{"id":681,"date":"2016-02-27T09:55:29","date_gmt":"2016-02-27T07:55:29","guid":{"rendered":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/?p=681"},"modified":"2016-02-27T09:56:18","modified_gmt":"2016-02-27T07:56:18","slug":"puhe-27-2-2016","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/2016\/02\/27\/puhe-27-2-2016\/","title":{"rendered":"Puhe 27.2.2016"},"content":{"rendered":"

\"_MG_5138[1]\"<\/a><\/p>\n

Bengt Pohjasen puhe ensim\u00e4isen\u00e4 ”Me\u00e4nkielen p\u00e4iv\u00e4n” p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 27.2.2016.<\/p>\n

1.<\/strong><\/p>\n

Me\u00e4nkieli \u2013 oma kieli henkil\u00f6kohtasia muistelmia matkasta<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

N\u00e4in se alko <\/em><\/strong> Siitt\u00e4 oon nyt rapeat kolmekymment\u00e4viis vuotta aikaa ko me\u00e4nkielest\u00e4 alethiin puhhuun. Silloin ei viel\u00e4 ollu me\u00e4nkielt\u00e4. Silloin puhuthiin tornionlaakson suomesta ja me\u00e4n kielest\u00e4 (kirjotettu erihleen).\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 27. helmikuuta 1988 met proklameerasimma kielen omaksi kieleksi Pajalan kirkossa ja aloima kirjothaan \u201cme\u00e4nkieli\u201d. Ulkona meil\u00e4 oli tulitus, fyyrv\u00e4rkkeri, ko me\u00e4n kielen puustaavit paloit ja nousit taihvaale. Siihen saakka met olima keskustelheet kielest\u00e4 jos se oli murre taikka kieli.\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 Mie olen alusta alkaen ollu aktiivisesti my\u00f6t\u00e4.\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 Ensim\u00e4inen f\u00f6reninki, onka tarkotus oli suojela ja kehitt\u00e4\u00e4 me\u00e4n kielt\u00e4 ja kulttuuria, perustethiin Uppsalassa 1967, V\u00e4ktargatan 36 A, jossa mie asuin perheen kans. F\u00f6reninkin nimi oli \u201dF\u00f6reningen f\u00f6r Tornedalens framtid\u201d (FFTF). Met tehim\u00e4 kirjotuksen ja stensileerasimma niinku siihen aikhaan pruukathiin. Prii haisi vaatheista ja p\u00e4\u00e4h\u00e4nki taisi menn\u00e4. Sitte met l\u00e4h\u00e4timm\u00e4 niit\u00e4 pitkin Me\u00e4nmaata. Met emm\u00e4 saahneet vastauksia paljon ollenkhaan. F\u00f6reninki kuoli poijes. Mutta seki kuuluu me\u00e4nkielen histoorihaan. \u00a0\u00a0 Mie jatkoin oman kielen ja kulttuurin pohintaa. 1973 mie julkasin runon, jota oon k\u00e4\u00e4netty monele kielele. \u201dJag \u00e4r f\u00f6dd utan spr\u00e5k\u201d (Mie olen kielett\u00f6m\u00e4nn\u00e4 syntyny). \u00a0\u00a0 Me\u00e4nkielel\u00e4 ei siihen aikhaan ollu paljon kirjotettu. Klassikot olit, Kamaripirtilt\u00e4 ja Juntin talo. Petrus Raattamaa kirjotti lauluja ja runoja kielel\u00e4, joka ei ollu suomea. Joka halvaa, saattaa tutustua Petruksheen lukemalla \u201dPohjanen-Johansson, Den Tornedalsfinska litteraturen II\u201d.\u00a0\u00a0 Lyykeri<\/em><\/strong><\/p>\n

Ensim\u00e4inen me\u00e4nkielinen romaani oli Lyykeri, jota mie aloin kirjothaan syksyl\u00e4 1984 ko mie olin Haaparannala koulunjohtajien p\u00e4ivil\u00e4. Mie olin yhen t\u00e4rmiinan styytierektorinna Ylikahnuula ja jou\u2019uin konferenshiin, jossa mie en triivastunnu ollenkhaan. Minun vieress\u00e4 istu rektori nimelt\u00e4 Assar. Niin mie aloin seku kirjothaan me\u00e4nkielt\u00e4 sill\u00e4 aikaa ko joku puhu joutavia p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4. \u00a0\u00a0 Miehleen tuli vain t\u00e4mm\u00f6nen lause: \u201d- Viskaa, Assari, porole\u2026kyll\u00e4 sie kerki\u00e4t, mamma huusi kuistilta. Mie piin menn\u00e4 kouhluun.\u201d \u00a0\u00a0 N\u00e4in alkaa ensim\u00e4inen me\u00e4nkielinen romaani. Se julkasthiin 1985, kevv\u00e4il\u00e4. Teevee k\u00e4vi jututtamassa.<\/p>\n

Kostannus ja raatiu<\/em><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4 histoorialinen tapahtuma oli kans se, ette mie perustin Kaamos-f\u00f6rlaakin, joka toimii viel\u00e4ki.<\/p>\n

Samana vuona alko nykysen Me\u00e4n raatiun me\u00e4nkielen pohinta ja kursi. Mie luin kappalheen Lyykerist\u00e4 ja toimittaja Arton Pekka teki mulle kysymyksi, joihin mie freistasin vastata.\u00a0 Niin alko Sana-arkku, joka oon suuri me\u00e4nkielen aare Pajalassa. Mulla oon kotona kirjotettuja ohjelmia kaks p\u00e4rm\u00e4\u00e4 t\u00e4yn\u00e4. P\u00e4rttili ja mie veim\u00e4 sit\u00e4 pitkh\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Sana-arkun materiaalia oon k\u00e4ytetty sanakirjojen tekemisess\u00e4 ja muussa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Me\u00e4nkielt\u00e4 mailmale <\/em><\/strong><\/p>\n

Me\u00e4nkieli otti silloin ensim\u00e4isi\u00e4 askelheita mailmale. P\u00e4rttilin kautta yks Puolan prufessori (tohturismies), joka asu Lublinin kaupunkissa, otti yhtheyen minhuun. Se julkasi mahottoman ison kirjan monela kielel\u00e4 ja siihen se otti multa runon, jonka olin kirjottannu me\u00e4nkielel\u00e4. Runon nimi olis \u201dJ\u00e4nes\u201d. Me\u00e4nmaan j\u00e4nes l\u00e4hti mailmale ja kohta sit\u00e4 luethiin Piedmontiassa ja Islannissa.<\/p>\n

Niihin aikhoin mie sain kontaktit Unkarhiin. B\u00e9la J\u00e1vorsky k\u00e4vi puhuttelemassa minua ja kirjotti Unkarissa me\u00e4nkielen asemasta.<\/p>\n

Mie kuljin Suomessa paljon ja piin esityksi\u00e4 me\u00e4nkielel\u00e4. Ihmiset tykk\u00e4sit kovasti ja mie havattin, ette sill\u00e4 oon siel\u00e4ki markkinaa. \u00a0\u00a0 1984 mie olin julkassu Kasaland-romaanin, jossa mie sekotin suomen, me\u00e4nkielen ja ruottin. Sill\u00e4 mie p\u00e4\u00e4sin brittil\u00e4is- ruottalaisheen seminaahriin, jonka \u201dVitterhetsakademi\u201d hommasi Stockholhmiin. Mie puhuin me\u00e4nkielest\u00e4 enklanniksi nimel\u00e4 \u201dNew writing in a multicultural society\u201d. Siel\u00e4 oli kirjailioita koko mailmasta ja meile kaikile oli yhtheist\u00e4 se, ette met kirjotimma muula kielel\u00e4 ko syntym\u00e4kielel\u00e4. Mie kohtasin Salman Rushdien ja monta muuta.<\/p>\n

Mie nukuin hotelissa ja y\u00f6l\u00e4 n\u00e4in unta, ette Palme soitti mulle ja kysy me\u00e4nkielel\u00e4, ette \u201dmit\u00e4s tet siel\u00e4 oikein v\u00e4rkk\u00e4\u00e4tt\u00e4 sen me\u00e4nkielen kans?\u201d Mie unissa selitin sille ja sitte mie lauloin: \u201dNyt aurinko nousee meile, yli mailman neekereile\u201d. Ko mie aamula her\u00e4sin, mie kirjotin laulun paperille ja annoin sen sitte Torvald P\u00e4\u00e4j\u00e4rvele, joka s\u00e4velsi sanat ja oon sit\u00e4 laulanu kolmatta kymment\u00e4 vuotta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kiertue 1985 ja me\u00e4nkielen \u201dherr\u00e4ys\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n

Vuosi 1985 oli sangen t\u00e4rke\u00e4 me\u00e4nkielen kehityksele. Henning Johansson, tohturismies ja petakokiikan prufessori, Sopperosta kotosin, hommasi Uumajan yliopistole rahhaa Hollannista ja niil\u00e4 rahoila se perusti projektin nimelt\u00e4 \u201dM\u00e5ngkulturen en rikedom att f\u00f6rvalta\u201d (Monikulttuurin rikhaus). Met kuljima l\u00e4pi koko Me\u00e4nmaan, aloima Nikkalasta ja menim\u00e4 Kiruhnaan asti. P\u00e4iv\u00e4saikana met olima kouluissa ja porisimma lasten kans ja iltasin met kohtasimma lasten vanheemat.<\/p>\n

Me\u00e4nkielen herr\u00e4ys alko t\u00e4mm\u00f6sill\u00e4 t\u00f6il\u00e4.<\/p>\n

1986 mie sain kunnian ensi kertaa olla \u201dsommarpraattari\u201d Ruottin raatiussa. Mie en ti\u00e4 oliko kukhaan Me\u00e4nmaasta viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssy siihen. Mutta mie sain t\u00e4m\u00e4n ohjelman kautta kans puhua Me\u00e4nmaasta ja me\u00e4nkielest\u00e4. Ihmiset muistava viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mit\u00e4 mie porisin. Musikki, jonka valittin oli paljon suomalaista, mutta rockia kans.<\/p>\n

Pajalan Folkets Husi tuli valhmiiksi 1986. Minut tahothiin sinne puhhuun ja mie l\u00e4hin. Puhe loppu siihen, ette mie onnittelin Pajalaa uuesta Folkets Husist\u00e4 mutta sanoin samala, ette heil\u00e4 oon fiinit huohneet ja paikat, mutta me\u00e4nkielel\u00e4 ei ole ees kellaria, jossa saattas pitt\u00e4\u00e4 kokkouksia ja mihin saattas perustaa oman akatemiin. Mie innostuin niin, ette ehotin kolehtin k\u00f6yh\u00e4le me\u00e4nkielele ja niin mie olin perustannu Me\u00e4n Akatemiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuutot \u2013 ensim\u00e4inen osotelma me\u00e4nkielel\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Niihin aikhoin met aloima keskustelheen me\u00e4nkielisen osotelman kirjottamisesta ko semmosta ei viel\u00e4 ollu. \u00a0\u00a0 Mie kirjotin me\u00e4nkielisen osotelman, jolle mie panin nimeksi \u201dKuutot\u201d ja mie omistin sen Pajalan kunnan ne\u00e4lj\u00e4nsaanvuotias juhlan kunniaksi. Osotelman ensi sivula seisoo: \u201dSe puhu krouia murretta se Goetheki. Dante kirjotti Divina Commedian omala murtheela, ja ko silt\u00e4 kysythiin miksi, se vastasi, ette h\u00e4\u00e4n halusi kunnioittaa syntym\u00e4kotipaikkaa, jos sen oon maholista\u201d.<\/p>\n

Ensi-ilta oli 3. lokakuuta 1987. Mie olin Junosuanon mettiss\u00e4 kertausharjotuksissa ko oli premi\u00e4\u00e4ri Pajalan uuessa Folkets Husissa. Met pataljoonan ofseerit tilasimma juhlavaatheet, t\u00e4het ja kultaremmit, valkeat hanskat ja fiinit lippalakit. Mie olisin viel\u00e4 halunu, ette me\u00e4n suojaplytuni olis \u0161yltrany pyssyj\u00e4 portila, mutta met elim\u00e4 1987 viel\u00e4 sit\u00e4 p\u00f6rr\u00f6\u00e4 aikaa ko t\u00e4mm\u00f6si\u00e4 juhlia ei saanu pitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Folkets Husi oli t\u00e4p\u00f6t\u00e4yn\u00e4. Kuutot-osotelma\u00e4 n\u00e4ytethiin 14 kertaa Pajalassa. Sitte se l\u00e4hti tyrneeraahmaan, k\u00e4vi Stockholmit ja Ruijat. N\u00e4in valethiin pohja Tornionlaakson Teatterille. Rahhaa j\u00e4i ja niil\u00e4 ostethiin tavaraa tulevaisuutta varten.<\/p>\n

Teatterin puolela mie olen kans tehny ensim\u00e4isen uupperan, jonka premi\u00e4\u00e4ri oli Haaparannala 1994. Sen nimi oli \u201dPoikkinaitu\u201d.<\/p>\n

 <\/p>\n

Bonner-biennalile<\/em><\/strong><\/p>\n

1990-luvun alussa me\u00e4nkielen ty\u00f6 vahvistu monela laila. Oulun kaupunkin teatteri esitti 1991 \u201dJerusalemin tanssit\u201d \u2013 osotelman, jonka pohjana oli minun Korpelatrilokii. Osotelmaa k\u00e4vi kattomassa kohta 100 000 ihmist\u00e4 ja niin Me\u00e4nmaa, kieli ja kulttuurin yks puoli, hengelinen hurmos, tulit tiethoon koko Suomessa ja mailmala ko esitys 1992 meni Bonner Biennalile Saksanmaale.<\/p>\n

1993 Norrbottenin teatteri esitti minun kirjottaman Dagning r\u00f6d \u2013 osotelman, joka oli komea ja siisti. Se oli aika villi\u00e4 hoitoa. Premi\u00e4\u00e4ri-iltana tuli pommip\u00f6l\u00e4tys. Kaikin h\u00e4\u00e4yit j\u00e4tt\u00e4\u00e4 teatterin sill\u00e4 aikaa ko koirat nuuskit ja hait pommia. T\u00e4mm\u00f6set hoijot tuleva niilt\u00e4, jokka pit\u00e4v\u00e4 v\u00e4kivaltaa keinona alistaa ihmisi\u00e4, jokka ei ole he\u00e4n mielt\u00e4.<\/p>\n

S\u00c4PO (Ruottin turvalisuuspolisi) vahtasi minun kotia ja perett\u00e4. Lapset makasit laattialla ja t\u00e4risit p\u00f6l\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4mm\u00f6sest\u00e4 taistelua se oon ollu. Me\u00e4nkielisenn\u00e4 minuriteettin\u00e4 mieki olen ollu luvattu saalis. Ummikkona en olis tarvinu n\u00e4it\u00e4 kokea ja keskiluokan \u00e4p\u00e4r\u00e4nn\u00e4 olisin saanu raatiu- ja TV-t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Uhkauksista huolimatta mie p\u00e4\u00e4sin taasen, toista kertaa Bonner Biennalile, t\u00e4ll\u00e4 kertaa \u201dDagning r\u00f6din\u201d kans. Vuosi oli 1994. Mie sain siel\u00e4 puhua Me\u00e4nmaan teatterista, me\u00e4n kielest\u00e4 ja kulttuurista. Met j\u00e4im\u00e4 sinne vaimon kans kaheksi kuukaueksi. Mie k\u00e4\u00e4nsin siel\u00e4 evankeeljumia me\u00e4nkielele. Net tulit kirjana vuona 2000.<\/p>\n

Bonnissa me\u00e4t tarjothiin Raatitalhoon, jossa oon mailmankuulusa \u201dDas goldenes Buch\u201d (Kultanen kirja). Kuttuviehraat sait kultap\u00e4nn\u00e4l\u00e4 kirjottaa oman auttokraafin siihen kirhjaan. Kyll\u00e4 mie olin ylpe\u00e4 ko mie sinne priimustin oman nimen kullala.<\/p>\n

Joskus n\u00e4ihiin aikhoin perustethiin Kieliraati, joka toimii yh\u00e4.<\/p>\n

Me\u00e4nmaa- seura hoitaa sit\u00e4 nyt hyvin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Filmi\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Mie tehin 2003 ensim\u00e4isen me\u00e4nkielisen filmin, Fylla moppe, joka oon menestynny hyvin mailmala. Sit\u00e4 oon n\u00e4ytetty monela festivaalila. Ensi-illassa mulle tulthiin taasen p\u00e4\u00e4le. T\u00e4ll\u00e4 kertaa fyysisesti.<\/p>\n

Agricola k\u00e4\u00e4nsi Raamattua suomenkielele ja niin kirjakieli sai pohjaa. N\u00e4in oon tapahtunnu slaavien maassa ja muuala k\u00e4sin mailmaa. Mie aattelin silloin, ette se passais meile kans k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Raamattua ko Me\u00e4nmaa oon uskon ja filosofiin maa. Mie k\u00e4\u00e4nsin nelj\u00e4 evankeeljumia me\u00e4nkielele.<\/p>\n

Laestadiuksen 100-vuotis juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, 10 tammikuuta 2000, mie luovutin valhmiin k\u00e4\u00e4n\u00f6ksen pispa Backlundile Pajalan kirkossa. Siel\u00e4 esitethiin kans minun kirjottama juhlahymni Me\u00e4nmaan suurele hengenmiehele. Nyt mie olen my\u00f6t\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 virsi\u00e4 me\u00e4nkielele.<\/p>\n

 <\/p>\n

Suuret uupperat<\/em><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Sitte alko taasen suuri me\u00e4nkielinen my\u00f6t\u00e4le ja suuriin menestys. Mie olin Pellossa puhumassa Tornionlaakson neuvoston kokkouksessa ja haastoin Suomen Pellon ja Ruottin Mataringin kunnat Joppausuupperhaan. Pello otti varsin haastheen vasthaan ja Matarinki vastahakosesti, mutta kuitenki.<\/p>\n

Siihen haethiin EY-rahotus ja saathiin. Rima panthiin korkealle: Pellon j\u00e4\u00e4halli t\u00e4yteth\u00e4\u00e4n laulula, tarinalla ja v\u00e4kijoukoila.<\/p>\n

Seuraavanna vuona uuppera siirethiin Matarinkhiin. Siel\u00e4 kans j\u00e4\u00e4halli oli joka ilta t\u00e4yn\u00e4. Laestadiusuupperat K\u00f6<\/p>\n

Suuriin haaste oon ollu Haaparannan Sotaooppera, 2009, Suomen soan merkkivuona. \u00a0Viel\u00e4 kerran met t\u00e4ytim\u00e4 kattomot. Kaj Chydenius oon tehny musikin kaikhiin minun uupperhoin.<\/p>\n

Matka oon ollu pitk\u00e4, joskus vaivaloinen, mutta antosa. Me\u00e4nkieli oon eistyny ja saanu viralisen aseman. Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oon ollu monia. Net, jokka alusta oon olheet my\u00f6t\u00e4, oon kaikin viel\u00e4 minun yst\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n

Matka alko Haaparannanlehen palstala kolmekymment\u00e4 vuotta aikaa. Se johti tammikuussa 2010 kuninkhaan linhaan, jossa me\u00e4n kuninkas Kaarlo XVI Kusto ja trotninki Silvia annoit mulle 8.luokan mitalin kannettavaksi korkeasinisess\u00e4 nauhassa vasemalla puolen. Mitalin mie sain kolmen kielen k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 kirjailiana. Ilman t\u00e4t\u00e4 matkaa mulla ei olis synnyinkieleni kirjakielt\u00e4. \u00a0\u00a0 Kielikylpy oon alkanu. Se oon minun viimisiin hoksinki. Minun aatos oon se, ette isovanheemat opettavva lastenlapsile me\u00e4nkielt\u00e4. Mie freistaan saa\u2019a koulut f\u00f6lhjyyn. Me\u00e4nkieli oon muuttunu juhlavaunuksi. Ennen ei ollu monta reisaaja. Nyt oon jopa tappelu etupenkist\u00e4. Oma flaku <\/em><\/strong> Vuona 2007 Me\u00e4nmaa-f\u00f6renininki alko vieth\u00e4\u00e4n Me\u00e4nmaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nosthaan oman flakun(lipun) tankhon. 2012 mie kirjotin Ruottin Akatemiihin ja tahoin julkista tunnustusta sielt\u00e4 siihen, ette 15. hein\u00e4kuta oon Me\u00e4n p\u00e4iv\u00e4. Vuesta 2015 t\u00e4m\u00e4 oon nyt Ruottin kalenterissa ja Me\u00e4nmaan flaku nostethaan tankhoon koko maassa.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

2.<\/strong><\/p>\n

Me\u00e4nkieli: priimustetun, lauletun, mainomisen, mannaamisen jopa liikutuksissa tansitun muistelemisen ty\u00f6kampe<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>\u201dJag kan ju inte skriva om Helsingfors eller Ryssland p\u00e5 me\u00e4nkieli\u201d (Enh\u00e4\u00e4n mie saata kirjottaa Helsinkist\u00e4 enk\u00e4 Ryss\u00e4nmaasta me\u00e4nkielel\u00e4), sannoo pohjossuomalainen kirjailia avisihaastattelussa (NSD) 23. lokakuuta 2013. Jos kirjailia tarkottaa, ettei h\u00e4\u00e4n itte saata sit\u00e4 teh\u00e4 niin kielen vailinki oon h\u00e4ness\u00e4 ittess\u00e4, mutta jos se tarkottaa, ette me\u00e4nkielel\u00e4 ei saata kirjottaa Helsinkist\u00e4 eik\u00e4 Ryss\u00e4nmaasta niin vailinki oon h\u00e4nen mielest\u00e4 kieless\u00e4. Ko se siin\u00e4 samassa kuiten ilmottaa kirjottavan kotiseu\u2019usta uutta kirja me\u00e4nkielel\u00e4 mie epp\u00e4ilen, ette h\u00e4\u00e4n tarkottaa kielen vailinkia. Kieli piisaa vain jos kirjottaa rajotetusta perukasta, kotinurkista. \u00a0\u00a0 Ko kirjottaa syntyy teksti\u00e4. Me\u00e4nkielen sana \u201dkirjottaa\u201d tarkottaa asiakirjottamista. Me\u00e4nkielen ikivanhaa luovan kirjottamisen sana oon \u201dpriimustaa\u201d ja priimustaminen tapahtuu \u201dpriimujen\u201d avula (suom. riimu, ruott. runa). Sana teksti tullee latinakielen textus<\/em>-sanasta, jonka alunper\u00e4nen merkitys oon \u201dv\u00e4\u00e4vi\u201d, \u201dkuonta\u201d. V\u00e4\u00e4vi oon ko ytopii: se syntyy v\u00e4\u00e4vistoolissa, sen maholisuuet oon rajattomat eik\u00e4 siitt\u00e4 koskhaan tule valmista, eik\u00e4 se alistu kenheen allekirjotuksheen. \u00a0\u00a0 Me\u00e4nkieli ei niinkh\u00e4\u00e4n tunnee teksti<\/em>-sannaa, v\u00e4\u00e4vin se tuntee ja priimustuksen, joka oon p\u00e4nn\u00e4n j\u00e4ljen v\u00e4\u00e4vi. Vasta ko v\u00e4\u00e4vi oon niin valmis ko se saattaa, se vaphautuu v\u00e4\u00e4vistoolista. Ennen v\u00e4\u00e4vistoolia se oon ollu v\u00e4\u00e4varin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, kieless\u00e4 ja kurenossa. V\u00e4\u00e4vin kattominen vaphauttaa sen v\u00e4\u00e4vist\u00e4. \u00a0\u00a0 Lukeminen vaphauttaa priimustuksen paperin, kiven ja e-kirjan linnasta. \u00a0\u00a0 Alussa ei ollu priimu ja priimustusta. Alussa ei ollu v\u00e4\u00e4vi\u00e4. Laulu, tarina ja itkuvirsi olit \u00e4\u00e4nt\u00e4, tansia ja liikutusta.Sanoila luominen, laulaminen oli mahotonta ilman n\u00e4it\u00e4.<\/p>\n

Kreikkalaisen Pindaroksen seittem\u00e4nen laulun alussa sanothaan: \u201dValtavan voiman suurenmoiset teot joutuva syvviim\u00e4n pimmeyen huphuun jos niist\u00e4 puuttuu laulu. Vain n\u00e4in met saatama pitt\u00e4\u00e4 peili\u00e4 ylh\u00e4\u00e4l\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 suuria t\u00f6it\u00e4, jos met v\u00e4lkheil\u00e4 kruunatulla Mnemosynel\u00e4 palkittemma vaivan laulettujen sanojen virrala.\u201d \u00a0\u00a0 Ilman Homeroksen lauluja met emm\u00e4 tuntis Odysseuksen tekoja. Laulu oon hymnos<\/em> ja \u00e9soptron <\/em>(peili). Laulu kuuluu ja laulu kertaa mit\u00e4 kerran sattu.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n minun puhheenvuoron teema oon kysymys: \u201d\u00c4r me\u00e4nkieli ett fullgott sk\u00f6nlitter\u00e4rt och musikaliskt verktyg? Oonkos me\u00e4nkieli t\u00e4yesti hyv\u00e4 kaunokirjalinen ja musikaalinen ty\u00f6kalu?\u201d<\/p>\n

Mie olen pikkusen muuttanu teema. \u201dMe\u00e4nkieli priimustetun, lauletun, mainomisen, mannaamisen jopa liikutuksissa tansitun muistelemisen ty\u00f6kampe.\u201d<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Sill\u00e4 mie halvan muistuttaa itte\u00e4 ja meit\u00e4 kaikkia, ette met me\u00e4nkieliset emm\u00e4 ole k\u00e4ytt\u00e4nheet sannaa \u201dkaunokirjalisuus\u201d. Musikki oon kans melko harvoin k\u00e4ytetty sana. Mie kuuntelin pellaamista, lauluja, harvemin musikkia. Koulussa olit \u201dmysikkitiimat\u201d, jokka olletikki meile poile olit vistoja hoitoja.<\/p>\n

Sana \u201dLorukirja\u201d oon meile tuttu, mutta sill\u00e4 oli nekatiivinen sointu. Huono kirja oli lorukirja, mutta mith\u00e4\u00e4n inteksi\u00e4 meil\u00e4 ei tietenkh\u00e4n ollu. Kotikyl\u00e4st\u00e4 muistan kunka uskovaiset vaimot luit \u201dBarn 312\u201d-kirjaa m\u00e4rs\u00e4ten. Se ei ollu lorukirja, mutta ei se ollu kaunokirjalisuuttakhaan, se oli likel\u00e4 me\u00e4nkielen ja monen muun uukrilaisen kielen sannaa, joka vastaa \u201dkaunokirjalisuus-sannaa\u201d: muisteleminen.<\/p>\n

Minun uusimassa me\u00e4nkielisess\u00e4 teoksessa Faravidin maa, mie k\u00e4yt\u00e4n sannaa \u201dGirija\u201d, joka tarkottaa pitk\u00e4\u00e4 muistia, joka oon suulinen mutta hakkee n\u00e4kyvyytt\u00e4, halvaa synty\u00e4 n\u00e4kviksi sanoiksi. Joku kirjassani tiet\u00e4\u00e4, ette Faarau oon kielt\u00e4ny n\u00e4kyv\u00e4t sanat ko net oon mykki\u00e4 eik\u00e4 nitten kans saata praatia, net ei vastaa kritikhiin eik\u00e4 net muuta mielt\u00e4 jos net oon v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Net oon ko hauta, ei vastaa, ei puhu. Sit\u00e4 paitti n\u00e4kyv\u00e4 sana uhkaa \u201dgirijaa\u201d, pitk\u00e4\u00e4 muistia, muistelimista, suulista perinett\u00e4.<\/p>\n

Oonkos me\u00e4nkieli t\u00e4yesti hyv\u00e4 kaunokirjalinen ja musikaalinen ty\u00f6kalu?\u201d Jos met sill\u00e4 tarkottamma n\u00e4kyvien sanojen ty\u00f6kalua vastaus oon piiain, ette met olema sit\u00e4 justhiinsa hiomassa hyv\u00e4ksi ty\u00f6kaluksi \u2013 t\u00e4ss\u00e4ki puhheessa, jossa mie silmieni kautta tuon te\u00e4n korhviin n\u00e4kyvi\u00e4 sanoja suuni kautta. Lauluksi se kelpaa yksinkertasesta syyst\u00e4: se oon ittesth\u00e4\u00e4n laulava. Ko mie puhun ruotta niin mie useasti saan kuula, ette \u201ddu talar som sjungande\u201d (sie puhut ko laulaen). Taustala oon tieten t\u00e4m\u00e4 laulava me\u00e4nkieli. Mie puhun minun tytt\u00e4rentyt\u00e4relle vain me\u00e4nkielt\u00e4. Se oon kolme vuotta eik\u00e4 se aina jaksa kuunela \u201dVilma l\u00e4htee taakiksheen\u201d-kirjaa, mutta yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mie otin jitarrin ja lauloin sille tekstin. Se kuunteli ja halusi kuula uuesthaan. Se halvaa useasti nukkua murfaarin tyk\u00f6n\u00e4 ko se tiet\u00e4\u00e4, ette murfaari laulaa sille me\u00e4nkielel\u00e4 ja suomeksi. Taitaa olla ainua kl\u00e4ppi koko mailmassa joka nukkuu \u201dTaistoihin tiemme kun toi\u201d-lauhluun.<\/p>\n

Mutta oonkos me\u00e4nkieli t\u00e4yesti hyv\u00e4 kaunokirjalinen ty\u00f6kampe? Jos met vastaama kysymyksheen omista l\u00e4ht\u00f6kohista niin vastaus oon ehottomasti: oon. Mutta silloin met h\u00e4\u00e4ym\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 me\u00e4n ommaa sannaa tuole \u201dkaunokirjalinen\u201d, se sana oon muisteleminen, joka vastaa suulista kaunokirjalisuuttaa, pitk\u00e4\u00e4 muistia: yhen ihmisen muistelemista, kansakunnan, heimon muistelemista, Jobmelin (=taivas) pitk\u00e4\u00e4 muistia, niin me\u00e4nkieli oon mailman rikhaimpia kaunokirjalisia kieli\u00e4. Johan Thurin teos ei ole jermaaninen kaunokirja, se oon \u201dMuihtalus samid birra\u201d ja se muistelee lappalaisten oloista, ty\u00f6st\u00e4, se muistelee satuja, ibmelin ilmotuksia ja omia kokemuksia ja kunka h\u00e4\u00e4n reisasi Frank Butlerin kans monet maat aina Petsamon luostarhiin. Se muistelee pakkastalvia ja liss\u00e4\u00e4 ko passaa mit\u00e4 oon sattunu kuuhleen.<\/p>\n

Lapinkieless\u00e4 oon toinenki sana: m\u00e1inas (satu, tarina) ja v\u00e4rpi m\u00e1inastit (kertoa satu, tarina). Eestinkieless\u00e4 oon meenuda (muistaa). Me\u00e4nkieless\u00e4 oon v\u00e4rpi, jota L\u00f6nnrothikhaan ei tunne: mainoa. Se tiet\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ette se oon ikivanhaa sana, vanheempi ko suomenkieli, s\u00e4ilyny t\u00e4\u00e4l\u00e4. Mainoa-sanala oon kaks merkityst\u00e4 me\u00e4nkieless\u00e4: ihmetell\u00e4 ja puhua ihmetellen. Jos joku oli kokenu jotaki aivan eriskummalista se saatto mainoa. Kalina-Manta se kerran maino ko h\u00e4\u00e4n l\u00e4hti lypsh\u00e4\u00e4n lehmi\u00e4 h\u00e4\u00e4n havettee, ette net oon jo lypsetty, n\u00e4hk\u00e4\u00e4s, maahiaiset k\u00e4yhneet.<\/p>\n

Kolmas sana oon manata. Se oon likemp\u00e4nn\u00e4 runoa, laulua, aforismi\u00e4, verentyph\u00e4ysloihtua. V\u00e4rpi lohitua oon kans sana, joka kuuluu t\u00e4hh\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Meil\u00e4 oon aivan samanlainen \u201dmuistelemisen\u201d ty\u00f6kalu. P\u00f6ksy-Eevertti se muisteli t\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 talvea ko oli niin pakkanen, ette sahakrenkku nosteli jalkoja ja h\u00e4\u00e4n itte seiso keskel\u00e4 housuja. T\u00e4m\u00e4 ei ole kaunokirjalisuuttaa, se ei ole lorukirjalisuutta, se oon muistelemista. Loruja lapethaan, kummia sattumia mainothaan, tapahtumia muistelhaan.<\/p>\n

Sahakrenkut ei nostele jalkoja, muuala ko muistelemisissa, fiksuunissa. Mie olin joku aika sitte kotikyl\u00e4ss\u00e4 kokkouksessa ja \u00e4l\u00e4st\u00e4huoli aloin maihnoon Kassan Salkkoa, Pohjoskalotin suuriinta poikkipuolista. Se siirty Kassasta Pessalompolhoon, lensi sinne. Ko mie sen mainoin, yks Kassan miehist\u00e4 tuohtu, kirosi ja mesusi, ettei saatana ihminen lenn\u00e4, sill\u00e4 oon h\u00e4\u00e4tyny olla helikopteri. Toinen sano, ette poikarukka, jos helikopteria olis siihen aikhaan ollu Salkko olis ottanu sen kainalon alle.<\/p>\n

Meil\u00e4 ei ole sannaa kaunokirjalisuus, mutta me\u00e4n muisteleminen oon sammaa ko Platonin anamnisis<\/em>, muisteleminen pitk\u00e4st\u00e4 muistista. Met muistelemma hilheit\u00e4 suuresta tarinasta, jolla oon oma skia<\/em>, varjo (tapahtuma joskus) ja t\u00e4m\u00e4 varjo muuttuu eikoniksi, kuvaksi nykyhetkess\u00e4 ko joku muistelee (monet n\u00e4kev\u00e4 minun muistelemiset kuvina) ja n\u00e4m\u00e4t kuvat muutuva al\u00edthiaksi<\/em>, toeksi tulevaisuuessa. Net sanova mist\u00e4 tulema, miss\u00e4 olema, mihink\u00e4 menem\u00e4.<\/p>\n

Jos me\u00e4n kaunokirjalisuus saapi olla muistelemista: varjoa-kuvvaa ja tottuutta, kyll\u00e4 meil\u00e4 oon ter\u00e4v\u00e4t ty\u00f6kampheet. Met emm\u00e4 koskhaan keksi. Mie en koskhaan kerro mith\u00e4\u00e4n jolla ei ole varjoa, joka ei muutu kuvaksi ja toeksi. Muistelemisheen me\u00e4nkieli kelpaa. Mie en saata lukea keksittyj\u00e4 tekkaria. Niist\u00e4 puuttuu varjo, ja siksi kuva ja siksi kaikki.<\/p>\n

Muisteleminen oon kans laulun muo\u2019ossa. \u201dT\u00e4m\u00e4 muistojuttu oon Lapista, tuosta nuoresta Korpelan papista\u2026\u201d \u201dNyt alan min\u00e4 laulamhan, tuosta Aareavaaran murhasta\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dJo nyt Marja maata paljastaapi, tulvan tuopi tunturista\u2026\u201d<\/p>\n

Muisteleminen oon kans sit\u00e4 mit\u00e4 sanothaan \u201dproosaksi\u201d. Jos halvaa muistela muista maista, oonkos se t\u00e4yesti kaunokirjalinen ty\u00f6kalu?
\nKultin Otto se t\u00e4ss\u00e4 \u00e4sken muisteli ko h\u00e4\u00e4n oli tullia pakossa Nev Portissa mainerihommissa, se oli ollu forttojulai viel\u00e4, ja Otto oli ollu niin kotamikkona, ettei kotnan penni\u00e4 ja loijerin avula p\u00e4\u00e4ssy serihvin putkasta poijes. Se muisteli kuuhleen kunka Laestadiuksen Soppa oli neuvottannu sattalaisia ja kuivakangaslaisia suojelheen sen houmstetti\u00e4 ko intiaanit olit hy\u00f6k\u00e4nheet. Pantzon Ville se kans muisteli ko h\u00e4\u00e4n oli ollu rakentamassa Joolettia ja se hajosi ja h\u00e4\u00e4n putisi sielt\u00e4 maahan ja l\u00e4hti kotia. Ja k\u00e4v\u00e4si Brasiliassa. Ja mik\u00e4s se oli se \u201dSaksan matka\u201d, joka ilmasi lapsen p\u00e4\u00e4st\u00e4mist\u00e4. Se oon silt\u00e4 aijalta ko t\u00e4r\u00e4nt\u00f6l\u00e4isi\u00e4 oli 30-vuotissoassa Saksan maala ja niitten vaimoja k\u00e4ytethiin siel\u00e4.<\/p>\n

Met olema el\u00e4hneet aina keskel\u00e4 mailman tapahtumia. Sanova, ette Jumalan s\u00f6l\u00e4n taka el\u00e4hneet, mutta mist\u00e4s ummikkoraukat tiet\u00e4v\u00e4 mihink\u00e4 k\u00e4sin Jumala seisoo? Rajan filsofii oon nyt muotissa Euroopassa. Yks eteviimist\u00e4 oli Eugenia Dias – otti ja kuoli \u00e4skett\u00e4in – se sano, ette mailma oon luotu rajala. No, sit\u00e4 se mieki, tuossa Toivolan saarela seki sattu. Mailman luominen.<\/p>\n

Me\u00e4nkieli oon t\u00e4ysi kaunokirjalinen ty\u00f6kampe, jos kaunokirjalisuuela tarkotethaan muistelmista, laulettua ja lausutta, kerrottua ja saarnattua.<\/p>\n

Mie olen k\u00e4\u00e4nt\u00e4ny Platonia me\u00e4nkielel\u00e4, Raamattua ja Strindbergi\u00e4. Ei ole mith\u00e4\u00e4n hankaluuksia.<\/p>\n

Ensim\u00e4inen me\u00e4nkielinen romaani tuli 1985, Lyykeri, ja ensim\u00e4inen me\u00e4nkielel\u00e4 kirjotettu n\u00e4ytelm\u00e4, Kuutot, 1987. Mie olen kirjottannu uupperaa, tehny filmi\u00e4, lauluja ja romaania. Tietenki ty\u00f6kampe oon joskus tuntunu tyl\u00e4s\u00e4lt\u00e4 enk\u00e4 ole tieny k\u00e4yt\u00e4n ko sanan kirvest\u00e4 vain hukinporraa, morraa vain naskalia. Kirjakieli syntyy pikkuhiljaa. Sanan h\u00e4\u00e4tyy siitt\u00e4\u00e4, se h\u00e4\u00e4tyy olla raskhaana ja synty\u00e4 tuskan kautta ko synnytt\u00e4j\u00e4 \u2013 Me\u00e4nmaa \u2013 tullee kipe\u00e4ksi ja hajoaa.<\/p>\n

Sanoja oon ja niit\u00e4 koothaan sanakirhjoin, kirhjoin ja girihjaan, pitkh\u00e4\u00e4n muisthiin.<\/p>\n

Yks ummikko ilmotti jossaki hastattelussa, ette me\u00e4nkieli oon vain k\u00f6\u00f6kikieli, jossa ei ole niin paljon sanoja. Niin: miss\u00e4s se vailinki oon? Meiss\u00e4 ittess\u00e4 vain kieless\u00e4. Ko mie sen kuulin mie laskin omasta sana-arkusta yht\u00e4 mittaa seuraavia sanoja, seku vain, sanoja, joissa oli \u201dmies\u201d-johin:<\/p>\n

Sielt\u00e4 tuli lapsia, raahvaita ja t\u00e4ysi\u00e4, vaimoihmisi\u00e4 ja miehenpuolia, norttolappalaisia ja lantalaisia, j\u00e4rvil\u00e4isi\u00e4 ja rantalaisia, hevosmiehi\u00e4 ja ettomiehi\u00e4, niitynraivausmiehi\u00e4 ja hein\u00e4miehi\u00e4, poromiehi\u00e4 ja nikkausmiehi\u00e4, kotimiehi\u00e4 ja veisumiehi\u00e4, ilonpitomiehi\u00e4 ja naimamiehi\u00e4, sanomitten muistomiehi\u00e4 ja uutisitten kuljetusmiehi\u00e4 ja loruitten lappomiehi\u00e4, vasikantappomiehi\u00e4 ja siankollausmiehi\u00e4 ja lehm\u00e4nastutusmiehi\u00e4 ja poijitusmiehi\u00e4, jutamiehi\u00e4 ja outalappalaisia, keng\u00e4nkurppomiehi\u00e4 ja h\u00e4rk\u00e4miehi\u00e4, koiven n\u00e4sk\u00e4\u00e4ji\u00e4 ja Tilleylampun sytytysmiehi\u00e4, piisivalkean joutov\u00e4ke\u00e4, tinkamiehi\u00e4 ja palvausmiehi\u00e4, vastarannan kulkioita ja taihvaanvinkin kuvvaajia, mallaajia ja t\u00e4ll\u00e4\u00e4ji\u00e4, saamamiehi\u00e4 ja pestimiehi\u00e4, velanperi\u00f6it\u00e4 ja onnenonkimiehi\u00e4, kirnun tiinutusmiehi\u00e4 ja tuhkasep\u00e4n pojanpoikia, rautatieliljan hakkomiehi\u00e4 ja vesivaltion siltamiehi\u00e4, Manalaharjun mustilaismiehi\u00e4, ja sy\u00f6m\u00e4miehi\u00e4, joitten sukuper\u00e4 oli ko kaartislaisitten risuaijat ja K\u00e4ns\u00e4l\u00e4n rakopinnapoikia, joitten ainua huoli oli vaimov\u00e4en etupuoli, ja Pajalan piksipoikia, joita maa parrelheen paino, ja Kursun knapsuja, jokka matheen maksasta tykk\u00e4sit ja hirventurpaa pathaan viskoit ja Luppo-Aate, joka pokala p\u00f6lli\u00e4 teki ja kirhveel\u00e4 porria karsi, ja jos aatheen miehet r\u00e4kn\u00e4\u00e4 niin Leninin kurmuk\u00e4rp\u00e4set jokka muniva taljan alle, ja Hitlerin s\u00e4\u00e4sket, joita r\u00e4kk\u00e4\u00e4 vaikka silm\u00e4t pannee kiini, ja Hagbergin paarmat, joile ei muuta ko tikku persheesheen ja Ruihaan, ja muut sen aijan sy\u00f6p\u00e4l\u00e4isummikot, jokka me\u00e4n vert\u00e4 saalistit ja sit\u00e4 kyll\u00e4 r\u00e4kk\u00e4si ko perheet olit ko r\u00e4k\u00e4n vaivaamia portokkia, kuljit roikassa kylki kylke\u00e4 vasten, ja kaikin viskoit kuusenoksia faariskan f\u00f6ljyn etheen ja siunailit meit\u00e4 kaikkia, mutta enniiten Iso-Iiskoa, joka tappo karhuun puukola ja sai silt\u00e4 siunauksen ennen ko karhuu meni tuonilmashiin.<\/p>\n

Lumen nimi\u00e4: auhtalumi-auhtolumi-hauhtalumi-haverinsiie-huotarinterva-h\u00e4rm\u00e4-h\u00f6hh\u00f6lumi-h\u00f6mylumi-h\u00e4ntylumi-h\u00f6pp\u00f6slumi-h\u00f6tt\u00f6slumi-h\u00f6yht\u00f6lumi-h\u00f6tylumi-h\u00f6ytykk\u00e4-h\u00f6yrylumi-kiitele-kiituva-kitkalumi-kylm\u00e4nkie-kytylumi-nattura-pakkasenhiutu-pakkaslumi-pakkasenkuura-pakkasenvihat-pakkasviti-sarvennuuha-uppura-utu-vikilumi\u2026<\/p>\n

Preaterea censeo ut lingua gentem facit.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Bengt Pohjasen puhe ensim\u00e4isen\u00e4 ”Me\u00e4nkielen p\u00e4iv\u00e4n” p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 27.2.2016. 1. Me\u00e4nkieli \u2013 oma kieli henkil\u00f6kohtasia muistelmia matkasta   N\u00e4in se alko Siitt\u00e4 oon nyt rapeat kolmekymment\u00e4viis vuotta aikaa ko me\u00e4nkielest\u00e4 alethiin puhhuun. Silloin ei viel\u00e4 ollu me\u00e4nkielt\u00e4. Silloin puhuthiin tornionlaakson suomesta … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-681","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/681","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=681"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/681\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":684,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/681\/revisions\/684"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=681"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=681"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=681"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}