STABAT MATER –teoksessa lähestytään ihmisen kohtaamaa murskaavaa tuskaa Jeesuksen äidin Marian kautta.Teksti ”Stabat Mater Dolorosa” on peräisin 1200-luvulta ja sen kirjoittajasta ei ole varmuutta. Stabat Mater liittyy keskiaikana Saksassa ja Italiassa suosiossa olleisiin kärsimysnäytelmiin, joita kutsuttiin Marian valituksiksi. Nämä Marienklagen –näytelmät perustuivat Johanneksen evankeliumin lukuun 19. Aihe käsittelee Jeesuksen äidin Marian, hänen sisarensa ja Maria Magdaleenan sekä Marian Kloopan vaimon murhetta Jeesuksen ristin juurella.
Suomenkielelläkin Stabat Mater on tunnettu jo varhain, sillä 1852 se julkaistiin Suomettaressa nimellä Marian murhe. Käännöksen tekijäksi on mainittu A.D.: ”Murehella haikialla / seisoi Äiti ristin alla / johon Poika naulitaan. / Sydän sykki surkeasti / kyyneleitä katkerasti / silmä vuosi tulvanaan…”/…
keramiikka ruukku 90 x 40 cm
Henkilökohtaisia huomioita Stabat Materista.
Vuonna 2002 kävin kuuntelemassa Oopperassa Rossinin Stabat Materin. Teos teki minuun suuren vaikutuksen ja tajusin, että minun täytyy tehdä oma Stabat Materini. Työtä tehdessä teos kasvoi ja siitä tuli huomattavasti suurempi kuin olin ajatellut. Maalauksiin liittyy myös iso keramiikkaruukku. Se on syntynyt ajatuksesta, että surulla täytyy olla jakajia ja vastaanottajia, niin kuin Mariallakin oli. Savi viittaa ihmisen ruumiiseen, joka muuttuu saveksi.
Kolmannessa maalauksessa olen käyttänyt vanhaa tunnettua kuvaa juutalaisesta naisesta, jota ollaan viemässä keskitysleiriin (kuva on katkaistu, toinen puoli on maalauksen ylä- ja toinen puoli maalauksen alaosassa). Maalauksen oikeassa yläreunassa oleva sininen iiris liittyy Vincent van Goghin maalaukseen Iirikset, jonka hän maalasi sairaalassa ollessaan.
Neljäs maalaus liittyy itkuun. Marian viattomuutta kuvaava valkoinen lilja tipahtaa pois, suru murtaa Marian viattomuuden.
Kuudes maalaus liittyy Simeonin ennustukseen Marialle: ”ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” Lk 2:35. Simeonin ennustus valmistaa Mariaa tulevaan kohtaloon. Se antaa surulle rajat ja muodon ja kertoo, että kohtalon silmitön raivo voi tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.
Seitsemäs maalaus on loppucoda. Siinä kerrataan maalauksen värit ja jollakin tavalla poistutaan teoksen maailmasta tavalliseen elämään.