{"id":481,"date":"2015-09-24T12:28:20","date_gmt":"2015-09-24T09:28:20","guid":{"rendered":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/?p=481"},"modified":"2015-10-03T18:15:50","modified_gmt":"2015-10-03T15:15:50","slug":"nadezda-vasiljeva-siinain-vuorten-itku-pienoisromaani-karjalasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/2015\/09\/24\/nadezda-vasiljeva-siinain-vuorten-itku-pienoisromaani-karjalasta\/","title":{"rendered":"Nade\u017eda Vasiljeva, Siinain vuorten itku – pienoisromaani Karjalasta"},"content":{"rendered":"

\"IMG_Nadezhda\"<\/a><\/strong>
\nNade\u017eda Vasiljeva on petroskoilainen kirjailija, jolta on ilmestynyt kaksitoista kirjaa aikuisille ja nuorille. H\u00e4nen kertomuksiaan ja novellejaan on julkaistu aikakauslehdiss\u00e4 ja yhteiskokoelmissa Saksassa, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa. Nade\u017eda Vasiljevan teoksia on huomioitu kotimaisilla ja kansainv\u00e4lisill\u00e4 kirjallisuuspalkinnoilla. <\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>Siinain vuorten itku
\n<\/strong>– Pienoisromaani –\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/strong><\/p>\n

Hiekkaa, hiekkaa\u2026 helteen paahtamana
\n<\/em><\/strong>Ja vuorten siluetteja keskell\u00e4 er\u00e4maita.
\n<\/em><\/strong>Ja alla taivaan sineen kirjottuna
\n<\/em><\/strong>Jumalia ja jumalattaria, \u00e4\u00e4nett\u00f6mi\u00e4 temppeleit\u00e4. <\/em><\/strong><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/em><\/strong><\/p>\n

Yl\u00f6s katsovien pyramidien salaisuudet,
\n<\/em><\/strong>Mystinen hahmo ihmisleijonan
\n<\/em><\/strong>Vet\u00e4\u00e4 puoleensa magneettina matkalaiset
\n<\/em><\/strong>Suurellisella loistolla muinaisajan. <\/em><\/strong>\u00a0<\/em><\/strong><\/p>\n

Saavuttamaton on k\u00e4tketty avain
\n<\/em><\/strong>Komeroihin ja muinaistietoihin uhripappien.
\n<\/em><\/strong>On tyyni ja mahdikas katse sfinksin,
\n<\/em><\/strong>Todistajan draamojen ja teurasuhrien \u2026<\/em><\/strong><\/p>\n

Svetlana T\u0161erenkova<\/p>\n

Outo uni<\/em>\u00a0<\/strong><\/h2>\n

Musta taivas repeytyi kappaleiksi valtavalla r\u00e4tin\u00e4ll\u00e4. Valokaariv\u00e4l\u00e4hdykset, jotka pyrkiv\u00e4t juottamaan yhteen kallioisten huippujen ylimieliset otsat, sokeuttivat silmi\u00e4. Tuntui kuin joku n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, mutta mahtava olisi ruoskinut vuorijonoja voimallisella ruoskalla koettaen raivokkaasti saada er\u00e4maasta liikkeelle siell\u00e4 huolettomasti loikoilevan kivisten puhveleiden laumaan. Kamala jyrin\u00e4 vuorilla lis\u00e4\u00e4ntyi entisest\u00e4\u00e4n. Jyrin\u00e4 muuttui kaikuvaksi jylin\u00e4ksi. Ik\u00e4\u00e4n kuin puhvelilauma olisi todellakin noussut ja kivusta ja karkeasta vieraasta vallasta villiintyneen\u00e4 suuntaisi jonnekin maailman\u00e4\u00e4riin nostattaen taivaaseen asti kokonaisia pilvi\u00e4 hiekkaa ja ter\u00e4vi\u00e4 kivi\u00e4. Mutta edes t\u00e4llaisella kamalalla hetkell\u00e4 raadeltu taivas ei puhjennut kyyneliin. Sellaisia ne ovat nuo Siinain vuoret luonteeltaan!<\/p>\n

Svetlana py\u00f6ri kokonaan m\u00e4rk\u00e4n\u00e4 painajaisten piinaamana vuoteessaan. H\u00e4n nousi istumaan ja alkoi vet\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00e4n villapaitaa. Mik\u00e4 kumma oli saanutkaan h\u00e4net s\u00e4nkyyn p\u00e4iv\u00e4peiton p\u00e4\u00e4lle ja viel\u00e4 vaatteissa! L\u00e4mmin villapaita ritisi p\u00e4\u00e4n yll\u00e4 staattisesta s\u00e4hk\u00f6st\u00e4. Purkaukset kipin\u00f6iv\u00e4t pime\u00e4ss\u00e4 ja nipisteliv\u00e4t kipe\u00e4sti kasvoja. H\u00e4n meni keitti\u00f6\u00f6n ja pani teekeittimen p\u00e4\u00e4lle ja painoi television kaukos\u00e4\u00e4dint\u00e4. H\u00e4n tuli harvoin katsoneeksi ohjelmia. Mutta oli jotenkin pakko vapautua painajaisesta. Iso\u00e4iti oli oikeassa sanoessaan: \u201dLuoja varjele nukahtamasta auringonlaskun aikaan! Silloin sit\u00e4 n\u00e4kee vaikka mit\u00e4!\u201d<\/p>\n

Mutta televisiosta tuli vain terroristi\u2013iskuja. Vilkkuvaloja, paareja, sirpalekasoja, verisi\u00e4 ruumiita\u2026 H\u00e4n h\u00e4tk\u00e4hti\u2026 miss\u00e4 siell\u00e4 taas r\u00e4j\u00e4ytettiin? Kamalaa edes kuvitella! Hyv\u00e4 sent\u00e4\u00e4n, ettei omassa maassamme.<\/p>\n

Ja \u00e4kki\u00e4 h\u00e4n tunnisti hotelli \u00abHiltonin\u00bb! H\u00e4n kurottautui eteenp\u00e4in. No, johan on! H\u00e4n oli vasta viikko sitten palannut Egyptist\u00e4. Heid\u00e4n turistibussinsa oli pys\u00e4htynyt monta kertaa tuon hotellin eteen. H\u00e4n pani \u00e4\u00e4nen kovemmalle. Mit\u00e4 siell\u00e4 mahtoi tapahtua? Kuvaus loppui. Uutistenlukija kertoi v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ja lyhyesti nelj\u00e4st\u00e4 pommi-iskusta Punaisen meren rannikolla. R\u00e4j\u00e4hteill\u00e4 varustettuja autoja oli t\u00f6rm\u00e4nnyt hotellirakennuksiin keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ihmiset ovat jo niin tottuneita terroristi-iskuihin ett\u00e4 niihin tuskin reagoi en\u00e4\u00e4. R\u00e4j\u00e4ytettiin mit\u00e4 r\u00e4j\u00e4ytettiin. Palakoon, hyv\u00e4 ettei meid\u00e4n kyl\u00e4mme. H\u00e4pe\u00e4h\u00e4n se tietysti, mutta totta mik\u00e4 totta. Ja nytkin h\u00e4nen ensimm\u00e4inen ajatuksensa oli: \u201dLuojalle kiitos, ett\u00e4 enn\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 sielt\u00e4!\u201d Mutta tarttui samalla k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4n. Miten olikaan yst\u00e4vien laita? Naputteli nopeasti viestin. Samirin puhelin oli kytketty pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Naputteli Mustafan numeron ja l\u00e4hetti t\u00e4lle huolestuneen kyselyn. Hetken kuluttua k\u00e4nnykk\u00e4 piippasi. \u201dSamir on sairaalassa. Vakavassa tilassa.\u201d H\u00e4n alkoi heti yski\u00e4 hermostuksissaan, se h\u00e4iritsi luetun mielt\u00e4mist\u00e4. P\u00e4\u00e4 oli aivan sekaisin, ajatukset hyppeliv\u00e4t sinne t\u00e4nne.\u00a0\u00a0 Ja ne kaikki py\u00f6riv\u00e4t yhden asian ymp\u00e4rill\u00e4: mit\u00e4 se siell\u00e4 teki?! Ja aavistuksesta kylmeni h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. H\u00e4nh\u00e4n oli l\u00e4hett\u00e4nyt t\u00e4lle oman englannin k\u00e4ytt\u00f6kielen kurssinsa. Ja heit\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 olevan hotellin internetkahvilassa tietokoneet olivat jumissa jonkin viruksen takia. Ja niin t\u00e4m\u00e4 oli siis mennyt sit\u00e4 l\u00e4himp\u00e4\u00e4n hotelliin. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n oli kirjoittanut siit\u00e4 h\u00e4nelle!..<\/p>\n

Teen juontikin sai j\u00e4\u00e4d\u00e4. H\u00e4n heitt\u00e4ytyi taas s\u00e4nkyyn. Vartalolla juoksi paniikista aiheutunut vilunv\u00e4re. Ent\u00e4 jos nimenomaan h\u00e4n olikin syyn\u00e4 Samirin mielett\u00f6m\u00e4\u00e4n onnettomuuteen? H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 alkoivat etsi\u00e4 Vapahtajan ikonia, joka roikkui makuuhuoneen sein\u00e4ll\u00e4 antiikkisissa raameissa. Kuivat huulet liikkuivat s\u00e4ik\u00e4hdyksess\u00e4: \u201dJumala, kuule rukoukseni! Anna anteeksi ja armahda! S\u00e4ilyt\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4!!! Anna h\u00e4nen saada paljon lapsia ja n\u00f6yr\u00e4 sek\u00e4 rakastava vaimo. Ja rakentakoon h\u00e4n kotinsa Gizan yl\u00e4ng\u00f6lle.\u201d H\u00e4n itki ja rukoili, pyysi Jumalalta kaikkea tuolle arabinuorukaiselle. Ajatukset alkoivat v\u00e4hitellen hieman rauhoittua ik\u00e4\u00e4n kuin olisi pyyt\u00e4nyt Jumalan suostumusta asian harkintaan\u2026<\/p>\n

M\u00e4r\u00e4t luomet tarttuivat yhteen, ja h\u00e4n vaipui houreunien sumuun.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Katumuksen polku<\/em><\/h2>\n

Kameli tirskutti suoraan takaraivoon. Aina v\u00e4lill\u00e4 sen kurkusta nousi uhkaavan tuntuisia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Kuitenkin on mielenkiintoista, ett\u00e4 sylkev\u00e4tk\u00f6 ne vai ei? Vaikka v\u00e4li\u00e4p\u00e4 sill\u00e4 nyt en\u00e4\u00e4. Mihin siit\u00e4 p\u00e4\u00e4si. Sinnik\u00e4s beduiini oli seurannut h\u00e4nt\u00e4 jo ainakin kaksi kilometri\u00e4. Vaikka opas olisi kuinka haukkunut ja taivutellut, kamelin omistaja ei j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4nest\u00e4 askeltakaan. Aika ajoin jankkasi omaansa murteellisella englannin kielell\u00e4: \u201dSinulla on kauniit silm\u00e4t, Minulla on hyv\u00e4 kameli. Ota kameli!\u201d Tuskinpa tyyppi osasi englanniksi mit\u00e4\u00e4n muuta: kun h\u00e4n kysyi t\u00e4lt\u00e4 jotain, t\u00e4m\u00e4 vain hymyili mit\u00e4\u00e4n sanomatta. Osoitti vain kameliaan. H\u00e4n n\u00e4ytti noin nelikymppiselt\u00e4. Vaikka kuka noista beduiineista tiet\u00e4\u00e4. Heid\u00e4n ik\u00e4\u00e4ns\u00e4 on mahdotonta arvata. Ja taas mies juoksi eteen tehden k\u00e4sill\u00e4\u00e4n jotain merkkej\u00e4, ett\u00e4 vuori on muka korkea, ota kameli! Se oli jotain uutta. Eik\u00f6 jo vaihtaisi levy\u00e4? H\u00e4n puisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja jatkoi itsep\u00e4isesti nousua kapeaa, jyrkk\u00e4\u00e4 polkua yl\u00f6s. Sammutti lampun. Oli muutenkin valoisaa. Taivaalla kumotti t\u00e4ysikuu, joka roiski auliisti valoaan liikkumattomien Siinain vuorten ter\u00e4ville huipuille. P\u00e4ivisin vuoret n\u00e4yttiv\u00e4t kultaisilta, mutta y\u00f6ll\u00e4 kuun kumottaessa ne olivat ik\u00e4\u00e4n kuin hopealla valettuja. Er\u00e4\u00e4n legendan mukaan sen vuoren huipulla, jolle he olivat juuri nousemassa, Jumala antoi Moosekselle Kymmenen k\u00e4skyn laintaulut. Polku, jota pitkin sik\u2013sak \u2013nauhana liikkui muutama sata turistia, oli nimelt\u00e4\u00e4n kamelipolku. Se oli t\u00e4ysin nimens\u00e4 mukainen. Kameleita oli useita ja kaikenlaisia: valtavia, kaljuuntuvia, vanhoja, keltahampaisia, vanhuuden h\u00f6peryydest\u00e4 pillahtaneita, nuoria pitk\u00e4kinttuisia, sis\u00e4\u00e4n painuneita kylki\u00e4 sek\u00e4 suhteellisen s\u00f6p\u00f6j\u00e4 pitk\u00e4turpaisia kameleita. Jalat luistivat auringossa paistuneella lannalla. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vuoren juurella l\u00e4mp\u00f6tila nousi nelj\u00e4\u00e4nkymmeneen asteeseen. Mutta ilmaston harvinaisen kuivuuden takia se oli sangen siedett\u00e4v\u00e4\u00e4. Katsoin taakseni. Takana lyhtyjen valoketju oli yht\u00e4 pitk\u00e4 kuin edess\u00e4p\u00e4inkin. K\u00e4silyhtyjen harhailevat valot vilkkuivat s\u00e4ikkyin\u00e4 kiiltomatoina. Niiden ryhm\u00e4 oli jo kaukana. Opas nimelt\u00e4 Mamadu kutsui kokoon turistejaan huudellen merkkisanaa: \u201dMamadu!\u201d jossakin seuraavalla pys\u00e4hdyspaikalla. H\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt reippaasti j\u00e4lkeen. H\u00e4n ei voinut k\u00e4vell\u00e4 nopeasti. Oikeaan kylkeen pisti. Kerrosnaapurit Oleg ja Rena olivat varoittaneet: \u201d\u00c4l\u00e4 mene hulluja tekem\u00e4\u00e4n!\u201d Koko y\u00f6 nousua tuulen mukana kahteentuhanteen kolmeensataan metriin ja laskeutumista koko p\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4 jotakin vuohipolkua pitkin. Mutta eih\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n saa k\u00e4\u00e4nnetty\u00e4! \u00c4iti oli aina sanonut: \u201dEip\u00e4 ole t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, Svetka, n\u00e4hty ket\u00e4\u00e4n yht\u00e4 itsep\u00e4ist\u00e4 kuin sin\u00e4!\u201d<\/p>\n

Ja mik\u00e4 nimikin sille on annettu \u2013 Katumuspolku. Kaikki, jotka olivat jo olleet t\u00e4ll\u00e4 ekskursiolla, vakuuttivat, ett\u00e4 alas laskeutuminen oli tosiaan huomattavasti vaikeampaa. Svetlana pys\u00e4htyi. Tuuli puhalsi hiukset otsalta ja h\u00e4n katsoi maisemaa. Ei, kyll\u00e4 t\u00e4llaisen kauneuden takia kannattaa k\u00e4rsi\u00e4.<\/p>\n

Ja taaskin tuo beduiini heilutti k\u00e4si\u00e4\u00e4n aivan h\u00e4nen kasvojensa edess\u00e4 ja mongersi englanniksi: \u201dOta kameli! Ei kymmenen, viisi dollaria.\u201d Pys\u00e4htyi ja veti henke\u00e4. Muisti oppaan varoituksen. Paikalliset istuttavat usein turistin kamelin selk\u00e4\u00e4n dollarilla ja ottavat sielt\u00e4 alas kuudellakymmenell\u00e4. Kairossa Kheopsin pyramidin luona h\u00e4n oli itsekin vakuuttunut paikallisten tapojen villeydest\u00e4. Ei tarvinnut kuin j\u00e4\u00e4d\u00e4 muutamia askelia muusta ryhm\u00e4st\u00e4, niin joutui heti pirullisen beduiinilauman painostuksen uhriksi. Sitke\u00e4sti he ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4t k\u00e4teen valkoista traditionaalisella nauhalla koristettua huivia ja h\u00f6p\u00f6tt\u00e4v\u00e4t englanniksi: \u201dPresent! present!\u201d Ja itse oli valtiaan k\u00e4dell\u00e4 repim\u00e4ss\u00e4 lippalakkia h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n huutaen englanniksi: \u201dVaihdetaan! Min\u00e4 sinulle, sin\u00e4 minulle!\u201d On siin\u00e4 meill\u00e4! Kutsun poliisin paikalle!\u201d sanoi h\u00e4n levollisesti mutta tiukasti. Ja veti varmoin ottein t\u00e4m\u00e4n k\u00e4dest\u00e4 oman lipparinsa. Uhkaus kuulosti vakavalta. Jotain nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00f6pisten beduiini livahti syrj\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n muita h\u00f6lm\u00f6j\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4n katsoi \u201dmatkatoveriaan\u201d. T\u00e4m\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4nyt pirulta. Ja vaikka silm\u00e4t olivatkin el\u00e4v\u00e4iset, niin katsettaan t\u00e4m\u00e4 ei peitt\u00e4nyt. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 beduiinilla oli turbaani ja p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4 harmaa kaapu ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 nykyaikainen pikkutakki, joka ei sopinut mill\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ylv\u00e4\u00e4seen imagoonsa.<\/p>\n

Hengitt\u00e4\u00e4 oli yh\u00e4 vaikeampaa. Oikealla rintakeh\u00e4n alla sattui jo tosissaan. On kuitenkin parempi uskoa kuin olla uskomatta. Tulkoon mit\u00e4 tulee! Sveta heristi leikill\u00e4\u00e4n sormea is\u00e4nn\u00e4lle:<\/p>\n

\u2013 Vain viisi dollaria! Sovitaanko? Sveta sanoi ojentaen h\u00e4nelle k\u00e4tens\u00e4. Mies tajusi. L\u00e4ps\u00e4ytti kevyesti naista k\u00e4mmeneen ja puhkesi unikonpunaiseen kukkaan kykenem\u00e4tt\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lapsellisen onnellista hymy\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ja nyt kameli makasi jo h\u00e4nen jaloissaan, mutta kuinka kiivet\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle? Ei, jalat ovat liian lyhyet. Sveta py\u00f6ritti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 h\u00e4n enn\u00e4tt\u00e4nyt edes r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n, kun beduiini oli tarttunut h\u00e4nt\u00e4 vy\u00f6t\u00e4r\u00f6st\u00e4 ja nostanut kahden kyttyr\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 olevaan satulaan. \u00c4itii! Kameli alkoi haluttomasti nousta jaloilleen. Kirosi sata kertaa pehme\u00e4\u00e4 luonnettaan! Aina h\u00e4net saatiin houkuteltua johonkin seikkailuun.<\/p>\n

H\u00e4n katsahti vuoren huippuihin. Uskomatonta! Ei puun puuta, ei korren kortta! Kun katsoo noita j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4, on kuulevinaan satumaista musiikkia. Ik\u00e4\u00e4n kuin tuhannet myk\u00e4t mylvisiv\u00e4t avaamatta suutaan. Oli miten oli, t\u00e4ss\u00e4 maassa on jotain erityist\u00e4. Kun katsoo Siinain varjoja, tuntuu kuin aika t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pys\u00e4htyisi. Ei ole menneisyytt\u00e4 eik\u00e4 tulevaisuutta, joka on yht\u00e4 ikuinen kuin n\u00e4m\u00e4 vuoret.<\/p>\n

Kameli astui harhaan ja heilautti kyttyr\u00f6it\u00e4\u00e4n kuiluun p\u00e4in niin ett\u00e4 Sveta j\u00e4i tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. \u00c4itii!!! Syd\u00e4n nousi heti kurkkuun. Sinne kun putoaa, niin se on kierimist\u00e4. Siin\u00e4 tulee mieleen paitsi \u00e4iti niin is\u00e4kin.<\/p>\n

\u2013 Pys\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 se! Antakaa minun laskeutua sel\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

\u2013 No problem, madam! Okay! Okay!<\/p>\n

Ja mies vain l\u00e4im\u00e4ytteli kameliaan kylkeen ja t\u00e4m\u00e4 heitteli t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 eteenp\u00e4in k\u00f6mpel\u00f6n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kavioitaan. Ja siin\u00e4 tuli viel\u00e4 toinen vastaan. Se t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 puuttui! Alkoi r\u00e4hin\u00e4. Luoja! Mit\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4! Miten niiss\u00e4 riitt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n itsep\u00e4ist\u00e4 raivoa. V\u00e4ittelev\u00e4t kai kuka joutuu antamaan tiet\u00e4. Ja alkoivat viel\u00e4 purra toisiaan. Herranen aika! Milloin t\u00e4m\u00e4 k\u00e4rsimys oikein p\u00e4\u00e4ttyy!<\/p>\n

\u2013 Pys\u00e4htyk\u00e4\u00e4! Pyyd\u00e4n. Minua pelottaa.<\/p>\n

\u2013 Ei h\u00e4t\u00e4\u00e4, madame! Kauniit silm\u00e4t! Kameli on hyv\u00e4! Kaikki on hyvin!<\/p>\n

No, mit\u00e4 sille voi?!<\/p>\n

Is\u00e4nt\u00e4 l\u00e4im\u00e4ytti kamelia takajalkaan. T\u00e4m\u00e4 kiihdytti askeleitaan. H\u00e4n olisi voinut inist\u00e4 pelosta, mutta sen sijaan h\u00e4n h\u00e4pesi itse\u00e4\u00e4n. Istu \u00e4l\u00e4k\u00e4 inu! Itse olet syyllinen. Ennen matkaasi Egyptiin kehuit yst\u00e4villesi: \u201dSaisi ainakin kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ratsastaa kamelilla.\u201d Ajatukset materialisoituvat. Kiemurtele nyt siin\u00e4 kiltisti kyttyr\u00f6iden v\u00e4liss\u00e4. Huuda siin\u00e4 tai ole huutamatta, beduiini ei nosta sinua satulasta ennen kun on vienyt paikkaan, josta alkaa seitsem\u00e4nsadannelj\u00e4nkymmenen jyrk\u00e4n portaan nousu.<\/p>\n

Svetlana vilkaisi kamelinajajaa. T\u00e4m\u00e4 hymyili. Otti pikkutakin p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00e4n ja ojensi Svetalle. Sent\u00e4\u00e4n herrasmies. H\u00e4n ty\u00f6nsi t\u00e4m\u00e4n k\u00e4den syrj\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytti vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lle kiedottua villapaitaa. Heit\u00e4 oli varoitettu ennalta ett\u00e4 huipulla l\u00e4mp\u00f6tila olisi korkeintaan kymmenen astetta. Yhdell\u00e4 huipuista paloi valo. Mamadu selitti, ett\u00e4 siell\u00e4 oli erakkobeduiinin maja. Ihan hullua! Kuinka nyt asua yksin kiviloukossa \u2013 ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 ilman pisaraakaan vett\u00e4?! Pilvikin on harvinainen ilmi\u00f6. Viimeksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 satoi kahdeksantoista vuotta sitten. Takaa kuului nais\u00e4\u00e4ni englannin kielell\u00e4: \u201dKuinka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 voi el\u00e4\u00e4? Jos mieheni pakottaisi minut asumaan t\u00e4llaisissa elinolosuhteissa, hirtt\u00e4isin itseni jo kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua.\u201d H\u00e4n hym\u00e4hti ja katsoi t\u00e4hti\u00e4. T\u00e4hti\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli v\u00e4hemm\u00e4n kuin omalla leveyspiirill\u00e4. T\u00e4htikuviot ovat samoja, mutta k\u00e4\u00e4ntynein\u00e4 toiseen suuntaan, ja ne vaikuttavat suuremmilta ja kirkkaammilta kuin kotona. Ja yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4n tunsi jonkinlaista ylpe\u00e4\u00e4 iloa: \u201dHyv\u00e4 luoja, kuka olisi arvannut, ett\u00e4 n\u00e4kisin joskus Siinain vuoret, ratsastaisin kamelilla ja uisin Punaisessa meress\u00e4 sukellusnaamari p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja ottaisin valokuvia korallikukinnoista ja fantastisista kaloista, joita ei voi sanoin kuvata!\u201d Egypti tuntui aina saavuttamattomalta maailmankolkolta. Muinaisia pyramideja h\u00e4n oli n\u00e4hnyt vanhan historian oppikirjan kannessa, jota \u00e4iti jostakin syyst\u00e4 piti tallessa. Ja nyt se oli t\u00e4ss\u00e4 suoraan silmien edess\u00e4, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n elokuvissa, vaan h\u00e4n saattoi ihan tosi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 arabialaisia naisia mustissa kaavuissa silmiin asti, vaikkakaan kaikki arabinaiset eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet mustia vaatteita. Joillakin kasvot olivat paljaat, mutta tiukkaan kiedottu huivi p\u00e4\u00e4ss\u00e4 otsaa ja poskia peitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 niin ettei ainoakaan hius j\u00e4\u00e4 n\u00e4kyviin. Paljaina olivat vain sormet. Kaikki muu oli paksun kankaan peitossa. N\u00e4m\u00e4 uivatkin riisuutumatta. Se vaikutti hullulta meid\u00e4n ulkomaalaisten kaunottariemme huippurohkeiden uima-asujen rinnalla. Niiss\u00e4 oli pieni kolmio edess\u00e4 ja ohut kaistale takana. Kappas, mill\u00e4 aidolla kiinnostuksella h\u00e4nt\u00e4 seurasi tuo beduiini. H\u00e4nkin oli t\u00e4lle eksotiikkaa: vaaleatukkainen, sinisilm\u00e4inen naisihminen kamelin sel\u00e4ss\u00e4. Kaikki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on siis suhteellista.<\/p>\n

Ja kohta olikin viimeinen pys\u00e4hdyspaikka. Kameli laskeutui polvilleen k\u00e4yden maata leve\u00e4n penkin viereen. H\u00e4nen ei ollut vaikea tulla alas satulasta. Sveta antoi beduiinille lupaamansa viisi dollaria. T\u00e4m\u00e4 hymyili silm\u00e4kulmat s\u00e4ihkyen:<\/p>\n

\u2013 Oliko hyv\u00e4 kameli?<\/p>\n

\u2013 Hyv\u00e4 oli! Sveta ny\u00f6kk\u00e4si. \u2013 Vaikka totta kyll\u00e4 hieman outo. Joka tapauksessa, kiitos teille.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen edess\u00e4 oli viel\u00e4 seitsem\u00e4nsadannelj\u00e4nkymmenen portaan nousu huipulle. Svetlana joi teet\u00e4, vilkaisi vuorta ja ryhtyi hy\u00f6kk\u00e4ykseen viimeist\u00e4 estett\u00e4 vastaan. H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n ja takanaan yht\u00e4 raskaasti hengitt\u00e4en kulki h\u00e4nelle tuntemattomia ihmisi\u00e4. Tietysti yksin matkustaminen ei ollut mik\u00e4\u00e4n suuri nautinto. H\u00e4nen hotellinaapurinsa Rena ja Oleg olivat Egyptiss\u00e4 jo kahdeksatta kertaa. Heit\u00e4 eiv\u00e4t retket innostaneet. Bussissakin h\u00e4n oli omasta hotellistaan ainoa. Muut olivat viident\u00e4hden hotellista Hilton. Se ei ollut hotelli, vaan palatsi. Meri oli heti tien toisella puolella. Hienoa tosiaan, mutta kallista. Heid\u00e4n hotelliltaan merelle oli matkaa puolitoista kilometri\u00e4. Uimarannalle oli kuitenkin joka tunti ilmainen bussi. Ei niink\u00e4\u00e4n mukavaa, mutta matka oli huomattavasti halvempi. Rakennukset olivat viel\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6n alla. Alueen palmut oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti istutettu vasta hiljattain, koska niiden latvukset oli peitetty kovalta auringonpaisteelta jollakin kankaalla. Mutta pensaat kukkivat komeasti. Aikaisin aamulla nuoret arabimiehet vihreiss\u00e4 ty\u00f6puvuissa kastelivat niit\u00e4 letkulla. Salaa syrj\u00e4silm\u00e4ll\u00e4 he katselivat samalla puolialastomia naisia, jotka uivat sinivetisess\u00e4 altaassa. He tarkkailivat aidon ihastuneina niin nuoria kuin vanhempiakin naisia. Miehi\u00e4 lomailijoiden joukossa oli v\u00e4h\u00e4n. Nelj\u00e4nkymmenen turistin joukossa oli enint\u00e4\u00e4n nelj\u00e4 miespuolista yksil\u00f6\u00e4, joista kaksi kunnollista aviosiippaa, yksi korkean i\u00e4n omaava vaari ja yksi kuusitoistavuotias poika tiukan \u00e4itimuorin valvonnassa. Nuorille tyt\u00f6ille oli imartelevaa olla joka askeleella mustien silmien tarkkailun kohteena.<\/p>\n

Kummaa sakkia nuo arabit. Miksi esimerkiksi hotelliin ei saa tuoda vett\u00e4 eik\u00e4 hedelmi\u00e4? Se on yksil\u00f6n oikeuksien loukkaus, selv\u00e4 loukkaus. Aamiaisella tarjoiltiin juomia ilmaiseksi, mutta illallisella \u2013 pussin ny\u00f6rit l\u00f6ys\u00e4lle. Hassumpaa ei voi keksi\u00e4. Ruokkivat kaikenlaisilla maustetuilla ja makeutetuilla sapuskoilla, mutta \u201dvedenjuottaminen\u201d on erillisill\u00e4 ravintolahinnoilla. Svetan porukan miehet oppivat heti egyptil\u00e4isilt\u00e4 kameleilta: kaksi mehulasia ennen aamiaista ja kaksi sen j\u00e4lkeen eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ongelmia kahteenkymmeneennelj\u00e4\u00e4n tuntiin. Ja niille, joilla on krapulassa suu kuivana, on j\u00e4\u00e4kaappi tupaten t\u00e4ynn\u00e4 \u201dmaanalaista\u201d mineraalivett\u00e4. Mitk\u00e4\u00e4n kiellot eiv\u00e4t voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4, joka haluaa juoda. Voihan olla ett\u00e4 lakia noudattavien saksalaisten suhteen tuo arabien temppu onnistuu, mutta ei kyll\u00e4 meid\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isten veljiemme kanssa. Lis\u00e4ksi kummastutti se, ett\u00e4 jokaisen rakennuksen luona, jossa oli vain kuusi huonetta, istui poliisi sinisess\u00e4 univormussa hymyilem\u00e4ss\u00e4 herttaisesti ja toistelemassa kaikissa tilanteissa papukaijan tavoin yht\u00e4 ja samaa opittua lausetta: \u201dMit\u00e4 kuuluu?\u201d Ket\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yleens\u00e4 vartioidaan ja kenelt\u00e4?<\/p>\n

Ennen matkanostoa Egyptiin Sveta kaiveli Interneti\u00e4. Paikallisista asukkaista matkatoimistot antoivat seuraavaa informaatiota: \u201dJos rohkenet seurustelemaan egyptil\u00e4isten kanssa, juomaan punaista karkade\u2013teet\u00e4 Sharm\u2013el\u2013Sheihin it\u00e4maisilta aromeilta tuoksuvassa teehuoneessa ja jos reagoit normaalisti heid\u00e4n aiheettomasti heitt\u00e4miins\u00e4 vitseihin pit\u00e4en sit\u00e4 vain kulttuurierona, he avautuvat sinulle kuin lapset ja kertovat enemm\u00e4n kuin tavallisen turistin tulee tiet\u00e4\u00e4. Ja silloin saat tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Egypti ei ole ainoastaan pyramideja ja merta.\u201d<\/p>\n

Jostakin pime\u00e4st\u00e4 kuului s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4 englanninkielinen pyynt\u00f6:<\/p>\n

\u2013 Madame! Auttakaa! Olkaa hyv\u00e4 ja antakaa k\u00e4tenne!<\/p>\n

Kenelle puhutaan? H\u00e4nellek\u00f6? H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti ajatusleikkins\u00e4, pys\u00e4htyi ja suuntasi katseensa poikaan, joka istui syrj\u00e4ss\u00e4 kivell\u00e4 videokamera rinnallaan.<\/p>\n

\u2013 Mit\u00e4 on tapahtunut?<\/p>\n

\u2013 En p\u00e4\u00e4se yl\u00f6s. Jalkoihini sattuu.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 puhui suhteellisen hyv\u00e4\u00e4 englantia. Monilla arabeilla on fonetiikka harhateill\u00e4. He lausuvat sanoja saksalaiseen tyyliin, eli kuten ne kirjoitetaan. Mutta englannin kieless\u00e4 on se juju ett\u00e4 kirjoitamme \u201dviisi\u201d, \u201dkolme\u201d menee p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

K\u00e4den Svetlana ojensi tietysti. T\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 oli miehelle mieleen.<\/p>\n

\u2013 Onko teid\u00e4n, sieur, pakko nousta huipulle asti?<\/p>\n

\u2013 Kyll\u00e4, tietysti. Joudun kuvaamaan mainokseen filmin auringonnoususta.<\/p>\n

\u2013 Oletteko t\u00e4ll\u00e4 retkell\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa?<\/p>\n

\u2013 Kyll\u00e4, madame.<\/p>\n

\u2013 Siin\u00e4 tapauksessa olette kovin kevyesti pukeutunut. Eik\u00f6 teit\u00e4 varoitettu, ett\u00e4 vuorilla on y\u00f6ll\u00e4 kylm\u00e4\u00e4?<\/p>\n

\u2013 Ei se mit\u00e4\u00e4n. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saan itseni l\u00e4mpim\u00e4ksi.<\/p>\n

He juttelivat ja vetiv\u00e4t toisiansa k\u00e4dest\u00e4. N\u00e4in nousu oli huomattavasti helpompaa.<\/p>\n

\u2013 Mist\u00e4 olette?<\/p>\n

\u2013 Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Tapaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ven\u00e4l\u00e4isen tyt\u00f6n, joka puhuu hyv\u00e4\u00e4 englantia.<\/p>\n

\u2013 Kiitos kohteliaisuudesta, mutta en ole niin nuori kuin te ehk\u00e4 luulette.<\/p>\n

\u2013 Mink\u00e4 ik\u00e4inen olette?<\/p>\n

\u2013 Kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten t\u00e4ytin sataviisi. Ent\u00e4 itse?<\/p>\n

\u2013 Kaksikymment\u00e4kahdeksan. Mik\u00e4 teid\u00e4n nimenne on?<\/p>\n

Svetlana ei voinut siet\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4! Mutta vastaamattakaan h\u00e4n ei voinut olla. Mokoma salaisuus!<\/p>\n

\u2013 Svetlana. Is\u00e4nnimen h\u00e4n j\u00e4tti sanomatta, sill\u00e4 tiesi ettei vieraskielisilt\u00e4 sen lausuminen onnistuisi kuitenkaan. \u2013 Ent\u00e4s teid\u00e4n?<\/p>\n

\u2013 Samir.<\/p>\n

\u2013 Hyvin mielenkiintoista. Oletteko kuvaaja?<\/p>\n

\u2013 En. Lakimies. Mutta meill\u00e4 lakimiehet tienaavat kovin v\u00e4h\u00e4n. Ja muutenkin olen vasta valmistunut yliopistosta. Mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6kokemusta minulla ei ole. Mutta matkailufilmien kuvaaminen antaa reipasta lis\u00e4tuloa.<\/p>\n

\u2013 Oletteko naimisissa?<\/p>\n

\u2013 Ent\u00e4 itse?!<\/p>\n

\u2013 En viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan tule niin hyvin toimeen.<\/p>\n

\u2013 Voiko naimisiin menn\u00e4 vain hyvin toimeentuleva henkil\u00f6?<\/p>\n

\u2013 No, kuinkas muuten? Kuinka yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 perhett\u00e4? Meid\u00e4n naisemme ovat harvoin t\u00f6iss\u00e4. Oletteko muka n\u00e4hneet palvelualalla arabialaisia naisia?<\/p>\n

Svetlana mietti asiaa. Tosiaan. Ravintolassa, huoneissa, hotellin alueella, uimarannalla on vain nuoria poikia noin alle ja p\u00e4\u00e4lle parikymppisi\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Miss\u00e4 hotellissa asutte?<\/p>\n

\u2013 J\u00e4\u00e4k\u00f6\u00f6n se pieneksi salaisuudekseni, sanoi nainen ja taputti arabia leikillisesti olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

\u2013 Miksi?<\/p>\n

\u2013 Mit\u00e4 te sill\u00e4 tiedolla teette?<\/p>\n

\u2013 L\u00f6yt\u00e4isin teid\u00e4t!<\/p>\n

\u2013 Ja se t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 puuttuu!<\/p>\n

\u2013 Pid\u00e4n kovin teid\u00e4n silmist\u00e4nne. Ne ovat viisaat ja l\u00e4mpim\u00e4t.<\/p>\n

\u2013 Niin teist\u00e4 vain n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n koittaessa tuo mielikuva h\u00e4ipyy kuin aamu-usva.<\/p>\n

\u2013 Ja \u00e4\u00e4ni? Teill\u00e4 on hyvin miellytt\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4nenv\u00e4ri. Se suorastaan lumoaa.<\/p>\n

Luoja! Ja sekin viel\u00e4!<\/p>\n

\u2013 Osaan muutamia ven\u00e4j\u00e4nkielisi\u00e4 sanoja.<\/p>\n

\u2013 Niink\u00f6? Mit\u00e4?<\/p>\n

\u2013 \u00abDobri den\u00bb, \u00ab Horo\u0161o!\u00bb, \u00abKak tebja zovyt?\u00bb, \u00ab Zdrasti-mordasti!\u00bb, \u00ab Gusi-gusi! \u2013 Ga-ga-gaa! Jest hotite? Da-da-daa!\u00bb.<\/p>\n

H\u00e4n aikoi viel\u00e4 sanoa jonkin lauseen, jotain Uudesta vuodesta, mutta Sveta tajusi mink\u00e4, rypisti kulmiaan ja nosti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin haluten suojata itse\u00e4\u00e4n moiselta moukkamaisuudelta.<\/p>\n

\u2013 Riitt\u00e4\u00e4!<\/p>\n

\u2013 Miksi?<\/p>\n

\u2013 Turistimme opettavat teille tyhmi\u00e4 ilmaisuja. Te toistatte kaikenlaista h\u00f6lm\u00f6\u00e4, joita he lausuvat huvitellakseen kustannuksellanne.<\/p>\n

\u2013 Mit\u00e4 tarkoittaa ven\u00e4j\u00e4n: \u201dNi hrena ne nado!\u201d?<\/p>\n

Sveta rypisti kasvojaan ja k\u00e4\u00e4ntyi pois.<\/p>\n

\u2013 S\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 korviani!<\/p>\n

\u2013 Ymm\u00e4rsin! Se on jotain hyvin rumaa? arabi huolestui selv\u00e4sti. \u2013 Olen havainnut, ett\u00e4 heti kun sanon tuon lauseen, ven\u00e4l\u00e4iset tyt\u00f6t k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t syrj\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 halua puhua en\u00e4\u00e4 kanssani.<\/p>\n

\u2013 Opetelkaa sen sijaan sivistynytt\u00e4 kielt\u00e4. Ei \u201dsin\u00e4\u201d vaan \u201dte\u201d.<\/p>\n

\u2013 Miten?<\/p>\n

\u2013 Ei \u201dsinua\u201d, vaan \u201dteit\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoi ven\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>\n

\u2013 En ymm\u00e4rr\u00e4! poikakin vaihtoi ven\u00e4j\u00e4\u00e4n. \u2013 Miksi? Sin\u00e4h\u00e4n olet yksi?<\/p>\n

\u2013 Ja odna.<\/p>\n

\u2013 Miten sin\u00e4 sanoit?<\/p>\n

\u2013 Toistan. Ei sin\u00e4 vaan te. Ja se kuulostaa t\u00e4lt\u00e4: Kak vy skazali?<\/p>\n

\u2013 Kak vy skazali? toisti poika kuuliaisena.<\/p>\n

\u2013 Se kuulostaa paremmalta! H\u00e4n alkoi taas selitt\u00e4\u00e4 englannin kielell\u00e4: Ven\u00e4j\u00e4ss\u00e4 on kohteliaisuusmuoto samoin kuin saksan kieless\u00e4: \u201dSie\u201d. Tuo ero tulee tiedostaa.<\/p>\n

Sveta opetti t\u00e4t\u00e4 kuin koululaista ja silmiss\u00e4 oli kujeilunhaluista v\u00e4lkett\u00e4. Pojan silmiss\u00e4 oli niin paljon ihastusta, ett\u00e4 kohta se naksauttaa kielt\u00e4\u00e4n. Ja taas hyv\u00e4ll\u00e4 englannin kielell\u00e4:<\/p>\n

\u2013 \u00c4lk\u00e4\u00e4 vain suuttuko minulle! \u00c4lk\u00e4\u00e4 menk\u00f6 pois! Min\u00e4 en tiennyt sit\u00e4! Ven\u00e4l\u00e4iset turistit ovat opettaneet minulle niin. Olen kirjoittanut kaiken yl\u00f6s. Kannan mukanani vihkoa. Opettakaa minua puhumaan oikein. Minulle se on todella t\u00e4rke\u00e4\u00e4!<\/p>\n

H\u00e4n sopersi nopeaa ja suhteellisen hyv\u00e4\u00e4 englantia. Samalla h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 painoi rintaa. Oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4: joko t\u00e4m\u00e4 aneli tai sitten h\u00e4n suojautui. Oi, Luoja!<\/p>\n

\u2013 Asun viel\u00e4 viikon yst\u00e4v\u00e4n luona. H\u00e4n on t\u00f6iss\u00e4 uimarannan hajuvesipuodissa saksalaisen uimarannan l\u00e4hell\u00e4. H\u00e4nen ty\u00f6toverinsa on matkustanut lomalle perheens\u00e4 luo. T\u00e4n\u00e4 turistikautena on ollut vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 varalle ket\u00e4\u00e4n. Ja istua yksin kopissa kuin koira on ik\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4n on siksi pyyt\u00e4nyt minut toverikseen. Ja retkillekin h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 minut, jotta olisi aineellista kiinnostusta.<\/p>\n

H\u00e4n jatkoi puhettaan avoimesti, mutta Sveta ei en\u00e4\u00e4 kuunnellut. H\u00e4n hengitti t\u00e4ydenkuun y\u00f6n sakeaa ilmaa ja haihdutti ajatuksia jonkinlaiseen voimattomuuteen. Koneellisesti he pitiv\u00e4t toisiaan k\u00e4dest\u00e4 auttaakseen toista nousemaan muinaisten portaiden kivilaatoille. Sitten Samir alkoi kysell\u00e4 h\u00e4nen vaikutelmiaan Egyptist\u00e4, retkist\u00e4, joilla h\u00e4n oli onnistunut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Poika kyseli hienotunteisesti eik\u00e4 toistanut t\u00e4m\u00e4n pois sulkemia aiheita.<\/p>\n

N\u00e4k\u00f6alatasanteella ei ollut paikkaa mille astua sanan todellisessa merkityksess\u00e4. Kaikkialla olkipatjoilla makasi nousun v\u00e4sytt\u00e4mi\u00e4 ihmisi\u00e4 l\u00e4mpimiin kamelinkarvaisiin peittoihin k\u00e4\u00e4riytynein\u00e4. Kaikki odottivat aamun sarastusta. Mutta aurinko ei pit\u00e4nyt kiirett\u00e4 vaikka alempana olevat huiput olivat vaaleanpunaisen valon kirjomia.<\/p>\n

Samir v\u00e4risi kylm\u00e4st\u00e4. Eik\u00e4 ihme! Svetlanankin oli kylm\u00e4 \u2013 villapaidassa, ja miehell\u00e4h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain ohut nailonpaita, jonka l\u00e4pi kuulsi tumma iho. Ovat ne vain pirskatin komeita nuo arabit. Etenkin juuri nuo eurooppalaista tyyppi\u00e4 olevat olivat ylv\u00e4it\u00e4 kuin itse Siinain vuoret, jotka vaieten kohosivat arvokkaasti kohti pilvet\u00f6nt\u00e4 taivasta.<\/p>\n

Svetlana katsoi kelloa. Varttia yli viisi. Aurinko nousisi tasan tunnin kuluttua. H\u00e4nt\u00e4 halutti kovin istua jonnekin ja piiloutua tuolta purevalta tuulelta. H\u00e4n ei enn\u00e4tt\u00e4nyt saada ajatustaan loppuun, kun h\u00e4nen luokseen tuli beduiini, joka tarjosi patjaa ja peittoa. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli opittu tekem\u00e4\u00e4n ilmasta rahaa. T\u00e4rkeint\u00e4 oli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pyhiinvaeltajat siirtyiv\u00e4t antaen sijaa. Ja totta totisesti on sanottu, ett\u00e4 yhdell\u00e4 leip\u00e4palalla voi ruokkia kaikki ihmiset ja yhdell\u00e4 peitolla peitt\u00e4\u00e4 koko maailman. H\u00e4nen asettuessaan tuulen suojaan Samir tarttui k\u00e4sill\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n hartioihin ja h\u00e4nen hampaansa l\u00f6iv\u00e4t loukkua.<\/p>\n

\u2013 Istukaa! Sveta kutsui k\u00e4dell\u00e4\u00e4n. Kahdesti miest\u00e4 ei tarvinnut kutsua. T\u00e4m\u00e4 painoi selk\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4mmint\u00e4 villapaitaansa vasten. Itsekseen h\u00e4n myh\u00e4hti: yst\u00e4v\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 tunnetaan. \u2013 Pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n ostaa peitto?<\/p>\n

\u2013 Ei! Samir py\u00f6ritti inhoten p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja selvitti kuiskaten: – Katsokaa itse kuinka likaisia ne ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Ent\u00e4s jos sairastutte?<\/p>\n

\u2013 Ei, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4mpenen, vakuutti t\u00e4m\u00e4. \u2013 Heti kun aurinko nousee, tulee l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4. Oletteko jo keksinyt toiveen? Sen toivomus, joka on vastaanottanut auringonnousun t\u00e4ll\u00e4 vuorella, toteutuu aina.<\/p>\n

Ja \u00e4kki\u00e4 Svetlana sai p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 aivan mielett\u00f6m\u00e4n hullun ajatuksen: haluttaisi rakastaa ja olla rakastettu, kuumasti, kiihke\u00e4sti, ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4sti niin kuin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti vain varhaisnuoruudessa. Kun kuun valossa ymp\u00e4rill\u00e4 kaikki vaikuttaa sadunomaiselta ja koko maailma voi helposti mahtua tienvarren pieneen l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00f6n, ja kun kaikki tavalliset sanat kuulostavat maagisilta loitsuilta. Luoja! Mit\u00e4 ihmett\u00e4 min\u00e4! Min\u00e4h\u00e4n olen jo viisikymmenvuotias. Vaikka ehkei \u201djo\u201d, vaan \u201dvasta\u201d. Se kuulostaa huomattavasti optimistisemmalta. \u201dMin\u00e4 olen viel\u00e4 vasta viisikymppinen!\u201d<\/p>\n

Ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4nen ajatuksensa kuultuaan n\u00e4k\u00f6alatasanne puhkesi \u00e4kki\u00e4 suosionosoituksiin. Vuorenhuippujen takaa ilmaantui vaaleanpunainen unisen auringon p\u00e4\u00e4laki. Samir paineli kameraansa. Samppanjapullon korkki poksahti auki. Kuului riemukkaita suutelomoiskautuksia.<\/p>\n

Pyhiinvaeltajien joukko l\u00e4hti heti sitten touhukkaasti liikkeelle kohti laskeutumispaikkaa Katumuspolulle. Opas kutsui Samiria, ja Sveta ojensi k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4lle.<\/p>\n

\u2013 N\u00e4kemiin, nuori mies! Maailma on pieni! Kaikki on mahdollista! Kiit\u00e4n teit\u00e4 seurasta. Te autoitte minua kovin.<\/p>\n

Samir halusi sanoa jotain, mutta vilkaistuaan ymp\u00e4rilleen, luopui ajatuksesta. H\u00e4nt\u00e4 seurasivat kymmenet uteliaat silm\u00e4parit. Sveta heilautti miehelle k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hti nopeasti laskeutumaan. H\u00e4nen ryhm\u00e4ns\u00e4 sovittuun tapaamiseen ylemm\u00e4ll\u00e4 lepotasanteella oli viel\u00e4 aikaa. Katumuspolku mutkitteli kummallista siksakkia. Se joko pelotti jyrkkyydell\u00e4\u00e4n tai ter\u00e4vill\u00e4 lohkareillaan tai h\u00e4visi valtavien kallioiden suojaan. Sanalla sanoen huomion keskitt\u00e4miseen omiin synteihin oli v\u00e4h\u00e4n mahdollisuuksia.<\/p>\n

Mutta katumuksen hetki koitti kuitenkin. Itse tilanne, kuten on tapana sanoa, iski suoraan palleaan. Kivet olivat kosteita ja tuhansien s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6mien jalkojen hiomia. H\u00e4n laskeutui varovasti pit\u00e4en kiinni kiviulokkeista. H\u00e4n ei ollut en\u00e4\u00e4 seitsentoistavuotias hypell\u00e4kseen huolettomasti kivelt\u00e4 kivelle nokkelasti ja pelottomasti. Aina v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4sti nuoria edelleen. Antaa nuorten hypell\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 ei ole minnek\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Hoi, muori siell\u00e4! Pane liikett\u00e4 kinttuihin tai siirry syrj\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 ei ole aikaa katsella sinun panama\u2013hattuasi!<\/p>\n

Tuon tyypin ilke\u00e4 farssi kuulosti metallin raapaisulta lasilla. H\u00e4n vavahti sis\u00e4lt\u00e4, vaikka ei ensin tajunnut, ett\u00e4 huuto oli osoitettu juuri h\u00e4nelle. Ja tajutessaan lopulta h\u00e4n hillitsi itsekkyytens\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sti ep\u00e4kohteliaan huomautuksen ohi korviensa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tunteitaan h\u00e4n ajatteli: \u201dHerra, anna h\u00e4nelle viisautta! Sin\u00e4 olet meid\u00e4n tuomarimme, en min\u00e4!\u201d Enemp\u00e4\u00e4 h\u00e4n ei enn\u00e4tt\u00e4nyt lausua, kun jo kuului naisen kirkaisu. Kaveri, joka oli juuri irvaillut h\u00e4nt\u00e4, oli kompastunut ja loukannut itsens\u00e4 ter\u00e4viin kiviin. Jumala n\u00e4kee, etten toivonut h\u00e4nelle pahaa. Mutta h\u00e4n oli jo useamman kerran pannut merkille, ett\u00e4 jos joku loukkasi h\u00e4nt\u00e4, ei rangaistus antanut odottaa itse\u00e4\u00e4n. Olisiko anteeksiannon voima todella niin suuri?!<\/p>\n

H\u00e4n pys\u00e4htyi vet\u00e4m\u00e4\u00e4n henke\u00e4 siirtyen polulta kaiken varalta syrj\u00e4\u00e4n, jottei rikkoisi laskeutujien ketjua. Mutta se rikkoutui kuitenkin. Kuin k\u00e4skyst\u00e4 turistit pys\u00e4htyiv\u00e4t kiville. Jostakin aivan l\u00e4helt\u00e4 kuului laulua. Yhten\u00e4 joukkona siin\u00e4 py\u00f6ritettiin p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja etsittiin outojen \u00e4\u00e4nien l\u00e4hdett\u00e4. Monilukuiset katseet t\u00e4ht\u00e4siv\u00e4t kallion kielekkeelle, jossa seisoi polvillaan vanha beduiini ja kumarteli kohti aurinkoa. Rukous solisi outona lauluna, jonka jokainen \u00e4\u00e4ni kertautui kaikuna kalliosta ja kiersi jonkin aikaa kivisess\u00e4 kattilassa kunnes lopulta kohosi hiljaa etel\u00e4isen taivaan korkeuksiin.<\/p>\n

Vuoren juurelle rakennettu Pyh\u00e4n Katariinan luostari n\u00e4kyi jo selv\u00e4sti alhaalla. Kallion koloista alkoi l\u00f6yty\u00e4 tuoksuvia kasveja. Tuoksu oli kovin tuttu. Mit\u00e4 se muistutti? Opas Mamadu tuntui lukeneen h\u00e4nen ajatuksensa. H\u00e4n laskeutui halkeamalle ja poimi k\u00e4teens\u00e4 muutaman lehden tuota outoa yrtti\u00e4. \u201dSeh\u00e4n on suitsuketta!\u201d h\u00e4n ojensi tuoksuvan nipun Svetlanalle. Voi herranen aika, kuka olisi voinut kuvitella! H\u00e4n pani suitsukeyrtin laukkuunsa muistikirjan v\u00e4liin.<\/p>\n

Muinainen kreikkalaiskatolinen luostari, joka oli jo n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti tottunut loppumattomiin turistijoukkoihin, otti vieraat vastaan tukahduttavalla helteell\u00e4. Svetlanaa ei en\u00e4\u00e4 haluttanut menn\u00e4 tutustumisretkelle, vaan oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 mahdollisimman nopeasti bussiin. Mutta Raamatun Palava pensas piti h\u00e4nen huomionsa itsess\u00e4\u00e4n. Tuntui uskomattomalta ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 kasvi oli istutettu t\u00e4nne jo 1200-luvulla. Uteliaat turistit olivat poimineet sen alimmat oksat ja lehdet. Jos oppaisiin oli uskominen, niin edes tiedemiehet eiv\u00e4t olleet onnistuneet saamaan tuota ihmett\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. Pensas kohosi muuratun, kovasti valtavaa tynnyri\u00e4 muistuttavan, kivisein\u00e4n ylle. Hetken aikaa h\u00e4n kuvitteli n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 luostarin tyhj\u00e4ll\u00e4 pihalla palavat pensaan oksat ja ihmettelev\u00e4n profeetta Mooseksen sek\u00e4 kuulevansa Jumalan l\u00e4pitunkevan \u00e4\u00e4nen taivaasta: \u201dRiisu jalkineesi, sill\u00e4 maa jolla seisot on pyh\u00e4.\u201d H\u00e4n heitti katseen Siinain vuorille. He loistelivat ylv\u00e4\u00e4sti auringossa kultaisine huippuineen. Niin ja miksei tuntea ylpeytt\u00e4: juuri t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Mooses sai Jumalalta pyh\u00e4t k\u00e4skyt koko ihmiskunnalle.<\/p>\n

Illalla maatessaan vuoteessa l\u00e4mpim\u00e4n, rentouttavan kylvyn j\u00e4lkeen h\u00e4n muisti jostakin syyst\u00e4 kultaisen ja hopeaisen Siinain vuorten kimalluksen kuun valossa, ja Samirin suuret ruskeat silm\u00e4t. Miksi h\u00e4nelle oli annettu tuo tapaaminen? Jotta h\u00e4n voisi uppoutua nuoruuden onnellisten p\u00e4ivien muistoihinko?<\/p>\n

Unessa h\u00e4n leikki koko ajan jonkin pikku koiran kanssa. Se nuoli h\u00e4nen k\u00e4si\u00e4\u00e4n, tarttui tassuillaan h\u00e4nen jalkoihinsa est\u00e4en h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 pois. Koira on yst\u00e4v\u00e4. Unikirjat h\u00e4n oli tutkinut tarkkaan, koska h\u00e4n n\u00e4ki usein enneunia. Esimerkiksi ennen \u00e4idin kuolemaa h\u00e4n n\u00e4ki unessa kuorma-auton, jonka lavan reunat lerputtivat auki. Kaikkialla lumella oli kuusenhavuja. Heille kotiin k\u00e4veli \u00e4\u00e4nett\u00f6mi\u00e4 sotilaita lapio mukanaan. H\u00e4n halusi kaikin keinoin tukkia n\u00e4ilt\u00e4 tien: \u201dMinne te? Emme ole kutsuneet teit\u00e4?\u201d Mutta sotilaat kiersiv\u00e4t h\u00e4net. Viimeisen\u00e4 tuli vanha upseeri, joka soitti torvella surumarssia. Svetlana vaikeni h\u00e4keltyneen\u00e4 ja laski katseensa alas. Ja se upseeri pys\u00e4htyi h\u00e4nen kohdalleen ja suuteli otsaa.<\/p>\n

\u00c4idin hautajaisten muisteleminen on yh\u00e4 raskasta. On siirrett\u00e4v\u00e4 ajatukset johonkin muuhun. Niin, uni! Koira \u2013 yst\u00e4v\u00e4. Kukahan se mahtoi olla? Renaa ja Olegia, jotka asuivat naapurihuoneessa, h\u00e4n ei voinut laskea yst\u00e4viin. Joten tuo unessa n\u00e4hty koira saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 arvoitukseksi.<\/p>\n

Aamiaisella naapureita ei ollut. Rannalle h\u00e4n meni yksin. H\u00e4n riisuutui ja k\u00e4veli uimapuvussa vedenrajaan. H\u00e4n katseli vett\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 aallot kieriv\u00e4t h\u00e4nen jalkoihinsa asti. Niiden viile\u00e4 kosketus sai vilunv\u00e4reen juoksemaan koko kehon l\u00e4pi. On hyv\u00e4, kun kukaan ei tunne. Olet kaikille \u201dlent\u00e4v\u00e4 hollantilainen\u201d, sumea ja aavemainen. Ja \u00e4kki\u00e4 h\u00e4n kuuli selv\u00e4sti: \u201dSvetlana!\u201d H\u00e4n hidasti askeleitaan, mutta ei k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli jo kaukana ven\u00e4l\u00e4isten uimarannalta. Se oli saksalaisen hotellin aluetta.<\/p>\n

\u2013 Svetlana!!!<\/p>\n

H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi ep\u00e4varmana. H\u00e4nt\u00e4 vastaan juoksi eilinen tuttava Samir.<\/p>\n

\u2013 Rukoilin ett\u00e4 saisin viel\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 teid\u00e4t! Olen niin iloinen. Ent\u00e4 te?<\/p>\n

\u2013 Min\u00e4 my\u00f6s! se oli ihan rehellisesti sanottu.<\/p>\n

Mies pys\u00e4htyi askeleen p\u00e4\u00e4h\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 ja ojensi k\u00e4tens\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Kuinka voitte? Miss\u00e4 kunnossa jalkanne ovat sellaisen v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4n retken j\u00e4lkeen?<\/p>\n

\u2013 En huonommin, kuten n\u00e4ette. K\u00e4velen. Ja h\u00e4n veti suunsa hymyyn. \u00a0\u00a0\u00a0\u2013 Ent\u00e4 te itse? Ette kai vilustunut?<\/p>\n

\u2013 Ei, join teet\u00e4 hunajan kera. Haluaisitteko tulla katsomaan puotiamme? Se on t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4. Olen siell\u00e4 yst\u00e4v\u00e4n kanssa kahdestaan. Meill\u00e4 ei ole kuuma. Ilmastointi toimii. L\u00e4hdettek\u00f6?<\/p>\n

Svetlana ny\u00f6kk\u00e4si ja l\u00e4hti kuuliaisesti t\u00e4m\u00e4n per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Puoti oli pieni, noin kolme kertaa nelj\u00e4 metri\u00e4. Lattialla oli pehme\u00e4 matto. Seinien vierustalla oli kaksi sohvaa. Lasihyllyj\u00e4 koristivat kauniit astiat, joissa oli maagista tuoksua levitt\u00e4vi\u00e4 haju\u00f6ljyj\u00e4. Hyllyjen takana olevia seini\u00e4 peittiv\u00e4t peilit, jotka kaksinkertaistivat muutenkin suuren valikoiman. Yst\u00e4v\u00e4\u00e4 kutsuttiin Mustafaksi. Ulkomuodon perusteella h\u00e4n oli Samirin kanssa saman ik\u00e4inen. Mustafa pyysi h\u00e4nt\u00e4 kohteliaasti istumaan ja pani vesipannun kerosiiniliedelle. H\u00e4n tutki Svetaa tarkasti tummilla silmill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u2014 Puhutte eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4 englantia. Ven\u00e4l\u00e4iset osaavat harvoin puhua sujuvasti englannin kielt\u00e4. Olemme jo ostaneet kaksi ven\u00e4j\u00e4nkielen itseopiskelukirjaa ja cd:t\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ty\u00f6mme kannalta. Ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 turisteja saapuu t\u00e4nne yh\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

\u2014 Mik\u00e4s siin\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4p\u00e4 oppikirjaanne.<\/p>\n

L\u00e4hes viikon ajan h\u00e4n opetti ven\u00e4j\u00e4n kielt\u00e4 \u201darabikavereille\u201d, kuten Oleg ja Rena heit\u00e4 kutsuivat. Ja n\u00e4m\u00e4 lukivat jo suhteellisen nopeasti oppikirjasta tekstej\u00e4, joissa oli pitk\u00e4npitki\u00e4 sanoja. He j\u00e4ljitteliv\u00e4t tarkasti h\u00e4nen lausumistaan ja intonaatiotaan. Etenkin Samirilta se onnistui hyvin. H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Mustafa ei osoittanut kovin suurta intoa ven\u00e4j\u00e4n kielt\u00e4 kohtaan, vaikka kyselikin erillisi\u00e4 lauseita. H\u00e4n oli naimisissa skotlantilaisen naisen kanssa ja puhui t\u00e4ydellist\u00e4 englantia.<\/p>\n

Svetasta oli hauska seurata, kuinka Samir teki muistiinpanojaan paksuun vihkoon oikealta vasemmalle. Vihkokin alkoi takakannesta. H\u00e4n katseli Svetaa hartain ilmein. H\u00e4nen kasvonsa olivat varmaankin saaneet niille tutun opettajamaisen ilmeen. H\u00e4nh\u00e4n oli tehnyt t\u00f6it\u00e4 koulussa yli kaksikymment\u00e4 vuotta. Ja jokainen ammatti luo oman leimansa kasvojen ilmeisiin, eleisiin, tapoihin\u2026 niin ja puhetapaan.<\/p>\n

\u2013 \u00abTule minun kauppaan!\u00bb Oliko se niin? Sanoinko oikein?<\/p>\n

H\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u2013 Ensinn\u00e4kin, ei \u00abTule, vaan \u00abTulkaa\u00bb. Toisekseen, \u00abolkaa hyv\u00e4\u00bb. Totutelkaa kohteliaisuuteen! Kolmanneksi: ei \u00abminun kauppaan\u00bb, vaan \u00abmeid\u00e4n kauppaamme\u00bb. Teh\u00e4n ette ole kaupan omistaja?<\/p>\n

Samir py\u00f6ritti h\u00e4mill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Svetlanalla alkoi jopa k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4liksi. Miksi h\u00e4n oli ryhtynyt poikaa moittimaan? Parasta vaihtaa \u00e4\u00e4nens\u00e4vy\u00e4. Enh\u00e4n ved\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tehokurssia.<\/p>\n

\u2013 Olette hyvin miellytt\u00e4v\u00e4 nuorimies ja te tarvitsette vastaavan miellytt\u00e4v\u00e4n tavan seurustella ihmisten kanssa. Eik\u00f6 niin?<\/p>\n

\u2014 Niin, tietysti. Minun on opittava se.<\/p>\n

Samir katsoi h\u00e4nt\u00e4, hymyili ja peitti \u00e4kki\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 kasvonsa.<\/p>\n

\u2014 \u00c4lk\u00e4\u00e4 katsoko minua noin tarkkaan. Minun on vaikea kest\u00e4\u00e4 katsettanne!<\/p>\n

\u201dVitsaileekohan se, vai onko tosissaan?\u201d<\/p>\n

\u2013 Mist\u00e4 olette kotoisin? Miss\u00e4 asuvat vanhempanne?<\/p>\n

\u2013 Gizan er\u00e4maasta. Vanhempani ovat beduiineja. Meill\u00e4 on iso perhe. Meit\u00e4 on kuusi velje\u00e4 ja viisi siskoa. Ja taas h\u00e4n punastui. \u201dSiin\u00e4 vasta kakara!\u201d<\/p>\n

Kauppaan tuli ostajia. Pojan katse kierteli harmistuneena. H\u00e4n ei halunnut mill\u00e4\u00e4n keskeytt\u00e4\u00e4 jutustelua, mutta ty\u00f6 kutsui. Svetlana nousi l\u00e4hte\u00e4kseen.<\/p>\n

\u2014 Pyyd\u00e4n, jos se ei ole teille vaikeaa, tulkaa viel\u00e4. Haluan niin kovin oppia ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Auttakaa minua. Pyyd\u00e4n teit\u00e4, kuiskasi h\u00e4n.<\/p>\n

H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si ja nosti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Tapaamisiin. Samirilta kysyttiin jotain. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi kokonaan kysyj\u00e4\u00e4n p\u00e4in, mutta silm\u00e4t seurasivat Svetlanaa ihastuneena.<\/p>\n

Tultuaan huoneeseensa h\u00e4n tutkiskeli pitk\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n kylpyhuoneen peilist\u00e4. Kes\u00e4n aikana h\u00e4n oli ruskettunut hyvin jo kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4. Polttavien Egyptin auringon s\u00e4teiden alla rusketus oli saanut kauniin samettisen s\u00e4vyn. Ja h\u00e4nelle sopi todella hyvin lyhyeksi leikattu ja kullankeltaiseksi v\u00e4rj\u00e4tty tukka. Kasvoilla ei ollut viel\u00e4 ryppyj\u00e4, ei edes silmien alla. Vartalo oli tiukkamuotoinen, iho kimmoisa. Se oli kuumien koivuvastalla saunomisten ja lumeen sukeltamisen vaikutusta. Kyll\u00e4h\u00e4n siin\u00e4 oli hiukan liikapy\u00f6reytt\u00e4, mutta se ei pilannut vartalon kokonaiskuvaa. Muuten matkalla h\u00e4n oli kivasti laihtunut. Matkaahan oli aika lailla. Junalla Moskovaan nelj\u00e4toista tuntia. P\u00e4iv\u00e4 meni asemalla py\u00f6rimiseen. Y\u00f6lento. Kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 totuttelemista ilmastoon. Kaikki se tuli hy\u00f6dyksi. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, silmiss\u00e4 ei ollut huolen h\u00e4iv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 v\u00e4symyst\u00e4. Se tietysti vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4. Ja sit\u00e4kin poikaa, Samiria\u2026<\/p>\n

Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n oli luvannut Samirille ja Mustafalle, ett\u00e4 tulee jonakin iltana kitara mukanaan rannalle yhdess\u00e4 kerrosnaapureidensa, moskovalaisten Olegin ja Renan kanssa. Mutta se onnistui vasta muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuluttua. He l\u00f6ysiv\u00e4t Samirin rannalta. H\u00e4n istui puisella makuualustalla k\u00e4det hartioiden ymp\u00e4rill\u00e4 ja katseli ik\u00e4viss\u00e4\u00e4n kuunsiltaa, joka s\u00e4ikkyn\u00e4 vapisi tummassa vedess\u00e4. Se ilo olisi pit\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4, joka oli h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n, kun Sveta huusi h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n ei paljastanut tunteitaan eleell\u00e4k\u00e4\u00e4n. H\u00e4n nousi rauhallisesti, ojensi jokaiselle k\u00e4tens\u00e4 ja viittasi sitten kohti aivan veden \u00e4\u00e4ress\u00e4 olevaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 oli kolme korituolia. H\u00e4n tilasi kaikille pepsi\u00e4 ja vesipiipun. He taas toivat p\u00f6yt\u00e4\u00e4n olutta ja suolap\u00e4hkin\u00f6it\u00e4. Polttaessaan vesipiippua Svetlana katseli jonkin aikaa merelle. Mit\u00e4\u00e4n nautintoa h\u00e4n ei polttamisesta saanut. Ehk\u00e4p\u00e4 siksi, ettei ollut koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana pannut savuketta suuhunsa. Samir vilkuili h\u00e4nt\u00e4 oudolla ihmetyksell\u00e4. Heti kun heid\u00e4n katseensa kohtasivat, t\u00e4m\u00e4 laski p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin haluten piilottaa hiekkaan oman h\u00e4mmennyksens\u00e4. Ai niin, h\u00e4n oli valkoisessa housupuvussa ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 komea kampaus. H\u00e4n n\u00e4ki Svetan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sellaisena. Eilen h\u00e4n oli vaaleansininen, leve\u00e4lierinen panama\u2013hattu p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja ohuessa kietaisumekossa. Hattu, mekko ja jopa tennistossut, jotka h\u00e4n oli ostanut suojatakseen jalkojaan koralliraapaisuilta, olivat kaikki merensinisi\u00e4. Sellaisessa asussa h\u00e4nt\u00e4 saattoi tosiaan pit\u00e4\u00e4 tyt\u00f6nheilakkana. T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n uskonut, kun h\u00e4n sanoi olevansa viisikymmenvuotias. Naurahti vain pit\u00e4en sit\u00e4 vitsin\u00e4. \u201dEilenh\u00e4n te olitte sataviisi! T\u00e4n\u00e4\u00e4n viisikymppinen. Yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 olette nuorennut puolella.\u201d<\/p>\n

\u2013 Mink\u00e4 ik\u00e4inen min\u00e4 sitten mielest\u00e4nne olen?\u201d Svetlana ei malttanut olla esitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 banaalia naisellista kysymyst\u00e4. \u201dKolmekymment\u00e4viisi, ei enemp\u00e4\u00e4. Minun \u00e4itini on viisikymment\u00e4kaksivuotias. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaksi kertaa teit\u00e4 vanhemmalta.\u201d \u201dTe pid\u00e4tte siis minua ik\u00e4toverinanne?\u201d \u201dEn, olen hieman nuorempi. Mutta sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4!\u201d H\u00e4n oli samanik\u00e4inen Svetan pojan kanssa, joka kyll\u00e4kin oli kovin hoikka. Samir oli tukevampi ja n\u00e4ytti siksi vanhemmalta. \u201dOnko totta, ett\u00e4 teid\u00e4n maassanne sallitaan nelj\u00e4 vaimoa?\u00bb h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti siirt\u00e4\u00e4 keskustelun hilpe\u00e4mm\u00e4lle linjalle. \u201dEi!,\u201d pel\u00e4styi t\u00e4m\u00e4 jostakin syyst\u00e4. \u201dEn ole rikas.\u201d Vanhempani ovat er\u00e4maan asukkeja. Muuten, olen itse rakentamassa sinne taloa. Kun saan sen valmiiksi, voin menn\u00e4 naimisiin. Talon valmistuminen vain viiv\u00e4styy, koska raha ei riit\u00e4. Heti kun olen saanut s\u00e4\u00e4stetty\u00e4 sementtiin, niin hinnat ovat kaksinkertaistuneet. Ja taas meni ohi!\u201d H\u00e4n kertoi tuosta niin innostuneesti, ett\u00e4 Svetaa alkoi hymyilytt\u00e4\u00e4. Heti tuon hymyn huomatessaan, h\u00e4n h\u00e4mmentyi kuin pikkulapsi ja peitti kasvonsa.<\/p>\n

Nyt h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt irti komplekseistaan. H\u00e4n j\u00e4nnitti selv\u00e4sti Olegia ja Renaa. Oleg katsoi t\u00e4t\u00e4 huvittuneena, kun taas Rena piti keimailevaa silm\u00e4peli\u00e4.<\/p>\n

Svetaa \u00e4rsytti moinen pingottunut tilanne. H\u00e4n otti kitaran k\u00e4teens\u00e4 ja alkoi laulaa.<\/p>\n

H\u00e4n lauloi katsellen laiskasti rantaan kierivi\u00e4 ja hiekkaa silottelevia tummia aaltoja. Syrj\u00e4silm\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki kuinka ihastuneena Samir katsoi h\u00e4nt\u00e4. Baarissa katkaistiin musiikki. Nyt mik\u00e4\u00e4n ei h\u00e4irinnyt h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n valloittamasta hiljaisuutta runoilla, melodialla ja tunteilla. H\u00e4n lauloi muutaman laulun ja pani sitten kitaran syrj\u00e4\u00e4n. Oleg ja Rena vilkaisivat toisiaan, nousivat yl\u00f6s ja l\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 kulkemaan rannan vesirajaan.<\/p>\n

\u2013 Odotin sinua kovasti. Ik\u00e4v\u00f6in. Menin monta kertaa terassille katsomaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, n\u00e4kyyk\u00f6 sinua. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 olit l\u00e4htenyt enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan n\u00e4kisi sinua. Et tied\u00e4, kuinka vaikeaa minulla oli.<\/p>\n

Silmiss\u00e4 kiilsi joko kyynel tai sitten kuun valo. Sveta tutkiskeli t\u00e4m\u00e4n ilmeit\u00e4. Yritti arvata sinutteliko vai teitittelik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Jostakin syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Englannin kieli on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n\u2026 vain yksi ja sama \u201dyou\u201d. Mutta miehen korostuksesta h\u00e4n oli kuitenkin erottavinaan kunnioitusta. T\u00e4m\u00e4 ei siis vaikuttanut pelk\u00e4lt\u00e4 rantaromanssilta.<\/p>\n

– Eik\u00e4 sinua n\u00e4kynyt p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n! Halusin kysy\u00e4 Olegilta ja Renalta, mutta en voinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 heit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Yritin soittaa hotelliin, mutta siell\u00e4 ne sulkivat luurin. Sin\u00e4 kun et sanonut huoneesi numeroa etk\u00e4 sukunime\u00e4si.<\/p>\n

H\u00e4n kertoi t\u00e4m\u00e4n niin kipe\u00e4n\u00e4 kokemuksena, ett\u00e4 Sveta ei tiennyt mit\u00e4 sanoa. Kuinka selitt\u00e4\u00e4 se h\u00e4nelle? Ja pit\u00e4isik\u00f6? Oli k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 he olivat Olegin kanssa syntyneet samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, t\u00e4m\u00e4 vain vuotta my\u00f6hemmin. He olivat juhlineet tuota tapausta kolmestaan. Illalla olivat k\u00e4velleet Naama beyll\u00e4 ja sitten hotellihuoneessa laulaneet aamuun asti. Totta kai p\u00e4iv\u00e4 oli mennyt nukkumiseen ja ilta teen juontiin. He unohtivat kokonaan meren, uimarannan ja sen, ett\u00e4 joku saattoi heit\u00e4 odottaa siell\u00e4. Sveta tosin muisti sen, mutta kuinka erota seurasta? Oleg oli muutenkin v\u00e4lill\u00e4 virnaillut, ett\u00e4 Sveta oli kuin joku \u00c4iti Teresa ja ett\u00e4 arabien olisi jo pitk\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt maksaa h\u00e4nelle. Oleg oli ollut Ven\u00e4j\u00e4n turvallisuuspalvelussa FSB:ss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Ja arabeista h\u00e4nelle oli j\u00e4\u00e4nyt jotain hampaankoloon.\u201d Falskia sakkia! Muistan kuinka kymmenisen vuotta sitten m\u00f6imme heille aseita, ja n\u00e4m\u00e4 m\u00f6iv\u00e4t ne afganistanilaisille kolminkertaisella hinnalla!\u201d Sellaista oli ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 kuunnella. Svetlana ei tiennyt, miksi Oleg sen h\u00e4nelle kertoi. Ja mit\u00e4 tekemist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n asian kanssa oli kahdella kaverilla, jotka istuivat nelj\u00e4toista tuntia kaupassaan kuin koirankopissa ansaitakseen ty\u00f6ll\u00e4 ja vaivalla itselleen viisikymment\u00e4 dollaria kuussa.<\/p>\n

Samir jatkoi jotenkin kuin eilisest\u00e4 loukkaantuneena:<\/p>\n

\u2013 Yhden p\u00e4iv\u00e4n aikana olet opettanut minulle paljon, eik\u00e4 se ole vain ven\u00e4j\u00e4\u00e4 tai englantia. Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6?<\/p>\n

Ymm\u00e4rsih\u00e4n h\u00e4n, mutta mit\u00e4 siihen vastaisi? H\u00e4nen tajunnassaan kaikki k\u00e4\u00e4ntyi nurin kuin t\u00e4m\u00e4 \u00f6inen taivas ja meri. Ilman vuorenhuippuja olisi vaikea sanoa miss\u00e4 oli kuu ja miss\u00e4 sen kuvajainen. Ja totuuden nimiss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei huvittanut puhua, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ruokkia sisint\u00e4\u00e4n jokaisella hengenvedolla, jo kauan sitten unohtuneiden sanojen ja tunteiden \u00e4\u00e4nill\u00e4.<\/p>\n

– Lasken p\u00e4ivi\u00e4 sinun l\u00e4ht\u00f6\u00f6si, ja se raastaa syd\u00e4nt\u00e4ni. Mutta tulethan sin\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4nne, eik\u00f6 niin?<\/p>\n

Sveta vain huokaisi eik\u00e4 vastannut mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n nousi, tarttui tossuihinsa ja l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti kallioita, joiden alla piilotteli suuri varjo. Samir sinutteli h\u00e4nt\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n voinut sille en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Poika riisui my\u00f6s kenk\u00e4ns\u00e4, kiersi farkkujensa lahkeet yl\u00f6s ja l\u00e4hti kulkemaan h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n. Sveta liukastui ja voihkaisi hiljaa. H\u00e4nen jalkansa alle oli osunut litte\u00e4 kivi, jota peitti liukas limaska. Samir tarttui h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt sit\u00e4. Nyt h\u00e4n vaikeni ik\u00e4\u00e4n kuin olisi kokonaan sulanut t\u00e4m\u00e4n pehme\u00e4\u00e4n k\u00e4teen. Ja Svetlanasta tuntui \u00e4kki\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi kuusitoistavuotias, ja ett\u00e4 ensi suukko oli viel\u00e4 kaukana edess\u00e4p\u00e4in. Ja siihen asti piti kulkea viel\u00e4 monia kuutamo\u00f6it\u00e4, koska jousi ei ollut koskettanut viel\u00e4 ohuita viulunkieli\u00e4 eik\u00e4 ollut \u00e4\u00e4nt\u00e4 edes kokeeksi. Ja salaisen melodian harmonia vapisi arasti jossakin ep\u00e4tavallisen suurten t\u00e4htien sakaroissa.<\/p>\n

\u2013 Svetlana! H\u00e4n vavahti ja katsoi jostakin syyst\u00e4 taivaalle ik\u00e4\u00e4n kuin kova \u00e4\u00e4ni olisi tullut sielt\u00e4. K\u00e4\u00e4nsi sitten katseensa tummaan kallioon. Vapautti k\u00e4tens\u00e4 pel\u00e4styneen\u00e4 Samirin k\u00e4dest\u00e4. Se oli Oleg. \u2013 Me menn\u00e4\u00e4n hotelliin. Tuletko sin\u00e4 meid\u00e4n kanssa?<\/p>\n

\u2013 Joo, tulen tietysti! H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi Samirin puoleen:<\/p>\n

\u2013 Samir, me menemme hotelliin. Tuletko saattamaan meit\u00e4?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ny\u00f6kk\u00e4si kohottamatta silmi\u00e4\u00e4n. Oleg ja Rena kulkivat noin nelj\u00e4 askelta edell\u00e4. Tarttuivat toisiaan k\u00e4dest\u00e4 ja hoilottivat leikill\u00e4\u00e4n nuorten pioneerien marssia: \u201dNouskoon nuotioita y\u00f6n sineen\u2026 \u201d Heit\u00e4 vastaan tuli lakkaamatta autoja, jotka suuntasivat heihin \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n kirkkaita valojaan. Yksi autoista jarrutti voimakkaasti, ja sielt\u00e4 huudettiin jotain arabiaksi. Samir juoksi nopeasti kadun yli. Sveta pys\u00e4htyi \u00e4kki\u00e4. J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mik\u00e4h\u00e4n se oli? Taksiko? Yst\u00e4vi\u00e4k\u00f6? Niit\u00e4p\u00e4 luultavasti. Autosta sammutettiin valot. Samir ei mennyt sen luo. Outoa. Svetlana kiirehti ottamaan Olegin ja Renan kiinni. Tuo tapaus j\u00e4i ik\u00e4v\u00e4sti painamaan h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u2013 Mitenk\u00e4s se meid\u00e4n arabialainen yst\u00e4v\u00e4mme teki englantilaisen h\u00e4ipymistempun? Oleg sanoi ilkkuen. \u2013 Muuten se on heid\u00e4n tyyli\u00e4\u00e4n. Yhteenk\u00e4\u00e4n heid\u00e4n sanaansa ei ole uskomista. Silm\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 myyv\u00e4t ja lunastavat, ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, ihastuttava hymy huulillaan. Sanoiko se sinulle edes mit\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

Svetlana pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u2013 Ehk\u00e4 jotain sattui? En ota sanoakseni kaikista arabialaisista, mutta nuo kaksi kaveria her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t luottamusta.<\/p>\n

\u2013 Ne ovat sellaisia millaisina me haluamme heid\u00e4t n\u00e4hd\u00e4, hym\u00e4hti Rena. \u2013 T\u00e4rkeint\u00e4 on olla asiakkaalle mieliksi. Koko maa el\u00e4\u00e4 turismista.<\/p>\n

Kaikesta n\u00e4ki ett\u00e4 tytt\u00f6 lausui \u00e4\u00e4neen Olegin ajatuksia. T\u00e4m\u00e4 ny\u00f6k\u00e4ytti heti:<\/p>\n

\u2013 Just niin! Me ollaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo kahdeksatta kertaa. Aina heti tultuamme annan huonesiivoojalle viisi dollaria. Ja se on mielin kielin. Taiteilee jopa pyyhkeist\u00e4 jos mink\u00e4laisia joutsenia! Vaistoavat oman etunsa! Jos kiinnostaa, niin lue netist\u00e4. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy monenlaista juttua noista rakkautta uhkuvista arabialaisista!..<\/p>\n

\u2013 Samir ja Mustafa ovat valmiita nuolemaan jalkojasi, lis\u00e4si Rena vaihtaen merkityksellisen katseen Olegin kanssa. \u2013 Kukapa muu ryhtyisi opettamaan heit\u00e4 ilmaiseksi?<\/p>\n

\u2013 Ovatko edes tajunneet antaa siit\u00e4 palkaksi sinulle hajuvett\u00e4 syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi?<\/p>\n

Oleg oli selv\u00e4sti sanonut jo liikaa. Rena keskeytti h\u00e4net pelastaakseen tilanteen.<\/p>\n

\u2013 Haluan muuten ostaa heilt\u00e4 huomenna Kleopatra\u2013\u00f6ljy\u00e4. Vain yksi pisara kylpyveteen, ja vartalo tuoksuu koko y\u00f6n.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n se sitten j\u00e4ikin. Teest\u00e4 lik\u00f6\u00f6rin kera heid\u00e4n huoneessaan Svetlana kielt\u00e4ytyi hienovaraisesti. Itse h\u00e4n ei kuitenkaan nukkunut silm\u00e4nt\u00e4ytt\u00e4 koko y\u00f6n\u00e4. Yritti selvitell\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 tuo kaikki oikein tarkoitti. Opettaessaan koulussa h\u00e4n onnistui yleens\u00e4 aina hallitsemaan vastaavanlaisia tielanteita. Mutta tuon arabikaverin k\u00e4yt\u00f6s meni yli h\u00e4nen ymm\u00e4rryksens\u00e4. Ehk\u00e4 syyn\u00e4 siihen oli englanninkieli, josta puuttui t\u00e4rke\u00e4 raja sinuttelun ja teitittelyn v\u00e4lilt\u00e4?<\/p>\n

Naapurit<\/em><\/h2>\n

Oleg ja Rena vaikuttivat ihanteelliselta pariskunnalta. Oleg oli kovasti n\u00e4yttelij\u00e4 Oleg Jankovskin n\u00e4k\u00f6inen, kuin samasta puusta veistetty, vain hieman lyhyempi. N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa lentokoneessa Svetlana oli tiiraillut t\u00e4t\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, kunnes oli vakuuttunut, ett\u00e4 ei, ei se ole sittenk\u00e4\u00e4n! H\u00e4n oli komea, ryhdik\u00e4s, hyvin treenattu ja veti puoleensa monia katseita. H\u00e4nen suurissa silmiss\u00e4\u00e4n v\u00e4reili hieman ivallista hymy\u00e4. H\u00e4n oli pitk\u00e4\u00e4n palvellut Ven\u00e4j\u00e4n Federaation turvallisuuspalvelussa, ja jokainen ammatti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 selke\u00e4n leimansa ihmiseen. Rena oli t\u00e4t\u00e4 noin viisitoista vuotta nuorempi. Miehens\u00e4 vierell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vaikutti ihastuttavalta koulutyt\u00f6lt\u00e4, hoikalta, hienopiirteiselt\u00e4 keijukaiselta, joka suurine smaragdinv\u00e4risine silmineen (kuinkahan ne yleens\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t noita linssej\u00e4?) ja suurine, kauniine suineen n\u00e4ytti paremminkin humanoidilta ja h\u00e4mm\u00e4stytti erikoislaatuisuudellaan alkaen ep\u00e4varmasta k\u00e4velytyylist\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttyen outoon puhetapaan nen\u00e4n kautta. H\u00e4n k\u00e4ytti kapeita ja lyhyit\u00e4 hameita, l\u00e4pin\u00e4kyvi\u00e4 olkaimilla varustettuja paitoja. Jokaisessa yksityiskohdassa oli oma charminsa: punaruskehtavissa silm\u00e4laseissa, helmikoristeisissa varvastossuissa ihmekorkoineen ja laihalla olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4 roikottavassa rantalaukussa.<\/p>\n

Kun he kulkivat kolmestaan kaupungilla, arabit vitsailivat iskien Renalle silm\u00e4\u00e4: \u201d\u00c4itisi on meid\u00e4n hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4mme!\u201d T\u00e4h\u00e4n he Olegin kanssa leikillisesti heristiv\u00e4t Renalle sormea: \u201dHeti huomenissa otamme ja adoptoimme sinut!\u201d Aluksi se oli Renasta ihan hauskaa, mutta sitten Svetlana pani merkille t\u00e4m\u00e4n puolelta jotain vieraantumista. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n meni en\u00e4\u00e4 harvemmin heid\u00e4n seuraansa rannalla. Mutta sitten Oleg alkoi osoittaa loukkaantumisen merkkej\u00e4: \u201dHyljeksittek\u00f6 meid\u00e4n seuraamme?\u201d Mit\u00e4 tahansa tein, kaikki oli v\u00e4\u00e4rin. Pakkopaita lomallakin. Menness\u00e4\u00e4n arabien luo puotiin h\u00e4n j\u00e4tti aina makuualustalle muovipussin tavaroineen. Ja siit\u00e4kin h\u00e4n sai huomautuksen rannalla olevilta naapureiltaan: \u201dMiss\u00e4 te olitte noin pitk\u00e4\u00e4n, me jo huolestuimme tavaroittenne takia.\u201d Ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi pyyt\u00e4nyt jotakuta huolehtimaan tavaroistaan. Sellaista se oli!<\/p>\n

Seuraavana aamuna he kolmestaan (Sveta, Oleg ja Rena) uivat ja sukeltelivat naamarit p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaukaisemmalla rannalla, valokuvasivat koralleja ja kaloja. Sveta onnistui jopa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ter\u00e4v\u00e4hampaisen murenan, mutta sill\u00e4 aikaa kun t\u00e4m\u00e4 etsi kuvakulmaa, kala livahti kivenkoloon eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytynyt. H\u00e4n alkoi pyydyst\u00e4\u00e4 r\u00e4ike\u00e4n keltaisia, mustakylkisi\u00e4 kaloja, joilla oli sapelia muistuttava kruunu p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Ne uivat aina pareittain. H\u00e4n halusi viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 suuren simpukkaryhm\u00e4n. Simpukat liikuttivat rytmikk\u00e4\u00e4sti aaltomaisia violetteja huuliaan. Niit\u00e4 oli matalassa vedess\u00e4 paljon. Rannan tuntumassa uiminen oli sekin kiinnostavaa. Suolainen vesi kannatteli hyvin. Siin\u00e4 saattoi kiireett\u00f6m\u00e4sti valokuvata merisiili\u00e4 tai jotain muuta pitk\u00e4piikkist\u00e4 kummajaista. Ohi uiskenteli valtavia jouluisen koristeellisia kiilt\u00e4vi\u00e4 ja moniv\u00e4risi\u00e4 kaloja. Kalat n\u00e4ykkiv\u00e4t koralleja ja ajoivat toisiaan takaa. Joskus t\u00f6kkiv\u00e4t kutittavasti suullaan paljasta jalkaa tai k\u00e4tt\u00e4, koska kielloista huolimatta jotkut turistit olivat onnistuneet tuomaan uimahousuissaan leiv\u00e4nmuruja kaloille. Kalojen ruokkiminen oli kiinnostavaa, mutta vaarallista puuhaa, koska kalat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t ruokkijan sakeana monenkirjavana joukkona ja niist\u00e4 oli sitten vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon. Kalat seurasivat s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen rikkojaa aina ponttonille asti, josta kuului rantavartijan varoittava vihellys.<\/p>\n

Kauempi ranta sijaitsi noin seitsem\u00e4n kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 heid\u00e4n hotellistaan. H\u00e4n piti siit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Syv\u00e4lle asti ponttonia pitkin joutui kulkemaan kauas. Hiekkaranta oli likaisenpuoleinen laskuveden j\u00e4lkeen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuoksui limaskalta ja merilevilt\u00e4. Monet makuualustat olivat ilman patjoja ja muutenkin\u2026<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 suuntasimme silloin ruuan j\u00e4lkeen ennalta sopimatta suoraan l\u00e4hirantaan. Samirin tapaamiseen idean antoi Rena, joka haluasi ostaa Kleopatra-\u00f6ljy\u00e4.<\/p>\n

Samir otti meid\u00e4t vastaan kuten aina hymyll\u00e4, mutta silmiss\u00e4 oli jonkinmoista ep\u00e4tietoisuutta.<\/p>\n

\u2013 Miksi sin\u00e4 Samir-yst\u00e4v\u00e4 j\u00e4tit meid\u00e4t eilen er\u00e4maahan? Eih\u00e4n me niin sovittu? alkoi Oleg viisaasti hy\u00f6kk\u00e4yksen. Svetlana oli tulkkina.<\/p>\n

\u2013 Min\u00e4k\u00f6 j\u00e4tin teid\u00e4t?! kummasteli Samir. \u2013 Teh\u00e4n minut j\u00e4titte!<\/p>\n

\u2013 Miten niin? kysyi Svetlana viel\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Minut pys\u00e4ytti poliisi.<\/p>\n

\u2013 Miksi?<\/p>\n

\u2013 Minun piti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 IC-korttia. Ja sen min\u00e4 olin j\u00e4tt\u00e4nyt kaupalle. Oli juostava hakemaan. Siihen meni aikaa. Ja rahaakin ne vaativat.<\/p>\n

\u2013 Mist\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4? Sveta ja Rena kysyiv\u00e4t kire\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nenpainolla.<\/p>\n

\u2013 Min\u00e4 kuljin ulkomaalaisten kanssa. Ja se on kielletty\u00e4. Sanoin, ett\u00e4 olemme yst\u00e4vi\u00e4, mutta ne vain pilkkasivat minua\u2026 jos muka olivat yst\u00e4vi\u00e4, niin mikseiv\u00e4t odottaneet. Ottivat rahan ja p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t sitten menem\u00e4\u00e4n. Mutta te olitte jo h\u00e4ipyneet paikalta.<\/p>\n

Svetlana katsoi t\u00e4t\u00e4 silm\u00e4t lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n ihmetyksest\u00e4. Seh\u00e4n oli kuin heill\u00e4 ennen Neuvostoliitossa.<\/p>\n

\u2013 Anteeksi, yst\u00e4v\u00e4, me emme tienneet, sanoi Oleg ja l\u00e4ps\u00e4ytti t\u00e4t\u00e4 olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Nokkela Rena k\u00e4\u00e4nsi hankalan keskustelun heti parfyymeihin. Ostoksen tehty\u00e4\u00e4n he hyv\u00e4steliv\u00e4t tyytyv\u00e4isin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Samir oli kaatanut heille \u00f6ljy\u00e4 enemm\u00e4n kuin piti. Ja Svetlana ja Samir ryhtyiv\u00e4t taas pit\u00e4m\u00e4\u00e4n oppituntia.<\/p>\n

Tunnin j\u00e4lkeen Samir pyysi hartaasti, ett\u00e4 Sveta j\u00e4isi sy\u00f6m\u00e4\u00e4n illallista heid\u00e4n kanssaan. Lupasi saattaa t\u00e4m\u00e4n taksilla hotelliin.<\/p>\n

Aterian he toivat kauppaan. Ennen ruokailun aloittamista nuorukaiset pitiv\u00e4t silm\u00e4t alas luotuina ruokarukouksen Allahille, ja vasta sen j\u00e4lkeen alkoivat repi\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja kastaa sit\u00e4 paksuun kastikkeeseen. Suurella vadilla oli tummia oliiveja sek\u00e4 paistettuja perunoita. Ruokailun j\u00e4lkeen Sveta meni kaupan luona olevalle hiekkarannalle. H\u00e4nest\u00e4 oli ihanaa uida h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Heid\u00e4n hotellinsa uimarannalla ei ollut hiekkaa vaan korallia. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli saksalaisten \u201dreservaatio\u201d. Heihin suhtauduttiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 eri tavalla. H\u00e4n makasi pitk\u00e4\u00e4n hiekalla ja katseli py\u00f6re\u00e4\u00e4 kuuta. L\u00e4mpim\u00e4t aallot hyv\u00e4iliv\u00e4t h\u00e4nen kehoaan.<\/p>\n

Kun h\u00e4n palasi, Mustafa kysyi osaisiko h\u00e4n poistaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky\u00e4. Mist\u00e4 h\u00e4n sen tiesi? H\u00e4n osasi tosiaan tehd\u00e4 pistehierontaa, mutta ei ollut kertonut siit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n. H\u00e4n katsoi Samiriin. T\u00e4m\u00e4 oli tukehtua mustasukkaisuuteen. Mik\u00e4 k\u00e4rsimys t\u00e4ll\u00e4 olikaan silmiss\u00e4\u00e4n. Sveta hym\u00e4hti itsekseen. Kumma moraali! Varsinainen omistaja! H\u00e4n oli sattunut kerran koskettamaan t\u00e4m\u00e4n k\u00e4teen, ja nyt t\u00e4m\u00e4 oli jo valmis tuomaan julki oikeutensa. H\u00e4n py\u00f6ritti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n:<\/p>\n

\u2013 Nuori mies, teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 nyt menn\u00e4 ulos raikkaaseen ilmaan ja istua v\u00e4h\u00e4n aikaa meren rannassa.<\/p>\n

Samir huokaisi helpotuksesta ik\u00e4\u00e4n kuin ter\u00e4v\u00e4 puukko olisi otettu pois h\u00e4nen kurkultaan. Mustafa naurahti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti ja meni ulos.<\/p>\n

My\u00f6hemmin he istuivat makuualustalla aivan veden \u00e4\u00e4ress\u00e4. Samir oli vaiti, k\u00e4\u00e4nteli vain p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puolelta toiselle. H\u00e4nkin tunsi sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n uteliaita katseita. Meri nuoli jalkapohjia suolaisella meren kielell\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Min\u00e4 kadehdin niit\u00e4! Ne voivat helli\u00e4 sinun jalkojasi, kuiskasi t\u00e4m\u00e4 hiljaa. \u2013 Mutta min\u00e4 en voi edes koskea sinun k\u00e4teesi. Haluaisin olla jossakin, miss\u00e4 ei olisi meid\u00e4n lis\u00e4ksemme muita kuin tuo kuu. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n aavikolle!<\/p>\n

\u2013 Mit\u00e4 sin\u00e4 oikein h\u00f6psit?! Sveta sanoi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n heiluttaen. \u2013 Pelk\u00e4\u00e4n sinua! V\u00e4lill\u00e4 katseessasi ik\u00e4\u00e4n kuin leimahtaa mielipuolisuus.<\/p>\n

\u2013 Oletko sin\u00e4 todella havainnut sen?! Min\u00e4kin pelk\u00e4\u00e4n sit\u00e4!<\/p>\n

\u2013 Onko sinulla tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4? kysyi Sveta yht\u00e4 hiljaa.<\/p>\n

\u2013 Ei. Mist\u00e4 kummasta? Oletko muka n\u00e4hnyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 arabialaisia tytt\u00f6j\u00e4?<\/p>\n

\u2013 Ent\u00e4 kotona? Siell\u00e4 miss\u00e4 sin\u00e4 asut?<\/p>\n

\u2013 Ne menev\u00e4t naimisiin yksitoistavuotiaina ja pit\u00e4v\u00e4t huntua.<\/p>\n

\u2013 Ent\u00e4s korkeakoulussa?<\/p>\n

\u2013 Korkeakoulussa oli tietysti my\u00f6s tytt\u00f6j\u00e4, muttei minulla ollut heid\u00e4n kanssaan l\u00e4heisi\u00e4 suhteita. Ja muutenkin on synti olla naisen kanssa ennen h\u00e4it\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Et siis ole koskaan rakastanut?<\/p>\n

\u2013 Miten niin? Olen rakastanut \u2013 silmill\u00e4ni. Niin kuin nytkin rakastan sinua.<\/p>\n

\u2013 Samir! En tykk\u00e4\u00e4 sinun vitseist\u00e4si!<\/p>\n

\u2013 Vitsej\u00e4k\u00f6?! h\u00e4n ojentui koko vartalollaan eteenp\u00e4in ja yritti katsoa Svetaa silmiin. \u2013 Etk\u00f6 usko minua?!<\/p>\n

Sveta vaikeni. H\u00e4n yritti kuvitella itsens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n syleilyss\u00e4 ja vavahti pelk\u00e4st\u00e4 ajatuksesta. H\u00e4nt\u00e4 ei todellakaan haluttanut tuntea olevansa vanha rouva, joka kaikin tavoin yritt\u00e4\u00e4 h\u00f6ss\u00e4t\u00e4 itse\u00e4\u00e4n puolta nuorempaa rakastajaa. Antaa vanhenevien n\u00e4yttelij\u00f6iden, laulajien ynn\u00e4 muiden t\u00e4htien harrastaa sellaista. Taide-eliitin parissa kaikenlaista yleisest\u00e4 moraalista poikkeavaa pidet\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Ja sit\u00e4 sitten vatvotaan keltaisessa lehdist\u00f6ss\u00e4 ja televisiossa. Sellaista on vastenmielist\u00e4 katsoa ja siit\u00e4 lukea! Paras k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 keskustelu toisille linjoille, jotta poika lakkaisi jauhamasta tyhmyyksi\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Minulla on perhe, Samir. Poikani on kaksikymment\u00e4kahdeksanvuotias kuten sin\u00e4. Usko tai \u00e4l\u00e4! Puhun sinulle totta. Mieheni on l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, H\u00e4n on eritt\u00e4in hyv\u00e4 ihminen. H\u00e4n rakastaa minua ja min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Sin\u00e4 olet kunnon poika. Haluan auttaa sinua ven\u00e4j\u00e4n kieless\u00e4. Samalla halusin my\u00f6s tutustua l\u00e4hemmin teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4nne. Sin\u00e4 osaat kertoa niin mielenkiintoisesti kaikesta. Mutta muista, mit\u00e4\u00e4n muuta mielenkiintoa minulla ei ole sinua kohtaan!<\/p>\n

H\u00e4n luuli, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saisi pojan p\u00e4\u00e4n kerralla selv\u00e4ksi. Mutta Samir vaikeni ja seuloi mietteiss\u00e4\u00e4n hiekkaa sormiensa l\u00e4pi. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti tuon soljuvan hiekan tavoin t\u00e4m\u00e4n korvien ohi oli vilahtanut kaikki se mit\u00e4 h\u00e4n oli juuri sanonut. Jostakin syyst\u00e4 h\u00e4nen mieleens\u00e4 tuli kuinka vaikea h\u00e4nen oli muistaa t\u00e4m\u00e4n nimi. H\u00e4n kysyi, mit\u00e4 Samir tarkoitti arabiaksi. Osoittautui, ett\u00e4 niin kutsutaan ihmist\u00e4, joka \u00f6isin kertoo satuja. Moinen tieto hymyilytti h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Taksin Svetlana kutsui itse. Samir ei halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yksin. Sveta heristi opettajamaisesti sormeaan. Kaveri huokaisi ja k\u00e4\u00e4ntyi pois selv\u00e4sti loukkaantuneena. No, jo on kumma luonne! H\u00e4n istahti nopeasti takapenkille. Kuljettaja oli vanha ryppyinen arabi, joka ei osoittanut uteliaisuutta, murisi vain jotain nen\u00e4\u00e4ns\u00e4. Vaikutelma oli sellainen, ettei h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmetytt\u00e4nyt en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kuvaaminen<\/strong><\/p>\n

Ja taas Svetlana kierteli retkill\u00e4. Onneksi h\u00e4n sai ostettua ne halvalla \u2013 nelj\u00e4 retke\u00e4 sadalla dollarilla, kun yleens\u00e4 erillinen retki maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 taalaa. Kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua h\u00e4n poikkesi arabiyst\u00e4vien puotiin. Tapansa mukaan h\u00e4n pist\u00e4ytyi nytkin puolen p\u00e4iv\u00e4n maissa, jolloin Samir oli siell\u00e4 yksin. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti leikki\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kustannuksella: tervehti ven\u00e4j\u00e4ksi ja kysyi mit\u00e4 siell\u00e4 myytiin. Samir tuijotti h\u00e4nt\u00e4 kummissaan, nuoli huuliaan eik\u00e4 tiennyt kuinka reagoida. Svetlana haisteli eri tuoksuja kuvista eik\u00e4 katsonut Samiriin. Sitten h\u00e4n osoitti hajustemerkki\u00e4: \u201dEnkeli\u201d ja ilmoitti oikukkaasti suutaan mutristellen:<\/p>\n

\u2013 Otan t\u00e4m\u00e4n. Paljonko se maksaa?<\/p>\n

\u2013 T\u00e4ss\u00e4 on kaksikymment\u00e4 viisi millilitraa, madame. Hinnat l\u00f6ytyv\u00e4t luettelosta. \u2013 H\u00e4n piti hetkisen taukoa ja sanoi sitten \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen asiallisesti: \u2013 Teille annamme viisikymment\u00e4 prosenttia alennusta p\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 ostajana. Ja Samir alkoi k\u00e4\u00e4ri\u00e4 ostosta huolellisesti pakettiin. Kaupassa oli t\u00e4ysi hiljaisuus. Vain ilmastointikone humisi yksitoikkoisesti. Sveta otti laukustaan nopeasti rahat ja pani ne p\u00f6yd\u00e4lle. Mieless\u00e4\u00e4n h\u00e4n kirosi omaa tyhm\u00e4\u00e4 leikki\u00e4\u00e4n. Kuinka nyt selvit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 h\u00f6lm\u00f6st\u00e4 tilanteesta. Onkohan h\u00e4nell\u00e4 huumorintajun suhteen kaikki tallessa?<\/p>\n

– Hyv\u00e4, ja nyt alamme opiskella, h\u00e4n sanoi ja hymyili kuten aina hieman naivisti kallistaen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Samir rentoutui, huokaisi helpottuneena ja kysyi kuin hieman heng\u00e4styneen\u00e4:<\/p>\n

– Sano, miksi teit noin?<\/p>\n

– Huvikseni. Se oli vitsi. Eik\u00f6 olisi saanut?<\/p>\n

– Saa-a, sanoi h\u00e4n ep\u00e4varmasti. Mutta en ole tottunut sellaiseen. Olit aivan vieras. En ole n\u00e4hnyt sinua koskaan sellaisena. Minusta tuntui pahalta.<\/p>\n

– Suo anteeksi! h\u00e4nelt\u00e4 p\u00e4\u00e4si kiihtyneesti. \u2013 En odottanut itsek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

H\u00e4n avasi oppikirjan ja alkoi huolellisesti lukea ven\u00e4j\u00e4nkielisi\u00e4 lauseita. Sveta katsoi t\u00e4t\u00e4 hymyillen. H\u00e4n vaikeni. Sitten nostamatta katsettaan h\u00e4n nosti narusandaalijalkaansa ja siirsi sen koskettamaan h\u00e4nen kumitossuaan. Jalkineiden koskettaessa varkain toisiaan heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n s\u00e4h\u00e4hti volttikaari. Mutta he eiv\u00e4t liikahtaneet vaan j\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t paikallaan kuin kaksi j\u00e4rk\u00e4lett\u00e4 vuorella, joilla ei ole mahdollisuutta koskettaa toisiaan. Ja vain raskas hengitys liikahteli raskauttaen ilmaa.<\/p>\n

– Miten sanotaan ven\u00e4j\u00e4ksi \u00abMin\u00e4 haluan suudella sinua\u00bb? rikkoi Samir painostavan hiljaisuuden. Sveta ei vastannut, tuijotti vain tiukan vihaisesti. \u2013 L\u00f6yd\u00e4n sen joka tapauksessa sanakirjasta! uhkui Samir itsep\u00e4isesti.<\/p>\n

Ovensuusta sis\u00e4\u00e4n katsoi joukko uteliaita ostajia. Samir nousi ripe\u00e4sti ja alkoi puhua saksaa. Sveta paneutui oppikirjaan, mutta kuunteli salaa heid\u00e4n keskusteluaan. Saksaakin Samir puhui suhteellisen sujuvasti ja teititteli niin kuin asiaan kuului. On hieno asia omata miellytt\u00e4v\u00e4 k\u00e4yt\u00f6s. Sellaiselta myyj\u00e4lt\u00e4 ostaa vaikka ei haluaisikaan. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa n\u00e4m\u00e4 olivat Mustafan kanssa hyv\u00e4 pari, vaikka ulkonaisesti erosivatkin toisistaan. Mustafa vaikutti enemm\u00e4n juutalaiselta. Oli pehme\u00e4, \u00e4lyk\u00e4s ja miellytt\u00e4v\u00e4.\u00a0\u00a0 Seurustelu Mustafan kanssa oli Samirille selv\u00e4sti eduksi. Aavikon kasvatti Samir oppi nopeasti etiketin mukaiset tavat, mutta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 takerteli. H\u00e4nen oli vaikea muuttaa luonnettaan.<\/p>\n

Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Mustafa p\u00e4\u00e4sti Samirin t\u00f6ist\u00e4, ja he kulkivat pitk\u00e4\u00e4n meren rannalla. He ohittivat saksalaisen ja sitten italialaisenkin uimarannan. Samir kertoi perheest\u00e4\u00e4n. N\u00e4ki ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli koti-ik\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ei ollut koskaan k\u00e4ynyt koulua. Lukemaan ja kirjoittamaan t\u00e4m\u00e4 oli oppinut itse. Samir oli perheen nuorin, yhdestoista lapsi. Kehumatta itse\u00e4\u00e4n h\u00e4n sanoi olevansa \u00e4idin lempilapsi. H\u00e4nt\u00e4 oli mielenkiintoista kuunnella. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 tilanne oli paljon samanlainen kuin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, mutta toisaalta sen tavat ja traditiot olivat vuosisatoja vanhoja.<\/p>\n

\u2013 Tied\u00e4tk\u00f6 minusta on niin helppo olla kanssasi ik\u00e4\u00e4n kuin olisimme tunteneet toisemme lapsesta asti, tunnusti Samir yll\u00e4tt\u00e4en. Haluaisitko, ett\u00e4 kuvaisin sinusta videofilmin. Siin\u00e4 vasta idea! N\u00e4kisit itsesi minun silmill\u00e4ni.<\/p>\n

\u2013 En voi siet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 minua kuvataan.<\/p>\n

\u2013 Miksi?<\/p>\n

\u2013 Silm\u00e4t on eriparia ja posket lommollaan, vitsaili h\u00e4n.<\/p>\n

\u2013 Tyhmyyksi\u00e4. Sin\u00e4 saat n\u00e4hd\u00e4 itsesi minun silmill\u00e4ni. Ihastut itseesi, usko pois! Kokeillaanko? \u00c4l\u00e4 huomioi kameraa. \u00c4l\u00e4k\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 minua, sill\u00e4 kuvassa ei ole minua, Vain sin\u00e4!!!<\/p>\n

Ja he l\u00e4im\u00e4yttiv\u00e4t k\u00e4det yhteen. Kokeeseen oli sovittu. Samir avasi mukanaan aina olevan kameralaukun. Kuvasi juosten yhdelt\u00e4 puolelta toiselle ja iiloiten kuin pikkulapsi, joka oli saanut luvan juosta avojaloin rapakoissa.<\/p>\n

Ja taaskin he meniv\u00e4t jalkaisin hotelille. Mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa Svetlana ei mennyt syrj\u00e4\u00e4n poliisin tiukoista pyynn\u00f6ist\u00e4 huolimatta. H\u00e4n kysyi vaativasti englannin kielell\u00e4:<\/p>\n

\u2013 Mihin t\u00e4m\u00e4 nuori mies on syyllistynyt? Kuka teist\u00e4 pystyy sen minulle selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Viisi valkopukuista miest\u00e4 katseli toisiaan vastaamatta kysymykseen. Lopulta yksi heist\u00e4 rohkaistui kysym\u00e4\u00e4n:<\/p>\n

\u2013 Anteeksi, mutta mist\u00e4 maasta te olette?<\/p>\n

\u2013 Englannista. Ent\u00e4 sitten?<\/p>\n

\u2013 Kaikki on kunnossa, madame. Voitte menn\u00e4 hotelliin.<\/p>\n

\u2013 Kiit\u00e4n. Mutta yksin en mene hotelliin. On jo pime\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 nuori mies on yst\u00e4v\u00e4ni. Haluan ett\u00e4 h\u00e4n saattaa minut hotelille.<\/p>\n

Samir p\u00e4\u00e4stettiin. Mutta rahat enn\u00e4tettiin ottaa. Pojan huulet vapisivat.<\/p>\n

\u2013 Ne on varkaita, tajuatko, Svetlana, varkaita valkeissa univormuissa! Ne tarvitsevat rahaa! Hyv\u00e4 ett\u00e4 sanoit kuitenkin olevasi Englannista. Puhut hyv\u00e4\u00e4 englantia. Nuo tuollaiset kunnioittavat englantilaisia ja amerikkalaisia. Samaa ei voi sanoa ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4. Anna minulle anteeksi, mutta niin on asian laita. Ven\u00e4l\u00e4iset ovat luoneet itsest\u00e4\u00e4n huonon kuvan. \u00c4l\u00e4 sano koskaan olevasi Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Svetlanasta tuntui pahalta. Siin\u00e4 sit\u00e4 ollaan! J\u00e4rjell\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 Samir oli oikeassa, mutta sit\u00e4 oli vain vaikea mielt\u00e4\u00e4. Mustafa kertoi, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset tyt\u00f6t tarjosivat itse\u00e4\u00e4n palkaksi tuoksukkeista. Samalla n\u00e4m\u00e4 h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paljastivat tietyt paikkansa. Vaikka toisaalta muitakaan esimerkkej\u00e4 ei ollut vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Kerran rannalla Svetlana joutui seuraamaan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Tukeva naisihminen huusi uhkaavasti arabille, joka jakoi pyyhkeit\u00e4 uimarannalla.<\/p>\n

\u2013 Tuohan raikkaampi pyyhe! Kuuletkos! Ja \u00e4kki\u00e4, tai huomenna olet ty\u00f6t\u00f6n. Olen maksanut kaikesta. Enk\u00e4 ihan v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n! Ala painua siit\u00e4 minne piti! Kuuletko, mustanaama!<\/p>\n

Noin viisitoistavuotiaalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 poika py\u00f6ritteli h\u00e4mill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, \u00e4nkytti jotain omalla kielell\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytti tyhji\u00e4 k\u00e4si\u00e4\u00e4n. Raivostunut \u201dmadame\u201d l\u00f6i poikaa k\u00e4sille vaatien omaansa:<\/p>\n

– No, tuo se pyyhe kerran k\u00e4sket\u00e4\u00e4n. \u00c4l\u00e4k\u00e4 siin\u00e4 irvistele! Paskat min\u00e4 v\u00e4lit\u00e4n katsoa sinun hampaitasi!<\/p>\n

Tuon naisen moukkamaisen k\u00e4yt\u00f6ksen takia Svetan teki mieli vajota maan alle. H\u00e4n ei kest\u00e4nyt, vaan meni naisen luo:<\/p>\n

\u2013 Rauhoittukaa. Ottakaa minun pyyhkeeni! T\u00e4llaista sattuu meill\u00e4kin, eik\u00e4 vain Egyptiss\u00e4. Luulen, ettei t\u00e4ss\u00e4 ole tappelusta eik\u00e4 huutamisesta mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Mit\u00e4 sin\u00e4 siin\u00e4 sit\u00e4 puolustelet? sanoi nainen k\u00e4\u00e4nt\u00e4en h\u00e4neen p\u00e4in koko paksun ruhonsa. \u2013 On sullakin touhut! Koskaan et ole paikallasi! J\u00e4t\u00e4t alustalle pyyhkeesi ja kassisi \u2013 ja muut saa vartoa sinua!<\/p>\n

Nainen halusi jatkaa r\u00e4hin\u00f6imist\u00e4\u00e4n. Kuumentuneen luonteen oli pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 purkamaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n sis\u00e4lle kertynytt\u00e4 adrenaliinia, mutta Svetlana pamautti:<\/p>\n

\u2013 Ensinn\u00e4kin, eip\u00e4s sinutella! Toisekseen en ole pyyt\u00e4nyt ket\u00e4\u00e4n vartioimaan tavaroitani. Ja miss\u00e4 olen ollut ja mit\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4, siit\u00e4 en tee teille tili\u00e4, t\u00e4h\u00e4n h\u00e4n lis\u00e4si viel\u00e4 katsoen suoraan naisen rasvan ymp\u00e4r\u00f6imiin silmiin:<\/p>\n

\u2013 Ymm\u00e4rsittek\u00f6? Vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun toistaa?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tepsi. Huutaja l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Ja taas rannalla vallitsi raukea hiljaisuus. Svetlana pani naamarit naamalleen ja meni veteen. H\u00e4n tunsi sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n uteliaita katseita. Eiv\u00e4t ne loukanneet, hieman vain tunnustelivat ihoa, kokeilivat sen paksuutta ja kest\u00e4vyytt\u00e4. H\u00e4n sukelsi hitaasti suolaiseen veteen.<\/p>\n

Tuon tapauksen muistaessaan h\u00e4n py\u00f6ritteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kyll\u00e4 niit\u00e4 l\u00f6ytyy meilt\u00e4kin joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Hyv\u00e4stelless\u00e4\u00e4n Samiria hotellin portailla h\u00e4n kysyi ohimennen:<\/p>\n

\u2013 Antaisinko sinulle rahaa taksiin?<\/p>\n

Samir meni h\u00e4milleen.<\/p>\n

\u2013 Ei! Miksi? Min\u00e4 annoin niille jo kaiken. Eiv\u00e4t ne en\u00e4\u00e4 pys\u00e4yt\u00e4! Menen jalkaisin. Tuletko huomenna?<\/p>\n

\u2013 En tied\u00e4. Minulla on ekskursio Delfinaarioon.<\/p>\n

\u2013 Ent\u00e4s illalla? Samir hermostui niin, ett\u00e4 h\u00e4nen kurkkunsa kuivui, ja \u00e4\u00e4ni kuulosti puoliuniselta.<\/p>\n

\u2013 Juttelen Olegin ja Renan kanssa. Jos he suostuvat, tulen heid\u00e4n kanssaan.<\/p>\n

Samir k\u00e4vi vaivaantuneeksi, antoi k\u00e4tens\u00e4 ja h\u00e4visi pimeyteen. Svetakin tunsi olonsa jotenkin ep\u00e4mukavaksi. P\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lensi kovalla metelill\u00e4 TU\u2013154 \u2013lentokone. Se lensi niin alhaalla, ett\u00e4 koneen ikkunoista saattoi n\u00e4hd\u00e4 kasvoja. Lentokentt\u00e4 oli parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hotellista. Ylihuomenna olisi h\u00e4nen lentonsa. Ja samalla tavalla h\u00e4n tulisi j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isiksi katsomaan vuoria, etsim\u00e4\u00e4n hotellialuetta ja keltaista tutun rannan l\u00e4isk\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ja taaskaan sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 h\u00e4n ei saanut unta. H\u00e4n ilkkui katkerasti omia ep\u00e4ilyj\u00e4\u00e4n. \u201dOllako vai eik\u00f6 olla!\u201d Tarvitsiko h\u00e4n t\u00e4t\u00e4 viime tapaamista? Aamu on iltaa viisaampi\u2026<\/p>\n

Viimeinen ilta<\/em><\/h2>\n

Seuraavana iltana Rena ei tullut illalliselle. Oleg kertoi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 voi huonosti. Heid\u00e4n p\u00f6yt\u00e4naapurinsa ehdotti \u00e4kki\u00e4 retke\u00e4 Scheherazaden palatsiin katsomaan esityst\u00e4 \u201dTuhat ja yksi y\u00f6t\u00e4\u201d. T\u00e4lle naiselle oli tullut muutoksia ohjelmaan. Sveta ei miettinyt pitk\u00e4\u00e4n, vaan osti lipun. Yksin h\u00e4n ei olisi uskaltanut menn\u00e4 rantaan. Tilanne olisi liian arkaluontoinen. Ja viimeisen illan viett\u00e4minen hotellihuoneessa tuntui sekin tyls\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Hotelli Hiltonin luona bussiin astui hyvin kaunissilm\u00e4inen nainen. Juttu heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n k\u00e4ynnistyi helposti ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat tavanneet ennenkin. Esityksess\u00e4 Egyptin muinaishistoria kerrottiin kolmella kielell\u00e4 dioja taustana k\u00e4ytt\u00e4en. Esitettiin kansanlauluja ja \u2013tansseja, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle porhalsi ratsastajia, jotka tekiv\u00e4t niin hurjia temppuja ett\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 kouristi. H\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4 oli Samirin kaino hymy. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 istui ik\u00e4viss\u00e4\u00e4n uimarannalla ja katsoi kuunsiltaa.<\/p>\n

Palattuaan hotelliin h\u00e4n istui pitk\u00e4\u00e4n parvekkeella katselemassa t\u00e4yskuuta. Tuntui uskomattomalta, ett\u00e4 Moskovassa l\u00e4mp\u00f6tila oli jo laskenut nollan alapuolelle. Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jopa uniselta merelt\u00e4 puhaltava tuuli tuntui l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4 ja hell\u00e4lt\u00e4. Sit\u00e4 oli vaikea kuvitella. Mutta niin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain oli ymp\u00e4ri vuoden. Ei mit\u00e4\u00e4n muutoksia, yht\u00e4 kes\u00e4\u00e4! Kyll\u00e4 ihmisi\u00e4 onnistaa. Vaikka ehk\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n. Olisi pit\u00e4nyt kysy\u00e4 Samirilta Vaikka mist\u00e4p\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4isi. Egyptin lis\u00e4ksi h\u00e4n ei ollut k\u00e4ynyt miss\u00e4\u00e4n. Ent\u00e4s jos h\u00e4n kutsuisi t\u00e4m\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Muuttaisi varovasti sympatiat pelk\u00e4ksi yst\u00e4vyydeksi. H\u00e4nen miehens\u00e4 Aleksei oli tervej\u00e4rkinen yksil\u00f6.<\/p>\n

Ikkunan takana estradilla soi viel\u00e4 hiljaa arabialainen musiikki. H\u00e4n meni parvekkeelle. Kuinka mielenkiintoisesti valaistus oli suunniteltu. Valo ei k\u00e4ynyt silmiin. Kivisyvennykseen asennetut valot suuntautuivat joko maahan tai suoraan pime\u00e4lle taivaalle. Ja ilmakin oli tuoksuva. El\u00e4m\u00e4 yht\u00e4 juhlaa. Mutta jotenkin h\u00e4n oli jo hieman v\u00e4s\u00e4ht\u00e4nyt t\u00e4st\u00e4 juhlimisesta. H\u00e4n halusi jo m\u00f6kille ja arkihommiin, joiden tekeminen oli luonnon j\u00e4rjestyksen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4: milloin marjojen poimintaa, milloin kurkkujen suolaamista, milloin perunan nostoa. T\u00f6ihin h\u00e4n ei kaivannut, vaan mets\u00e4\u00e4n sieni\u00e4 poimimaan ja kalalle. Lomahan ei ollut viel\u00e4 lopussa.<\/p>\n

Huomenna piti silti menn\u00e4 sanomaan Samirille j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset. Mit\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 mahtaa nyt ajatella? N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti istui rannalla k\u00e4det hartioiden ymp\u00e4rill\u00e4, katsoo kuunsiltaa joka keinuu aalloilla kuin verkkokeinussa kiduttaen itse\u00e4\u00e4n kysymyksell\u00e4: \u201dMiksei h\u00e4n tullut?\u201d Vaikka miksi liikoja ajatella\u2026 Ehk\u00e4p\u00e4 h\u00e4n oli jo lakannut ajattelemasta. Kun ei kerran tullut, niin olkoon! V\u00e4h\u00e4nk\u00f6s niit\u00e4 toinen toistaan kauniimpia kulkee ohi. Silmill\u00e4\u00e4n on valta rakastaa heist\u00e4 jokaista. Niin, ent\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n itse siit\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei olisi ikin\u00e4 voinut uskoa, ett\u00e4 joku poikanen saattaa n\u00e4in vaikuttaa tunteisiin. Seisoo silmien edess\u00e4 koko ajan kuin taiottuna. Ja n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti t\u00e4m\u00e4 ajattelee juuri nyt h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n itse on niin kiihtynyt. H\u00e4n muisti kuinka luottavaisesti t\u00e4m\u00e4 oli painanut selk\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vasten siell\u00e4 vuorella auringonnousua odotellessa. Ja sekin kuinka riemastuneena oli ly\u00f6nyt k\u00e4mmenens\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4mment\u00e4\u00e4n vasten onnistuessaan lausumaan oikein jonkun ven\u00e4j\u00e4nkielisen lauseen. Ja kuinka arasti kosketti sormillaan h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n\u2026<\/p>\n

Huomenna pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 h\u00e4nen luonaan rannassa ja heitt\u00e4\u00e4 samalla muutama kolikko mereen. Autuaallinen paikka. Palata t\u00e4nne tekee tietysti mieli. Mutta seuraavalla kerralla mieluummin oman miehen, Aleksein, kanssa.<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6<\/em><\/h2>\n

Aamiaisella h\u00e4n kiitti hyv\u00e4st\u00e4 palvelusta kaikkia nuoria miehi\u00e4 ravintolassa, niit\u00e4, jotka olivat keskustelleet h\u00e4nen kanssaan. H\u00e4n vilkutti niille, jotka olivat kauempana ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4 kiinnostuksella. N\u00e4m\u00e4 hymyiliv\u00e4t paljastaen hampaiden helmiketjun kuin lapset joille n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaunista kuvaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n meni hotellihuoneeseensa pakkaamaan matkalaukkuaan ja pukeutumaan matkavaatteisiin: valkeisiin housuihin, valkeaan miestenpaitaan, valkeisiin nauhallisiin nahkatossuihin ja samaan valkoiseen pitk\u00e4lippaiseen hattuun, joka oli niin kovin miellytt\u00e4nyt beduiinia pyramidilla Kairossa. H\u00e4n istui taksiin ja heilautti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n rannan suuntaan.<\/p>\n

Puodin luona istui joku tuntematon noin kymmenvuotias poika. Puodissa ei ollut ket\u00e4\u00e4n. N\u00e4hty\u00e4\u00e4n h\u00e4net poika hymyili ja l\u00e4hti juoksemaan jonnekin. Outoa. H\u00e4n k\u00e4veli meren tuntumaan ja hengitti ilmaa keuhkot t\u00e4yteen. Kuparikolikot kimalsivat auringossa upotessaan laiskoihin aaltoihin. Miksi nyt oli niin ep\u00e4tavallisen hiljaista. Ja sitten h\u00e4n muisti, ett\u00e4 oli ruokarukouksen aika. Silloin koko rannalta katkaistaan musiikki. Samir ja Mustafa olivat rukoilemassa. Arabit rukoilevat paljon, ainakin viisi kertaa vuorokaudessa. H\u00e4n huokaisi helpottuneena. Siin\u00e4 samassa h\u00e4n tunsi sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n Samirin l\u00e4sn\u00e4olon. K\u00e4\u00e4ntyi \u00e4kki\u00e4. H\u00e4n saattaisi tuskin koskaan unohtaa tuota katsetta. T\u00e4m\u00e4 seisoi oudossa asennossa ik\u00e4\u00e4n kuin olisi j\u00e4ykistynyt kovassa juoksussa. Ai niin. H\u00e4nen piti l\u00e4hesty\u00e4 ensin t\u00e4t\u00e4. Samir ei voinut sit\u00e4 tehd\u00e4; taaskin h\u00e4nt\u00e4 seurattiin. Svetlana hymyili, tuli t\u00e4m\u00e4n luo ja ojensi k\u00e4tens\u00e4. Samir puristi h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n kahden k\u00e4mmenen v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4n ehdotti eleell\u00e4 ett\u00e4 poiketaan puodissa. Svetlana istahti kuten aina tuolille oven viereen, ja Samir taas ahtautui lempinurkkaansa. Svetlana otti laukustaan k\u00e4yntikortin ja ojensi sen Samirille.<\/p>\n

\u2013 T\u00e4ss\u00e4 on k\u00e4nnyk\u00e4n numero ja t\u00e4ss\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postin osoite. L\u00e4het\u00e4n sinulle englannin kieliohjelmani, jossa on k\u00e4\u00e4nn\u00f6s ven\u00e4j\u00e4ksi. Kyll\u00e4 sin\u00e4 niist\u00e4 saat selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Samir otti kortin, painoi sen huuliaan vasten ja puhkesi \u00e4kki\u00e4 itkem\u00e4\u00e4n. Kyyneleet tippuivat farkuille kuin ensimm\u00e4iset sadepisarat, harvat, raskaat ja suuret. H\u00e4n yritti tukahduttaa nyyhkytykset, mutta silti niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si purkautumaan. \u201dNo, jopas on!\u201d tuli Svetlanan mieleen. \u201dKuin intialaisissa filmeiss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Mustafa astui sis\u00e4\u00e4n. H\u00e4n halusi hymyill\u00e4, mutta huomattuaan heid\u00e4n ilmeens\u00e4, piilotti hymyn paitansa rintataskuun ja l\u00e4hti kiireesti ulos. Samir nousi nopeasti seisomaan:<\/p>\n

\u2013 Tulen heti takaisin.<\/p>\n

Svetlana seurasi kummastuneena. Kasvonsa peitt\u00e4en Samir juoksi nopeasti rannan yleiseen suihkuun, josta palasi syyllinen ilme kasvoillaan pyyhkien vesipisaroita k\u00e4dell\u00e4\u00e4n kasvoiltaan ja paksuista hiuksista.<\/p>\n

\u2013 Luulin ett\u00e4 olit jo lent\u00e4nyt pois enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan n\u00e4kisi sinua.<\/p>\n

Samirin \u00e4\u00e4ni oli niin ontto ja tukahtunut, ettei Sveta saanut sanottua sanaakaan. H\u00e4n katseli vain ja oli vaiti.<\/p>\n

\u2013 \u00c4l\u00e4 katso minua noin! Samir peitti kasvonsa k\u00e4sill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi katseensa. Voi mik\u00e4 kakara! Mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on muuta sanottavaa.<\/p>\n

\u2013 Odotin sinua eilen. Odotin yhteen asti y\u00f6ll\u00e4. Menin monta kertaa valtatielle, ja niille portaille ja toisille. Ja kun lopulta tajusin, ettet tule, aloin inhota kaikkea ymp\u00e4rill\u00e4. Uskotko?<\/p>\n

H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si. Samir peitti taas kasvonsa ja h\u00e4nen olkap\u00e4\u00e4ns\u00e4 vavahtelivat \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti. Svetlana ojensi t\u00e4lle nen\u00e4liinan. H\u00e4n hym\u00e4hti ja ty\u00f6nsi k\u00e4den pois. Pyyhki kasvot k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ja meni taas peseytym\u00e4\u00e4n. Mutta nyt h\u00e4n liikkui kiireett\u00f6m\u00e4sti entisell\u00e4 itsetietoisuudella. H\u00e4n ei v\u00e4litt\u00e4nyt uteliaista katseista. Palattuaan h\u00e4n seisoi pitk\u00e4\u00e4n ovella ja katsoi Svetaa silmiin.<\/p>\n

\u2013 Mihin aikaan sinun lentosi on?<\/p>\n

Sveta katsoi kiireesti kelloaan.<\/p>\n

\u2013 Meill\u00e4 on viitisentoista minuuttia aikaa.<\/p>\n

\u2013 Menn\u00e4\u00e4n baariin juomaan lasi kylm\u00e4\u00e4 mehua. Mustafan kanssa olen sopinut. H\u00e4n l\u00f6i nyrkill\u00e4 sein\u00e4\u00e4. \u2013 Kyll\u00e4stytt\u00e4\u00e4 jo t\u00e4m\u00e4 kauppa!<\/p>\n

Baarissa ei ollut ket\u00e4\u00e4n. Laulaja lauloi jotain arabiaksi. Lauloi koskettavasti ja jotenkin kiihke\u00e4sti. Samir toisti sanoja ja katsoi surullisesti Svetaan. Ja taas h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n oli kyyneleit\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 laulu kertoo? Sveta kysyi.<\/p>\n

\u2013 Onko sinulla kyn\u00e4 ja paperipala?<\/p>\n

Sveta kohotti kummastuneena kulmiaan. Herranen aika! Jo on vehkeily\u00e4. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi. Kolme nuorta kaveria porasivat h\u00e4nt\u00e4 ivallisesti silmill\u00e4\u00e4n. Yksi seisoi baaritiskin takana, toinen naapurip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ja kolmas kukkasein\u00e4n takana. Aha, selv\u00e4. H\u00e4n otti laukustaan kyn\u00e4n ja lehti\u00f6n. Samir kirjoitti jotain pikavauhtia ja ojensi sitten lehti\u00f6n h\u00e4nelle. Sveta vilkaisi rivit l\u00e4pi.<\/p>\n

\u201dLaulu kertoo rakkaudestani sinua kohtaan. Pelk\u00e4\u00e4n, ettet palaa enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan n\u00e4e sinua! Ja se repii syd\u00e4meni!\u201d<\/p>\n

H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi lehti\u00f6n paperia ja alkoi h\u00e4nkin kirjoittaa:<\/p>\n

\u00abRakkaus on kuin meri. Siin\u00e4 on vuoksia ja luoteita. Tulen rukoilemaan puolestasi. Sinulla tulee olemaan kaunis ja hyv\u00e4 vaimo sek\u00e4 paljon lapsia. Te tulette rakastamaan toisianne ja rakentamaan talon Gizaan.\u201d<\/p>\n

Samir veti ristin tuon sivun p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

\u00abHaluan, ett\u00e4 se olisit sin\u00e4! Sano, ett\u00e4 laskit leikki\u00e4, eik\u00e4 sinulla ole miest\u00e4! En antaisi sinun l\u00e4hte\u00e4. L\u00e4htisin per\u00e4\u00e4si jopa sinne lumiseen maahan.\u201d<\/p>\n

\u2013 Suo anteeksi, minun on kyll\u00e4 nyt pakko l\u00e4hte\u00e4!<\/p>\n

Samir kalpeni ja tarttui h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 puristaen sit\u00e4 kovaa. Nousi sitten ja p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n heilauttaen kutsui h\u00e4nt\u00e4 seuraamaan taksille. Autossa h\u00e4n oli vaiti, vilkuili vain silm\u00e4kulmastaan Svetlanaa. Onneksi hotellin luona ei ollut ket\u00e4\u00e4n. H\u00e4n nousi taksista ja ojensi naiselle k\u00e4tens\u00e4. H\u00e4nen kohteliaisuutensa h\u00e4mm\u00e4stytti. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi taksinkuljettajan puoleen. Kuljettaja, samainen vanhus, kaiveli v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 hansikaslokeroa. Samir kumarsi ja kosketti huulillaan kuin pikkupoika h\u00e4nen poskeaan. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n ty\u00f6nsi t\u00e4lle k\u00e4teen videofilmin, istui joutuin autoon ja nosti k\u00e4tens\u00e4. Auto k\u00e4\u00e4ntyi ja h\u00e4visi n\u00e4kyvist\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Ja siin\u00e4 kaikki! Sveta lausui jostakin syyst\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Mutta h\u00e4nelle ei j\u00e4\u00e4nyt aikaa tunteiluun. Bussi saapui. Hotellista alkoi tippua ihmisi\u00e4. H\u00e4nen piti menn\u00e4 viel\u00e4 hakemaan matkatavarat.<\/p>\n

Ja taas edess\u00e4 oli matkustajista tupaten t\u00e4ysi lentoasema ja ruuhkaa tullissa. H\u00e4n teki koneellisesti kaiken sen mit\u00e4 meluava joukkokin. Joku t\u00f6n\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ll\u00e4 kiukkuisesti.<\/p>\n

\u2013 Alahan joutua jo! Seisoo siin\u00e4 kuin joku vainaja!<\/p>\n

Svetlana k\u00e4\u00e4ntyi. Kas, vanha tuttu. Lihava hikisen punakasvoinen t\u00e4ti-ihminen, joka huusi uimarannalla ja uhkasi erottaa t\u00f6ist\u00e4 rantapalvelijan syyst\u00e4, ett\u00e4 puhtaat pyyhkeet olivat lopussa. Ja taas t\u00e4m\u00e4 oli sanelemassa muille omaa j\u00e4rjestyst\u00e4\u00e4n\u2026 Luoja! Mutta antaa h\u00e4nen olla! Svetlana oli nyt jopa tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tyrkittiin ja pakotettiin liikkumaan.<\/p>\n

H\u00e4n n\u00e4ki joukossa Renan ja Olegin. He eiv\u00e4t huomanneet h\u00e4nt\u00e4. Jumalan kiitos. Nyt h\u00e4nt\u00e4 ei haluttanut seurustella kenenk\u00e4\u00e4n kanssa.<\/p>\n

Kone kohosi nopeaan tahtiin. Svetlana kurottautui ikkunaan. Ylv\u00e4\u00e4t Siinain vuoret olivat j\u00e4ykistyneet ik\u00e4\u00e4n kuin kunniavartioon. Sinisin silmin kimmelsi jostakin kumman syyst\u00e4 Punaiseksi kutsuttu meri. Lentokoneen siipi k\u00e4tki n\u00e4kyvist\u00e4 eksoottisen kuvan. H\u00e4n sulki luomensa. H\u00e4nen korvissaan kuului Samirin \u00e4\u00e4ni: \u201dMinusta tutuu, ett\u00e4 olen aina tuntenut sinut. Ik\u00e4\u00e4n kuin et olisi asunut toisilla mailla vaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hell\u00e4, Gizan yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4. Ja sin\u00e4 vakuutat, ettei se ole niin ja kerrot minulle lumesta, jota en ole koskaan n\u00e4hnyt. Katson silmiisi ja pid\u00e4n kaikesta sinussa: \u00e4\u00e4nest\u00e4, liikkeist\u00e4, ilmeist\u00e4, eleist\u00e4. Miksi sin\u00e4 olet minulle n\u00e4in l\u00e4heinen? Jopa silloin kun puhut ven\u00e4j\u00e4\u00e4, ymm\u00e4rr\u00e4n kaiken. Sano, voiko niin yleens\u00e4 olla?\u201d<\/p>\n

Niinp\u00e4 niin! Miten niin saattoikin tapahtua? Kun t\u00e4m\u00e4 syntyi, h\u00e4n oli raskaana. Ja miten h\u00e4n nytkin sekosi t\u00e4h\u00e4n arabialaiseen poikaan! Mit\u00e4 Saint\u2013Exup\u00e9ry kirjoittikaan? \u201dOlemme vastuussa niist\u00e4, joiden luottamuksen her\u00e4t\u00e4mme.\u201d Niinp\u00e4 juuri! H\u00e4n oli aina pit\u00e4nyt sen mieless\u00e4\u2026 Mutta nyt! Miss\u00e4? Miss\u00e4 h\u00e4n ylitti sallitun rajan? Siin\u00e4k\u00f6, kun liukastui kivelt\u00e4 eik\u00e4 torjunut h\u00e4nen auttavaa k\u00e4tt\u00e4\u00e4n? Vai olisiko se ollut silloin, kun h\u00e4n salli kylm\u00e4st\u00e4 vapisevan pojan nojautua sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n h\u00e4nen selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 vasten siell\u00e4 yhdell\u00e4 Siinain vuoriston huipuista? Vai sittenkin silloin kun t\u00e4m\u00e4 siirsi sandaalinsa koskettamaan h\u00e4nen tossuaan, eik\u00e4 h\u00e4n vet\u00e4nyt jalkaansa pois. Mit\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 arvailemaan?! Synti kypsyy ajatuksissa. Ja katse alkaa vuodattaa nesteit\u00e4. H\u00e4n oli tiedostamattaan houkutellut pojan kiusaukseen!<\/p>\n

Mokoma itsekritiikki! Jos h\u00e4nen sijassaan olisi ollut mies, olisiko t\u00e4m\u00e4 syytt\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 oli her\u00e4tt\u00e4nyt jonkun tyt\u00f6n rakkauden. Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olisi selvitty platonistisilla tunteilla ja kaiken lis\u00e4ksi viel\u00e4 ylpeilty saavutuksilla. Mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa j\u00e4ljelle oli j\u00e4\u00e4nyt joku k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n syyllisyydentunne\u2026<\/p>\n

Mit\u00e4h\u00e4n Samirin filmiss\u00e4 on? T\u00e4m\u00e4h\u00e4n lahjoitti h\u00e4nelle filmin. Miten h\u00e4n sanoikaan? \u201dSilloin n\u00e4et itsesi minun silmill\u00e4ni ja rakastut itseesi, usko minua!\u201d Kyll\u00e4 olen hassu! En saa vied\u00e4 t\u00e4t\u00e4 filmi\u00e4 kotiin. Miksi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 aviomiehess\u00e4 mustasukkaisuutta. Miksi haavoittaa h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n turhilla ep\u00e4ilyill\u00e4. Mink\u00e4 ihmeen takia? Siksik\u00f6 ett\u00e4 arabipoika koski huulillaan h\u00e4nen poskeaan? No, kenelle sitten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 se filmi? Yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4rillek\u00f6? Ja vain siksi, ett\u00e4 saisi osakseen n\u00e4iden monimerkityksellisi\u00e4 virneit\u00e4. Vai katsoako yksin salaa miehelt\u00e4\u00e4n ihaillakseen itse itse\u00e4\u00e4n? J\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4!<\/p>\n

Domodedovoon he laskeutuivat kello yksi y\u00f6ll\u00e4. Sveta joutui istumaan aamuun asti lentoasemalla. H\u00e4n pani k\u00e4nnyk\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Ja sill\u00e4 samalla sekunnilla tuli viesti: \u201dMinulla on kova ik\u00e4v\u00e4. Ilmoita kuinka p\u00e4\u00e4sit perille. Rakastan ja halaan sinua, Samir.\u201d H\u00e4n vastasi pid\u00e4ttyv\u00e4sti. Ja heti per\u00e4\u00e4n uusi viesti: \u201dMilloin tulet?\u201d H\u00e4n ei vastannut pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Lopulta kirjoitti: \u201dMinun on vaikea vastata tuohon kysymykseen.\u201d Ja taas heti uusi viesti: \u201dMuista ett\u00e4 tulen odottamaan sinua viel\u00e4 kymmenen vuodenkin kuluttua.\u201d Svetlana hym\u00e4hti myrtyneesti: Kukapa kielt\u00e4\u00e4 haaveilemasta! Mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee kymmenen vuoden kuluttua? Milt\u00e4 h\u00e4n tulee n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n? Ja mit\u00e4 intressej\u00e4 pojalla silloin mahtaa olla!?<\/p>\n

Svetlana kaivoi laukustaan DVD:n, nousi, etsi katseellaan roskauurnan, meni sen luo ja pudotti DVD:n. H\u00e4n antoi katseensa kiert\u00e4\u00e4 odotussalissa. H\u00e4nt\u00e4 seurasi vain pieni noin seitsenvuotias tytt\u00f6, joka py\u00f6ri nukkuvan \u00e4itins\u00e4 vierell\u00e4. Kukaan muu matkustajista ei v\u00e4litt\u00e4nyt h\u00e4nest\u00e4. Ja se oli hyv\u00e4 asia.<\/p>\n

Aamupuolella y\u00f6t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alkoi nukuttaa. H\u00e4n sulki puhelimen ja silm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Junassa h\u00e4n pakotti itsens\u00e4 ajattelemaan vain kotia. Kuinka mies siell\u00e4 jakseli. Mahtaako koiranpentu Tobik, jonka he olivat ottaneet hiljattain, totella h\u00e4nt\u00e4? Oliko poika l\u00e4hett\u00e4nyt kirjeit\u00e4? Suunnittelevatko lapsia? Jostakin syyst\u00e4 ovat venytt\u00e4neet sit\u00e4 hommaa jo pitk\u00e4\u00e4n. Jotkut naiset eiv\u00e4t halua tulla aikaisin mummoiksi. Mutta h\u00e4n halusi saada lapsenlapsia. El\u00e4m\u00e4 oli ihanaa kaikissa ik\u00e4vaiheissa. Mutta miksi sitten h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n oli satuttanut niin kovin se tyyppi Katumuspolulla! \u201dHoi, muori, siell\u00e4!..\u201d Vai vaivasiko h\u00e4nt\u00e4 vain sana? Itse asennoitumistapa oli varoittavan alentava. Unohdettava! Se tyyppi on unohdettava! Unohdettava Samir! Unohdettava ne Siinain vuoret! Punaisen meren sini! Junahan vei h\u00e4nt\u00e4 talveen, kipin\u00f6iv\u00e4\u00e4n lumeen, miss\u00e4 kotilieden l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 on niin mukavaa ja jossa koivut, kuuset ja m\u00e4nnyt ihastuttavat komeudellaan.<\/p>\n

Muisti oli kuin petollinen kissa, jonka kynnet eiv\u00e4t l\u00e4p\u00e4isseet vaatteita, eiv\u00e4t raapineet ihoa vaan tunkeutuivat itse sieluun.<\/p>\n

Kaksi vuotta sitten oli ilmaantunut sellaisia \u201dhyv\u00e4ntahtoisia\u201d, jotka ilmoittivat h\u00e4nelle puhelimessa, ett\u00e4 h\u00e4nen miehell\u00e4\u00e4n oli rakastajattarena nuori sairaanhoitajatar. Sukunimenkin he paljastivat. Kaikki sopi kuvaan. T\u00e4st\u00e4 mies oli kertonut ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n paljon ik\u00e4\u00e4n kuin osastolla ei olisi muita ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ollutkaan. Svetlana oli jopa n\u00e4hnyt naisen. Sairaalassa kerran k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli t\u00f6rm\u00e4nnyt t\u00e4h\u00e4n miehens\u00e4 ty\u00f6huoneen ovella. Piti n\u00e4hd\u00e4 tuo ylimielinen kaunotar, jonka jokaisessa katseessa, jokaisessa eleess\u00e4 oli haastetta ja kilpailunhalua sek\u00e4 kammoa yhdistettyn\u00e4 itserakkauteen. Mutta h\u00e4nt\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n haluttanut uskoa petturuuteen. H\u00e4n h\u00e4tisti kaikki huonot ennakkoajatukset mielest\u00e4\u00e4n. Mutta sitten kerran palattuaan kotiin t\u00e4ydennyskoulutuskursseilta h\u00e4n l\u00f6ysi siivotessaan s\u00e4ngyn alta vieraan korvakorun. Pitk\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli kuin m\u00e4rk\u00e4 koira. Rikas mielikuvitus loi vaikka mink\u00e4laisia kuvia, niin ett\u00e4 mieli teki heti juosta j\u00e4rvelle, heitt\u00e4yty\u00e4 hyiseen veteen ja uida, uida niin pitk\u00e4lle kuin voimia riitti\u2026<\/p>\n

Mies huolestui. Yh\u00e4 useammin t\u00e4m\u00e4 tarttui h\u00e4nt\u00e4 olkap\u00e4ist\u00e4, k\u00e4\u00e4nsi itseens\u00e4 p\u00e4in ja katsoi silmiin:<\/p>\n

– Mik\u00e4 sinulla on? Et kai sin\u00e4 sattumoisin ole sairastunut? Mene huomenna heti terveyskeskukseen tarkistuttamaan itsesi. Lupaathan? Tai panen sinut makaamaan osastolleni.<\/p>\n

– Siell\u00e4 min\u00e4 olen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen, sanoi Svetlana p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n roikottaen.<\/p>\n

– Aha, vai sit\u00e4k\u00f6 se on? Sinulle on siis kerrottu. No, oli minulla sellainen ihastuminen. Meill\u00e4 miehill\u00e4 el\u00e4imelliset vaistot ovat voimakkaita. En en\u00e4\u00e4 tapaa h\u00e4nt\u00e4. Vannon sen. Totta se on. H\u00e4n siirtyi ambulanssipalveluun. Siell\u00e4 maksetaan paremmin. Anna anteeksi, annathan?<\/p>\n

Svetlana voihki. Jostakin syyst\u00e4 h\u00e4n muisti synnytyskivut. Poika oli syntynyt suurikokoisena. Repeytymi\u00e4 oli niin paljon, ett\u00e4 h\u00e4n huusi l\u00e4pi koko sairaalan. Ja siit\u00e4 huolimatta sit\u00e4 fyysist\u00e4 kipua ei voinut verrata t\u00e4h\u00e4n. Joku my\u00f6t\u00e4mielisist\u00e4 yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4rist\u00e4 neuvoi: \u201dMaksu velan kaunistaa! Ota ja pet\u00e4 miest\u00e4si jonkun kanssa. Ja tee niin, ett\u00e4 miehesi saa siit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4!…\u201d H\u00e4n puisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n: \u201dSellaista henkist\u00e4 kipua, jonka jouduin silloin kokemaan, en toivo pahimmalle vihollisellenikaan.\u201d<\/p>\n

* * *<\/p>\n

H\u00e4n avasi silm\u00e4ns\u00e4. Verhottomasta ikkunasta katsoi arasti sis\u00e4\u00e4n pohjoisen sininen h\u00e4m\u00e4r\u00e4. Mies oli keitti\u00f6ss\u00e4. Aleksei katsoi televisiota. H\u00e4n kuunteli. Ja taas siit\u00e4 terrori-iskusta\u2026 hotelli Hiltonissa. Se ei siis ollutkaan unta\u2026<\/p>\n

H\u00e4n hapuili k\u00e4nnyk\u00e4n lattialta, n\u00e4pp\u00e4ili viestin ja l\u00e4hetti sen Mustafan numeroon. \u201dKuinka Samir voi?\u201d Muutaman minuutin kuluttua tuli korvia viilt\u00e4v\u00e4 piippaava vastaus: \u201dH\u00e4nt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole.\u201d<\/p>\n

Svetlana makasi pitk\u00e4\u00e4n liikkumatta, tuijotti tyls\u00e4sti pime\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n, jossa oli Vapahtajan ikoni. H\u00e4n n\u00e4ki sielunsa silmin y\u00f6taivaan ep\u00e4tavallisen suurine t\u00e4htineen. Ne vilkkuivat h\u00e4nelle ja oli kuin ne sanoisivat: \u201dMe odotamme sinua viel\u00e4 kymmenenkin vuoden kuluttua!\u201d<\/p>\n

Aleksei tuli makuuhuoneeseen. Sytytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 valoja h\u00e4n k\u00e4veli sohvan luo, istui kuin sairaan viereen aivan sohvan kulmalle.<\/p>\n

\u2013 Nousehan, nukkuliini. Katsohan mit\u00e4 maailmassa tapahtuu. Sin\u00e4 vaan uinut huolia vailla. Ja taas oli terrori-isku. Muuten Egyptiss\u00e4, josta sin\u00e4 juuri v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten tulit kotiin. En\u00e4\u00e4 en p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinua minnek\u00e4\u00e4n yksin. Kuuletko? Mies kokeili k\u00e4mmenell\u00e4 h\u00e4nen poskeaan.<\/p>\n

\u2013 Et kai sin\u00e4 ole itkenyt?<\/p>\n

\u2013 N\u00e4in pahaa unta, kuiskasi Svetlana.<\/p>\n

\u2013 Unohda sellainen, Aleksei silitti h\u00e4nt\u00e4 kuin pikkuista p\u00e4\u00e4h\u00e4n. \u2013 Nousehan siit\u00e4 nyt. Menn\u00e4\u00e4n juomaan teet\u00e4!<\/p>\n

H\u00e4n painautui kuumalla poskellaan t\u00e4m\u00e4n k\u00e4teen ja sai vaivoin sanottua:<\/p>\n

\u2013 Joo! Ihan kohta!..<\/p>\n

 <\/p>\n

Suomentanut Kristiina Lehmus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nade\u017eda Vasiljeva on petroskoilainen kirjailija, jolta on ilmestynyt kaksitoista kirjaa aikuisille ja nuorille. H\u00e4nen kertomuksiaan ja novellejaan on julkaistu aikakauslehdiss\u00e4 ja yhteiskokoelmissa Saksassa, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa. Nade\u017eda Vasiljevan teoksia on huomioitu kotimaisilla ja kansainv\u00e4lisill\u00e4 kirjallisuuspalkinnoilla. \u00a0Siinain vuorten itku – … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-481","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/481","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=481"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/481\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":499,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/481\/revisions\/499"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=481"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=481"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=481"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}