Sonetti 121<\/p>\n
Paras olla paha ko pahaks panhaan,
\nko ei ole ja siksi sanothaan,
\nn\u00e4in ilo katoaa jos tuomithaan,
\nei milt\u00e4 tuntuu ko kunka kattothaan.
\nNiin miksis v\u00e4\u00e4r\u00e4 sairas silm\u00e4 karsastaa,
\ntervehtien minun vert\u00e4 raikasta?
\nSpiuniraukat minua vahtaava,
\nja syytt\u00e4v\u00e4 ko olen siivosti.
\nEi, mie olen mit\u00e4 olen, moitheen tuojaa,
\nsen syytheet paljastavva selv\u00e4sti.
\nKo net oon k\u00e4yr\u00e4\u00e4, olen naulaa suoraa,
\ntunkiosta noussu l\u00f6yhk\u00e4 katoaa.<\/p>\n
Net raukat, luuloshaan oon kaikin t\u00e4ss\u00e4:
\nihminen oon paha, he\u00e4n peiliss\u00e4.
\nMe\u00e4nkielenn\u00f6s: Bengt Pohjanen
\n20.11.2016<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Sonetti 121 Paras olla paha ko pahaks panhaan, ko ei ole ja siksi sanothaan, n\u00e4in ilo katoaa jos tuomithaan, ei milt\u00e4 tuntuu ko kunka kattothaan. Niin miksis v\u00e4\u00e4r\u00e4 sairas silm\u00e4 karsastaa, tervehtien minun vert\u00e4 raikasta? Spiuniraukat minua vahtaava, ja syytt\u00e4v\u00e4 … Lue loppuun