u201dVaskuri\u201d kirjotti Snellitilan kauppakirjan minun is\u00e4le hyv\u00e4l\u00e4 ruottila.<\/p>\n

Kaks kielt\u00e4 rinnakkaa<\/strong><\/p>\n

1890-luvun alusta sai kyl\u00e4 liikkuvan pienem\u00e4n kansankoulun. Saanvuen vaihthoon saakka opetus oli suomeksi. \u201dAlkokursi\u201d – alottelijakirjan avula yritethiin kuitenki antaa lapsile jonkulaisia tietoja my\u00f6s ruottin kieless\u00e4. Tulokset olit huonoja. Melkein ei kukhaan oppinu lukemhaan ja kirjottamhaan koulussa. Vuen 1900 ymp\u00e4rill\u00e4 teki Bertilzin keskustelumenetelm\u00e4 vaikutuksensa rajaseu\u2019uitten kansakoulhuin. Niinku monet muut petakookissa se tuli USA-sta. K\u00e4\u00e4n\u00f6sharjotuksitten sijasta muutethiin kieliopetuksissa katteluharjotukshiin ja puheluharjotukshiin. Nyt sai ruottin kieli pareman vauhtin koulussa. Uuen satavuosiluvun nuoret mies- ja naisoppettajat olit my\u00f6s p\u00e4tevi\u00e4 teht\u00e4vh\u00e4\u00e4ns\u00e4 ruottintelun ty\u00f6skentelyss\u00e4.<\/p>\n

Suomen opettelu ja opettelu suomeksi panthiin kokonhaan laithaan. Valituksia kyll\u00e4 tuli sielt\u00e4 sun t\u00e4\u00e4lt\u00e4, mutta koulun viranomaset painoit m\u00e4\u00e4r\u00e4tietosesti p\u00e4\u00e4le he\u00e4n ykskieliohjelmaa. Valitukset heikkenit tilap\u00e4isesti. Ruottinkieli ja suomenkieli piethiin passaavan yhtheen samoin huonosti ko tuli ja vesi. Suomalainen vesi saatto, meinathiin, jos se viel\u00e4ki sai virrata kultturin juovassa, samuttaa ruottin tulen ja kotimaan tuntheet. Suomaliset oppikirjat viskathiin roskavintile eli poltethiin.<\/p>\n

Samoin tapahtu aika hetin kakskielisille opetuskirjoile. Ruottin kieli otethiin k\u00e4yth\u00f6\u00f6n kouluissa 1880 ja -90-luvuila. Poijes esivanhoilta peritty kieli kouluista! Kirkoissa ja rukkouksissa jatkethiin kuitenki kristin uskon julistusta suomeksi, siks ko enimist\u00f6 ei viel\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nnny ruottia.<\/p>\n

Tornionlaakson poika, alkuk\u00e4vi\u00e4 maatalouessa, akronoomi Wanhainen ja h\u00e4nen apulaiset puhuit kans suomea maatalouskurseissa, maapruukaritten suurkokkouksia siihenaikhaan. Haaparannanlehti luethiin melkein jokasessa koissa. Viel\u00e4p\u00e4 suomalainen maataloninen aikakauslehti \u201dPellervo\u201d luethiin monessa puntitalossa. Soumen kieli oli ko\u2019itten \u201dkansan el\u00e4v\u00e4 henki, kuuma toivheesta ja taisteluista\u201d.<\/p>\n

Ruottin kieli kattothiin pitk\u00e4sti uuele vuosisaale kouluitten ja virkamiesten kieleksi. Ko seu\u2019un oma kansa yritti puhua sit\u00e4 kesken\u00e4ns\u00e4, sit\u00e4 piethiin teeskentelyksi. Mutta heit\u00e4 ihailthiin joka osasit puhua ruottia sujuvasti. Sit\u00e4 piethiin suurempanna ko ette vaivalisesti k\u00e4\u00e4ntt\u00e4\u00e4 toisesta kielest\u00e4 toisheen.<\/p>\n

Minun lapsuuenkoti oli suomea puhuva. \u201d\u00c4itinkoulussa\u201d is\u00e4 ja \u00e4iti olit saanheet oppia sek\u00e4 lukea ette kirjottaa suomea. Heile oli t\u00e4rke\u00e4 ette met lapset saima oppia my\u00f6s suomea, mutta viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi ette met opima ruottin. Heile ei ollu vaikea saa\u2019a me\u00e4t \u201dYhen tekehm\u00e4\u00e4n, toista tekem\u00e4tt\u00e4!\u201d. Mie kiit\u00e4n Jumalaa niin hyvist\u00e4 ja viishaista vanheemista.<\/p>\n

Koulun kieeli<\/strong><\/p>\n

Minun ja minun sisaruksitten pikkukoulun alussa met emm\u00e4 melkein osanheet sannaakhaan ruottia. Niiin oli asia joka vasta-alkajalle siihen aikhaan. Ei ainuasthaan minun kotikyl\u00e4ss\u00e4 mutta l\u00e4hes joka Tornionlaakson kyl\u00e4ss\u00e4. Virkamiesperheitten lapset olit ainuat ruottia puhuvat vasta-alkajat.<\/p>\n

Koulussa meit\u00e4 opetethiin ruottiksi ensim\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 alkaen. Suomen kieli oli jossaki m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 apukielen\u00e4 pahoissa tapahtuksissa. Mutta paljon siitt\u00e4 mit\u00e4 opettaja sano meile oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 alusta. Ruottin kielen opetus oli kaikkia vallitteva teht\u00e4v\u00e4. Se oli synti niist\u00e4 kielelisesti heikko-oppisista lapsista ja niin oon asiat viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ki Tornionlaakson kouluissa. Joskus tapahtu kuitenki ette met saima k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 me\u00e4n lukukirjan ruottalaisen tekstin suomeksi. Se oli jonkulainen kontrolli me\u00e4n luetun k\u00e4sityksest\u00e4. Mink\u00e4lainen vaiva meil\u00e4 oliki kerran koulun kolmanessa luokassa saa\u2019a p\u00e4\u00e4lekirjotus \u201dEn bondgosse \u00e5stundas\u201d k\u00e4\u00e4netyksi oikeaksi suomeksi! (Piiain \u201dMaatalouspojasta kysynt\u00e4\u201d). Joku \u201dheikko\u201dopetuslapsi sai harjotella suomen kielen lukemista. Koulun vintilt\u00e4 klonithiin n\u00e4k\u00f6selle joku lukukirja jossa oli sek\u00e4 ruottalainen ette suomalainen teksti. Se saatto olla \u201dEsslers geografi av \u00e5r 1880\u201d eli \u201d1884 \u00e5rs katekes\u201d.<\/p>\n

B\u00e4ckman-in kakskielinen \u201dBibliska historia\u201d oli viel\u00e4 j\u00e4ljel\u00e4 joissaki koissa. Se oli meil\u00e4ki kotona, rikki luettuna vanheemilta sisaruksilta. Se oli iloksi \u00e4itile ja is\u00e4le kuula me\u00e4n lukea kristinuskonopetusl\u00e4ksyj\u00e4 kotona suomeksiki. Met luima net kummalaki kielel\u00e4. Se autto me\u00e4t k\u00e4sith\u00e4\u00e4n sis\u00e4lyksen paremin ja helpotti kans me\u00e4n kehityst\u00e4 uuessa kieless\u00e4. Muuten oli l\u00e4ksyn lukeminen ruottiksi monen koulupojan ja koulutytt\u00e4ren meininkitt\u00e4 ja tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4list\u00e4 sanan latelemista.<\/p>\n

Mie muistan ette minun nuorempi veli sekotti \u201dst\u00e5ndare och pistill\u201d Mutta l\u00e4ksyitten sis\u00e4lys selveni vuosien menness\u00e4 ja kielentaito parentu.<\/p>\n

Minun omasta nuoruuesta en muista ette opettajat olisit k\u00e4ytt\u00e4nheet pakkoa eli uhkaa ruottin opetuksessa. Semmosta hoksasit monet opettajat ja ty\u00f6tupajohtajat j\u00e4lkhiinp\u00e4in. PUHUA SUOMEA rastila ei ollu kieletty eik\u00e4 pietty tyhm\u00e4lt\u00e4 ja v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4, niinku tapahtu my\u00f6hemin monessa paikkaa<\/p>\n

Ei keth\u00e4\u00e4n rangastettu pahemalla eli lievem\u00e4ll\u00e4 mallila ko oli puhunu suomea vapa-aikoina koulukartanolla. Met opima uuen kielen yht\u00e4kunka opettajien hyv\u00e4n opetuksen ja pysyv\u00e4n rohkamisen avula.<\/p>\n

Me\u00e4n vanheemat kehotit meit\u00e4 kans ette olla virreit\u00e4, ottaa huomiota, olla tottelevaisia ja huolelisia. Het rohkasit meit\u00e4 puhumaan ruottia kotonaki, vaikka het ei ymm\u00e4rt\u00e4nheet paljon me\u00e4n puhheesta. Kyll\u00e4 se monta kertaa oli vaikeata se uuen kielen k\u00e4ytt\u00f6. Useasti joutu ruottalaisia sanoja suomenthaan lausheen t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4. Nykyh\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4tyv\u00e4 tornionlaaksolaiset tehh\u00e4 p\u00e4invastoin he\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4sess\u00e4 suomenkielen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Meil\u00e4 sisaruksila oli me\u00e4n vapaehtonen ruottinviikko joskus. Met yhtyim\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksheen ette vain puhua ruottia maanantaista lauantaihiin. Keskele semmosta viikkoa tuli Pekkuli meile kotia neulomhaan uuet kangashousut meile pojile. H\u00e4\u00e4n halusi praatia me\u00e4n kans ja ette met emm\u00e4 tarvinheet luopua sovinosta, met saima luvan \u00e4itilt\u00e4 asua yhess\u00e4 omassa huohneessa ittest\u00e4\u00e4ns\u00e4 lopun viikkoa. Vasta lauantaisaunassa me\u00e4n kielitten k\u00f6yset irtoinuit, ette met saatoima puhua Pekulin kanski. Ei se ollu tapahtumatta ette met semmosenna viikkona olima v\u00e4hem\u00e4n hy\u00e4ss\u00e4 kohteliaisuuessa me\u00e4n kaveritten puolelta. Mutta meil\u00e4 oli oppetajien ja vanheemitten siunaus.<\/p>\n

Mit\u00e4 koti anto<\/strong><\/p>\n

Mit\u00e4 koulu ei antanu, saima oppia kotoa. Met opima melkein omin k\u00e4tin lukemhaan ja viel\u00e4 kirjotamhaanki suomea joissaki m\u00e4\u00e4rin. Pyhin\u00e4 met saima lukea \u00e4\u00e4nheen is\u00e4le ja \u00e4itile suomen raamatusta ja postillasta. Osasta \u201dKorkea veisu\u201d (nykyh\u00e4\u00e4n \u201dVeisutten veisu\u201d, ruottiksi: \u201dH\u00f6ga visan\u201d) rakasti \u00e4iti kuunela lukemisia, joista mie viel\u00e4ki muistan pitki\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 ulkoap\u00e4in suomeksi. Met veisasimma suomalaisia virsi\u00e4 yhess\u00e4 illoila. Het olit kans ilosia kuuntelemhaan meit\u00e4 laulavan ruottalaisia lauluja, jotka met olima koulussa oppinheet.<\/p>\n

Met opima t\u00e4sm\u00e4lisesti me\u00e4n l\u00e4ksyt ulkoap\u00e4in. L\u00e4ksyitten rinnala met luima \u201dFolkskolans barntidning och Hemtrevnad\u201d (me\u00e4nkielel\u00e4: \u201dKansakoulun lastenlehti ja Kotikkuus\u201d). Net harvat opetuskirjat, jotka olit koulussa, met nielim\u00e4. Joskus lainasi opettaja meile h\u00e4nen omia kirjoja. Sill\u00e4 laila met saima jo kansakoulussa tutustua semmoshiin ko \u201dF\u00e4nriks St\u00e5ls s\u00e4gner\u201d, Snoilskyn \u201dSvenska bilder\u201d ja Rydberg-in runhoin. Kansankoulun loputtaen met tilasimma 25-\u00e4yrin kirjoja kustanusyhti\u00f6ist\u00e4 ja me\u00e4n k\u00f6yhil\u00e4 rahoila met prenymereerasimma Allers Familjejournal-in.<\/p>\n

Posti tuli kylh\u00e4\u00e4n kerran viikossa ja se oli j\u00e4nnitt\u00e4vv\u00e4\u00e4 jatkaa lukemista avisin jatkokertomuksia. Luulajan kirjaston kirjaloovien kautta v\u00e4litethiin tutustuksia monen suuren tekij\u00e4n kans hengen mailmassa, niinku Strindberg, Heidenstam ja Lagerl\u00f6f, Fr\u00f6ding ja Karlfeldt, Jack London ja Rudyard Kipling ja monen toisen. Mie uskon ette met luima v\u00e4hinth\u00e4\u00e4n yht\u00e4 innokhaasti ja yht\u00e4 paljon ko nuoriso ylheens\u00e4 me\u00e4n kirjat\u00e4ytettyn\u00e4 aikana.<\/p>\n

Me\u00e4n into ruottin kirjalisuutheen ei erottannu meit\u00e4 suomenkielen kirjalisuuen tutustumisesta. Tornionlaakson kirjailian V\u00e4in\u00f6 Katajan kirjat kuuluit me\u00e4n ensim\u00e4ishiin lukemishiin. Me\u00e4n kirjahylhyyn l\u00f6ysi monta suomalaista kirja tiens\u00e4. Siin\u00e4 oli kirjoja joitten tekij\u00e4t olit Kivi, Kianto, Aho, Linnankoski, Kallas ja moni muu. Kiven \u201dSeitsem\u00e4n veljest\u00e4\u201d (ruottiksi: \u201dSju br\u00f6der\u201d) oli \u00e4\u00e4nheenlukemiskirja piisivalkean ymp\u00e4rill\u00e4 yhen talven aikana. Kunka met senth\u00e4\u00e4n nautima \u00e4itin ja is\u00e4n kans kirjoista: Ahon \u201dRautatie\u201d (ruottiksi: \u201dJ\u00e4rnv\u00e4gen\u201d), Kallas \u201dReigin Pappi\u201d ja Barbara von Tieshausen \u201dKansan opiston laulukirja\u201d (ruottiksi: \u201dFolkh\u00f6gskolans s\u00e5ngbok\u201d) opetti me\u00e4t rakastamhaan usheita suomalaisia lauluja.<\/p>\n

Niin met kehityim\u00e4 kahessa kulttuurikieless\u00e4 samala ajala. Ruotti ja suomi ei olheet meile ko tuli ja vesi toishiin suhtautuna. Kummakki kielet rikastuttiva me\u00e4n el\u00e4m\u00e4t ja eistiv\u00e4 me\u00e4n kehitykset aivan varmhaan tehokhaamasti ko kasvatus ykskielisuuen merkiss\u00e4. Kakskielisuus anto meile laajemat n\u00e4k\u00f6alat ja esti me\u00e4t tulemhaan suattemattomaksi ja fanattiseksi kotiseu\u2019un kielikysymyksess\u00e4. \u201dYhen tehh\u00e4, toista tekem\u00e4tt\u00e4\u201d tuli me\u00e4n tunnussanaksi. Se oli meile rakas velvolisuus kehitty\u00e4 is\u00e4nmaan kieless\u00e4 ja kulttuurissa. Mutta ensim\u00e4isen \u00e4itinkielen lauluakhaan met emm\u00e4 saattanheet oppia halveksimhaan. Sen \u00e4\u00e4ni puhu ja puhhuu viel\u00e4ki sy\u00e4mheen menev\u00e4ll\u00e4 kielel\u00e4. Saattaakos kukhaan kielt\u00e4\u00e4 esi-isitten, vanheemien kielt\u00e4 ja v\u00e4heksy\u00e4 sit\u00e4 kultturiaaretta joka siihen oon k\u00e4tketty? Mitenk\u00e4s kukhaan saatta ens panna kysheesheen \u00e4itinkielen t\u00e4ysin tuhoamisen yhest\u00e4 v\u00e4hemist\u00f6st\u00e4 me\u00e4n kansassa? Miksis ei saattas kahen kulttuurin kielet ell\u00e4\u00e4 ja kehitty\u00e4 rauhassa sovinossa toisia rinnakkain rajaseu\u2019ussa? Niinku osakhaita korkeatasosessa kultuurikansassa, Ruottin kansassa, met pit\u00e4simm\u00e4 tulla siihen tuloksheen, ette met saatama yhty\u00e4 toisen kansav\u00e4hemist\u00f6n yhess\u00e4 toisessa maassa, joka omala \u00e4itinkielel\u00e4 laulaa:<\/p>\n

\u201dEn ole pett\u00e4ny \u00e4iti\u00e4ni enk\u00e4 iss\u00e4\u00e4ni
\nen kielt\u00e4 jota jolisin lapsuuen p\u00e4ivin\u00e4
\nen velji\u00e4 ja siskoja, en kaveria parasta
\nko loistava viel\u00e4 t\u00e4het kotikartanolla.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kulttuuriasia Me\u00e4nkielenn\u00f6s: Lars Lampinen T\u00e4\u00e4l\u00e4 mie olen kotona. Ruottin TORNIOLAAKSOSSA asuit minun esi-is\u00e4t niin kauas ko mie saatan heit\u00e4 seurata kirkonkirjoissa. Kaikin elit samassa suuressa Tornionpit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hith\u00e4\u00e4n kolmen vuosisaan aikana. Ei kukhaan heist\u00e4 tullu ulkoap\u00e4in. He\u00e4n nimet lopuit -son (-poika) … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[],"class_list":["post-175","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ennen-aikhaan"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/175","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=175"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/175\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":176,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/175\/revisions\/176"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=175"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=175"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=175"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}