![\"Aili](\"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Aili-Eriksen.jpg\")
<\/a><\/p>\nAili Eriksen: ”Mie olen 25-vuotias, jokka oon Norjan Lemmijovesta poijes. Niin ko moni muu olen oppinu norjaa kotona. Aikuisena mie olen studeerannu suomee Alattion korkkeekoulussa ja Tromssan yniversiteetiss\u00e4; vasta silloin opin puhuhaan. Sitte menin vaihthoon Suomheen vuueksi. Nyt mie studeraan Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4, jossa tehen jotaki kv\u00e4\u00e4nin kielest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n yhteyess\u00e4 mie aloin tietoisesti puhhuut ja kans kirjoittaat minun kotipaikan kv\u00e4\u00e4nin kielt\u00e4.”<\/p>\n
Hunteerauksii Matarinki-reisusta ja Tornionlaaksosta<\/strong><\/p>\n Mie olin kyll\u00e4 my\u00f6t\u00e4 tornionlaaksolaisten flakup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Mataringissa. Pyssin klasista mie n\u00e4in v\u00e4yl\u00e4n kiilt\u00e4v\u00e4n\u00e4 auringon n\u00e4v\u00f6ss\u00e4; se muistutti v\u00e4h\u00e4n sit\u00e4, ko mie matkustan kotthiin p\u00e4in Eskelisell\u00e4 ja kotipaikan maisema l\u00e4henee sen joven ja lakson kans; paitti, ette vaarat olhaan korkkeimpii ja meil\u00e4 oon en\u00e4men koijumett\u00e4. Toisela puolela oli punaissii huonheita, jotka olthiin samann\u00e4k\u00f6issii ko se talo Kainun institutin vieress\u00e4, miss\u00e4 mie k\u00e4vin viimi vuonna.<\/p>\n N\u00e4in kyll\u00e4 paljon vanhoi kaunhiita huonheita ja se loova-arkitektyyri, jokka n\u00e4kkyy usshein Pohjais-Norjassa ja Pohjais-Suomessa puuttui kohta kokonans maisemasta. Se oli niin ko vanha aika oli viel\u00e4 paikala n\u00e4iss\u00e4 huonheissa ja kirkossa. Vasta viimi vuonna mie aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4t kunka helppoo oli \u00e4mmin genera\u0161uunile j\u00e4tt\u00e4\u00e4t kaikki takkaa sovan j\u00e4lkhiin, ko melkkhein kaikki totistukset vanhasta aijasta oli poissa. En saattanu olla ajattelematta: olisko Lemmijoki ollu en\u00e4men niin ko Matarinki silloin?<\/p>\n Mie ootin kansankorkkeekoulun eess\u00e4 ennen ko alkkoi tulla ihmissii paikale. Ymp\u00e4ri kuului ko ihmiset puhuthiin me\u00e4nkielt\u00e4 ja ruottii matalala \u00e4\u00e4nel\u00e4. Sitte Beng Pohjanen tuli yhest\u00e4 piilist\u00e4. Ootethiin v\u00e4h\u00e4n aikkaa niin, ette kaikki olthiin kerinheet paikale. Mie katoin ko flaku nostethiin yl\u00f6s tankhoon, laulethiin Tornionlaakson laulun ja mie kuuntelin puhheita siit\u00e4, millaila oon p\u00e4\u00e4sty siihen, ette oon olemassa flakup\u00e4iv\u00e4 ja paljonko vuotta oon pietty siihen. Aloin hunteerata, ette tulleeko n\u00e4in olehaan meil\u00e4ki joskus? Mie olin imppuneerannu siihen, ette kaikki n\u00e4ytti ollevan tasaisesti me\u00e4n kielel\u00e4 ja vasta sitte ruottiksi. Ei ollu niin, ette sanothiin en\u00e4men yhel\u00e4 kielel\u00e4. Sen j\u00e4lkhiin mie n\u00e4in Antti Keksin muistomerkin. Kyll\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4issii l\u00f6yttyy minun kotipaikastaki ja met ti\u00e4m\u00e4 h\u00e4nest\u00e4.<\/p>\n Sitte sy\u00f6thiin, soitelthiin kanteletta ja menthiin Luppiovaarhaan, miss\u00e4 j\u00e4rjestethiin myysikiprukramin \u201dSuutelman aika\u201d. Oli interessanttinen minule kuunela myysiikiprukramin me\u00e4nkielel\u00e4, jossa viel\u00e4 oli ammattiuuppeeralaulajii my\u00f6t\u00e4. Minun ajatuksii sen j\u00e4khiin oli \u201dajatelpa, n\u00e4inki oon maholista tehh\u00e4. Kyll\u00e4 minuriteettikieliki kelppaa korkkheesheen kylttyyrhiin!\u201d T\u00e4ss\u00e4ki kaikki oli jaettu tasaisesti molemphiin kielhiin. Se oli juusthiin niin ko net olthiin yht\u00e4 hyv\u00e4 ja piian niinki ko P\u00e4nktti sannoi: \u201dt\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaksi kielii suuteleva toisiaan; ruotti ja me\u00e4nkieli.\u201d<\/p>\n Minun lapsuuessa oon muutamii asioita, jotka suorhaan liittyv\u00e4t Tornionlaakshoon. Mie olen kohta tasan tienny mist\u00e4 paikasta minun suku tullee, ette siel\u00e4 oon viel\u00e4ki sukulaissii ja ette tornionlaaksolaisten kieli muistuttaa kv\u00e4\u00e4nin kielt\u00e4. H\u00e4\u00e4ttyy sannoot, ette mie tiesin kuitenki aika v\u00e4h\u00e4n ennen ko mie matkustin sinne. Lapsena kuulin joitaki laului, minule lujetthiin pari kuvakirjoi ja mie tiesin, ette minun toinen piiplim\u00e4inen etunimi oon saatu Tornionlaaksosta. Kuiten mie olin kohta aikuinen ko mie ymm\u00e4rsin, ette kuvakirjat ja laulut oon me\u00e4nkielel\u00e4. Mie halusin sitte tietenki menn\u00e4 minun esi-isitten kotipaikkhaan ja opastuut sukulaishiin. Teini-ik\u00e4isen\u00e4 mie freistasin menn\u00e4 Pajalhaan. Mie huomasin kyll\u00e4, ette oli asioita, jotka vaikutethiin tutuilta, mutta samassa mie sain ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4t, ette mie olen norjalainen siel\u00e4. Se oli kyll\u00e4 ennen ko mie olin oppinu puhuhaan kv\u00e4\u00e4nin kielt\u00e4. Silloin mie p\u00e4\u00e4tin oottaa siihen asti ko mie saatoin kielt\u00e4 ennen ko mie freistaistin taas menn\u00e4 sinne.<\/p>\n Kotona Lemmijovessa oon se k\u00e4sitys, ette menn\u00e4 Tornionlaakshoon oon niin ko tulla kotthiin; ette kieli, kylttyyri, uskonto ja ihmissii oon sammoi. Meil\u00e4 Tornionlaakso oon tasan ollu inspira\u0161uunin l\u00e4htheen\u00e4, ko siel\u00e4 oon tultu yksi askel pitemph\u00e4\u00e4n kielen staatuksen ja kylttyyri-ty\u00f6n kans.<\/p>\n Yht\u00e4mennoo se oon v\u00e4h\u00e4n myyttinen paikka. Kyll\u00e4 tieth\u00e4\u00e4n mist\u00e4 meij\u00e4n esi-is\u00e4t tulthiin; ainaki Porsangissa tieth\u00e4\u00e4n sen. Muistelhaan siit\u00e4, millaila het p\u00e4rj\u00e4thiin, ette het olthiin kovvii ty\u00f6ihmissii ja ette het haluthiin assuut joven l\u00e4hele. Joskus tulva saattoi kevv\u00e4il\u00e4 ottaat puuran ja sitte piethiin rakenttaat sen uuesti ja piian kaivaat tien kans. Sanothaan siis paljon asioita menneisyyest\u00e4 ja siit\u00e4, ette Tornionlaaksossa saattaa olla niin ko kotona, ko kaikki oon niin samanlaissii ko meil\u00e4. Kukhaan ei kuiten sano en\u00e4men siit\u00e4 mik\u00e4 oon justhiin se sama. Lis\u00e4ksi puhuthaan paljon siit\u00e4, mit\u00e4 kaikkee pusitiivista tehh\u00e4\u00e4n, mutta ei juurikhaan siit\u00e4, ette siel\u00e4ki oon vaikeuksii. Lis\u00e4ksi sanothaan usshein, ette h\u00e4\u00e4ttyy olla yhtheisty\u00f6 Tornionlaakson kans.<\/p>\n Mie reagoin v\u00e4h\u00e4n siihen ko sanothaan, ette kv\u00e4\u00e4nit ja tornionlaaksolaiset oon sama porukka, vaikka oikkheesti ei tieth\u00e4 yksityiskohtii siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu Tornionlaaksossa. Jos kokkee, ette met olema yks ryhm\u00e4, eik\u00f6 sitte pit\u00e4is tiett\u00e4\u00e4t tahi selvitt\u00e4\u00e4t t\u00e4mm\u00f6ssii asioita? Oonko kv\u00e4\u00e4nit ja tornionlaaksolaiset niin ko peret, jokka ei pi\u00e4 paljon kontakti toinen toisen kans tahi niin ko krannit, jotka asuthaan eri puolela aittaa? Kokkevatko tornionlaaksolaisetki, ette met kuuluma samhaan joukkhoon?<\/p>\n Miksi me\u00e4nkieli oon paremassa situa\u0161uunissa ko kv\u00e4\u00e4nin kieli; oonko siin\u00e4 muitaki syit\u00e4 ko kv\u00e4\u00e4nitten staatus Norjassa? Oonko niin, ette Tornionlaaksossa tyh\u00e4 tehh\u00e4\u00e4n asioita ko taas Norjassa met ootama, ette tullee rahhaa?\u00a0 Mie ymm\u00e4rr\u00e4n kuitenki sen miksi otethaan niin paljon iteoita ja inspira\u0161uunii Tornionlaaksosta. Oli kyll\u00e4 kummalista menn\u00e4 Kipparifestivalhiin Matarinki-reisun j\u00e4lkhiin ja n\u00e4hh\u00e4 kunka paljon inspira\u0161uunii saahaan viel\u00e4ki sielt\u00e4. Mainithiin jopa Luppiovaaran, miss\u00e4 mie justhiin olin ollu ja puhunu ihmisten kans, jotka saatethaan olla minun kaukaissii sukulaissii. Piian j\u00e4nnitti v\u00e4h\u00e4n menn\u00e4 Matarinkhiin ko oon 222 vuotta sitte, ette minun esi-is\u00e4 l\u00e4hti Ruijhaan, enk\u00e4 tienny v\u00e4litt\u00e4\u00e4k\u00f6 kukhaan siel\u00e4 enn\u00e4\u00e4 vanhoista sukulaisuussuhtheista.<\/p>\n Sen h\u00e4\u00e4ttyy sannoot, ette kaikki olthiin yst\u00e4v\u00e4lissii minule ja oli soma olla siel\u00e4. Reisun j\u00e4lkhiin minula oon kuiten en\u00e4men kysymyksii ko vastauksii. Oonko kv\u00e4\u00e4nin ja Tornionlaakson kylttyyri enn\u00e4\u00e4 sama tahi luulhaanko tyh\u00e4 niin? Mik\u00e4 tekkee sen, ette oon sammoi asioita ja ette jotkut asiat saatethaan olla eri?<\/p>\n Mie ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4, ette kaksi p\u00e4ivv\u00e4\u00e4 oon liian lyhyt aika, jos oon halu opastuut me\u00e4nkielheen ja Tornionlaakshoon ja piian kans saa\u2019a vastauksii kysymykshiin. Sitte ei ole muuta ko menn\u00e4 sinne, olla my\u00f6t\u00e4 ja oppiit.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Aili Eriksen: ”Mie olen 25-vuotias, jokka oon Norjan Lemmijovesta poijes. Niin ko moni muu olen oppinu norjaa kotona. Aikuisena mie olen studeerannu suomee Alattion korkkeekoulussa ja Tromssan yniversiteetiss\u00e4; vasta silloin opin puhuhaan. Sitte menin vaihthoon Suomheen vuueksi. Nyt mie … Lue loppuun