{"id":544,"date":"2015-11-02T19:13:06","date_gmt":"2015-11-02T17:13:06","guid":{"rendered":"http:\/\/liipetti.net\/aviisi\/?p=544"},"modified":"2015-11-02T19:39:28","modified_gmt":"2015-11-02T17:39:28","slug":"meankielen-histuuriata-pankttin-henkilokohtasia-muistoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/2015\/11\/02\/meankielen-histuuriata-pankttin-henkilokohtasia-muistoja\/","title":{"rendered":"Me\u00e4nkielen histuuriata – P\u00e4nkttin henkil\u00f6kohtasia muistoja"},"content":{"rendered":"

\u00a0Me\u00e4nkieli \u2013 oma kieli Henkil\u00f6kohtasia muistelmia matkasta<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

N\u00e4in se alko <\/em><\/strong><\/p>\n

Siitt\u00e4 oon nyt rapeat kolmekymment\u00e4 vuotta aikaa ko me\u00e4nkielest\u00e4 alethiin puhhuun. Silloin ei viel\u00e4 ollu me\u00e4nkielt\u00e4. Silloin puhuthiin tornionlaakson suomesta ja me\u00e4n kielest\u00e4 (kirjotettu erihleen).\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 27. helmikuuta 1988 met proklameerasimma kielen omaksi kieleksi Pajalan kirkossa ja aloima kirjothaan \u201cme\u00e4nkieli\u201d. Ulkona meil\u00e4 oli tulitus, fyyrv\u00e4rkkeri, ko me\u00e4n kielen puustaavit paloit ja nousit taihvaale. Siihen saakka met olima keskustelheet kielest\u00e4 jos se oli murre taikka kieli.\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 Mie olen alusta alkaen ollu aktiivisesti my\u00f6t\u00e4.\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 Ensim\u00e4inen f\u00f6reninki, onka tarkotus oli suojela ja kehitt\u00e4\u00e4 me\u00e4n kielt\u00e4 ja kulttuuria, perustethiin Uppsalassa 1967, V\u00e4ktargatan 36 A, jossa mie asuin perheen kans. F\u00f6reninkin nimi oli \u201dF\u00f6reningen f\u00f6r Tornedalens framtid\u201d (FFTF). Met tehim\u00e4 kirjotuksen ja stensileerasimma niinku siihen aikhaan pruukathiin. Prii haisi vaatheista ja p\u00e4\u00e4h\u00e4nki taisi menn\u00e4. Sitte met l\u00e4h\u00e4timm\u00e4 niit\u00e4 pitkin Me\u00e4nmaata. Met emm\u00e4 saahneet vastauksia paljon ollenkhaan. F\u00f6reninki kuoli poijes. Mutta seki kuuluu me\u00e4nkielen histoorihaan. \u00a0\u00a0 Mie jatkoin oman kielen ja kulttuurin pohintaa. 1973 mie julkasin runon, jota oon k\u00e4\u00e4netty monele kielele. \u201dJag \u00e4r f\u00f6dd utan spr\u00e5k\u201d (Mie olen kielett\u00f6m\u00e4nn\u00e4 syntyny). \u00a0\u00a0 Me\u00e4nkielel\u00e4 ei siihen aikhaan ollu paljon kirjotettu. Klassikot olit, Kamaripirtilt\u00e4 ja Juntin talo. Petrus Raattamaa kirjotti lauluja ja runoja kielel\u00e4, joka ei ollu suomea. Joka halvaa, saattaa tutustua Petruksheen lukemalla \u201dPohjanen-Johansson, Den Tornedalsfinska litteraturen II\u201d.<\/p>\n

Lyykeri<\/em><\/strong><\/p>\n

Ensim\u00e4inen me\u00e4nkielinen romaani oli Lyykeri, jota mie aloin kirjothaan syksyl\u00e4 1984 ko mie olin Haaparannala koulunjohtajien p\u00e4ivil\u00e4. Mie olin yhen t\u00e4rmiinan styytierektorinna Ylikahnuula ja jou\u2019uin konferenshiin, jossa mie en triivastunnu ollenkhaan. Minun vieress\u00e4 istu rektori nimelt\u00e4 Assar. Niin mie aloin seku kirjothaan me\u00e4nkielt\u00e4 sill\u00e4 aikaa ko joku puhu joutavia p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4. \u00a0\u00a0 Miehleen tuli vain t\u00e4mm\u00f6nen lause: \u201d- Viskaa, Assari, porole\u2026kyll\u00e4 sie kerki\u00e4t, mamma huusi kuistilta. Mie piin menn\u00e4 kouhluun.\u201d \u00a0\u00a0 N\u00e4in alkaa ensim\u00e4inen me\u00e4nkielinen romaani. Se julkasthiin 1985, kevv\u00e4il\u00e4. Teevee k\u00e4vi jututtamassa.<\/p>\n

Kostannus ja raatiu<\/em><\/strong><\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4 histoorialinen tapahtuma oli kans se, ette mie perustin Kaamos-f\u00f6rlaakin, joka toimii viel\u00e4ki.<\/p>\n

Samana vuona alko nykysen Me\u00e4n raatiun me\u00e4nkielen pohinta ja kursi. Mie luin kappalheen Lyykerist\u00e4 ja toimittaja Arton Pekka teki mulle kysymyksi, joihin mie freistasin vastata.\u00a0 Niin alko Sana-arkku, joka oon suuri me\u00e4nkielen aare Pajalassa. Mulla oon kotona kirjotettuja ohjelmia kaks p\u00e4rm\u00e4\u00e4 t\u00e4yn\u00e4. P\u00e4rttili ja mie veim\u00e4 sit\u00e4 pitkh\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Sana-arkun materiaalia oon k\u00e4ytetty sanakirjojen tekemisess\u00e4 ja muussa.
\nMe\u00e4nkielt\u00e4 mailmale <\/em><\/strong><\/p>\n

Me\u00e4nkieli otti silloin ensim\u00e4isi\u00e4 askelheita mailmale. P\u00e4rttilin kautta yks Puolan prufessori (tohturismies), joka asu Lublinin kaupunkissa, otti yhtheyen minhuun. Se julkasi mahottoman ison kirjan monela kielel\u00e4 ja siihen se otti multa runon, jonka olin kirjottannu me\u00e4nkielel\u00e4. Runon nimi olis \u201dJ\u00e4nes\u201d. Me\u00e4nmaan j\u00e4nes l\u00e4hti mailmale ja kohta sit\u00e4 luethiin Piedmontiassa ja Islannissa.<\/p>\n

Niihin aikhoin mie sain kontaktit Unkarhiin. B\u00e9la J\u00e1vorsky k\u00e4vi puhuttelemassa minua ja kirjotti Unkarissa me\u00e4nkielen asemasta.<\/p>\n

Mie kuljin Suomessa paljon ja piin esityksi\u00e4 me\u00e4nkielel\u00e4. Ihmiset tykk\u00e4sit kovasti ja mie havattin, ette sill\u00e4 oon siel\u00e4ki markkinaa. \u00a0\u00a0 1984 mie olin julkassu Kasaland-romaanin, jossa mie sekotin suomen, me\u00e4nkielen ja ruottin. Sill\u00e4 mie p\u00e4\u00e4sin brittil\u00e4is- ruottalaisheen seminaahriin, jonka \u201dVitterhetsakademi\u201d hommasi Stockholhmiin. Mie puhuin me\u00e4nkielest\u00e4 enklanniksi nimel\u00e4 \u201dNew writing in a multicultural society\u201d. Siel\u00e4 oli kirjailioita koko mailmasta ja meile kaikile oli yhtheist\u00e4 se, ette met kirjotimma muula kielel\u00e4 ko syntym\u00e4kielel\u00e4. Mie kohtasin Salman Rushdien ja monta muuta.<\/p>\n

Mie nukuin hotelissa ja y\u00f6l\u00e4 n\u00e4in unta, ette Palme soitti mulle ja kysy me\u00e4nkielel\u00e4, ette \u201dmit\u00e4s tet siel\u00e4 oikein v\u00e4rkk\u00e4\u00e4tt\u00e4 sen me\u00e4nkielen kans?\u201d Mie unissa selitin sille ja sitte mie lauloin: \u201dNyt aurinko nousee meile, yli mailman neekereile\u201d. Ko mie aamula her\u00e4sin, mie kirjotin laulun paperille ja annoin sen sitte Torvald P\u00e4\u00e4j\u00e4rvele, joka s\u00e4velsi sanat ja oon sit\u00e4 laulanu kolmatta kymment\u00e4 vuotta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kiertue 1985 ja me\u00e4nkielen \u201dherr\u00e4ys\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n

Vuosi 1985 oli sangen t\u00e4rke\u00e4 me\u00e4nkielen kehityksele. Henning Johansson, tohturismies ja petakokiikan prufessori, Sopperosta kotosin, hommasi Uumajan yliopistole rahhaa Hollannista ja niil\u00e4 rahoila se perusti projektin nimelt\u00e4 \u201dM\u00e5ngkulturen en rikedom att f\u00f6rvalta\u201d (Monikulttuurin rikhaus). Met kuljima l\u00e4pi koko Me\u00e4nmaan, aloima Nikkalasta ja menim\u00e4 Kiruhnaan asti. P\u00e4iv\u00e4saikana met olima kouluissa ja porisimma lasten kans ja iltasin met kohtasimma lasten vanheemat.<\/p>\n

Me\u00e4nkielen herr\u00e4ys alko t\u00e4mm\u00f6sill\u00e4 t\u00f6il\u00e4.<\/p>\n

1986 mie sain kunnian ensi kertaa olla \u201dsommarpraattari\u201d Ruottin raatiussa. Mie en ti\u00e4 oliko kukhaan Me\u00e4nmaasta viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssy siihen. Mutta mie sain t\u00e4m\u00e4n ohjelman kautta kans puhua Me\u00e4nmaasta ja me\u00e4nkielest\u00e4. Ihmiset muistava viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mit\u00e4 mie porisin. Musikki, jonka valittin oli paljon suomalaista, mutta rockia kans.<\/p>\n

Pajalan Folkets Husi tuli valhmiiksi 1986. Minut tahothiin sinne puhhuun ja mie l\u00e4hin. Puhe loppu siihen, ette mie onnittelin Pajalaa uuesta Folkets Husist\u00e4 mutta sanoin samala, ette heil\u00e4 oon fiinit huohneet ja paikat, mutta me\u00e4nkielel\u00e4 ei ole ees kellaria, jossa saattas pitt\u00e4\u00e4 kokkouksia ja mihin saattas perustaa oman akatemiin. Mie innostuin niin, ette ehotin kolehtin k\u00f6yh\u00e4le me\u00e4nkielele ja niin mie olin perustannu Me\u00e4n Akatemiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuutot \u2013 ensim\u00e4inen osotelma me\u00e4nkielel\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

\"Kuutot1\"<\/a><\/p>\n

Niihin aikhoin met aloima keskustelheen me\u00e4nkielisen osotelman kirjottamisesta ko semmosta ei viel\u00e4 ollu. \u00a0\u00a0 Mie kirjotin me\u00e4nkielisen osotelman, jolle mie panin nimeksi \u201dKuutot\u201d ja mie omistin sen Pajalan kunnan ne\u00e4lj\u00e4nsaanvuotias juhlan kunniaksi. Osotelman ensi sivula seisoo: \u201dSe puhu krouia murretta se Goetheki. Dante kirjotti Divina Commedian omala murtheela, ja ko silt\u00e4 kysythiin miksi, se vastasi, ette h\u00e4\u00e4n halusi kunnioittaa syntym\u00e4kotipaikkaa, jos sen oon maholista\u201d.<\/p>\n

Ensi-ilta oli 3. lokakuuta 1987. Mie olin Junosuanon mettiss\u00e4 kertausharjotuksissa ko oli premi\u00e4\u00e4ri Pajalan uuessa Folkets Husissa. Met pataljoonan ofseerit tilasimma juhlavaatheet, t\u00e4het ja kultaremmit, valkeat hanskat ja fiinit lippalakit. Mie olisin viel\u00e4 halunu, ette me\u00e4n suojaplytuni olis \u0161yltrany pyssyj\u00e4 portila, mutta met elim\u00e4 1987 viel\u00e4 sit\u00e4 p\u00f6rr\u00f6\u00e4 aikaa ko t\u00e4mm\u00f6si\u00e4 juhlia ei saanu pitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Folkets Husi oli t\u00e4p\u00f6t\u00e4yn\u00e4. Kuutot-osotelma\u00e4 n\u00e4ytethiin 14 kertaa Pajalassa. Sitte se l\u00e4hti tyrneeraahmaan, k\u00e4vi Stockholmit ja Ruijat. N\u00e4in valethiin pohja Tornionlaakson Teatterille. Rahhaa j\u00e4i ja niil\u00e4 ostethiin tavaraa tulevaisuutta varten.<\/p>\n

Teatterin puolela mie olen kans tehny ensim\u00e4isen uupperan, jonka premi\u00e4\u00e4ri oli Haaparannala 1994. Sen nimi oli \u201dPoikkinaitu\u201d.<\/p>\n

Bonner-biennalile<\/em><\/strong><\/p>\n

1990-luvun alussa me\u00e4nkielen ty\u00f6 vahvistu monela laila. Oulun kaupunkin teatteri esitti 1991 \u201dJerusalemin tanssit\u201d \u2013 osotelman, jonka pohjana oli minun Korpelatrilokii. Osotelmaa k\u00e4vi kattomassa kohta 100 000 ihmist\u00e4 ja niin Me\u00e4nmaa, kieli ja kulttuurin yks puoli, hengelinen hurmos, tulit tiethoon koko Suomessa ja mailmala ko esitys 1992 meni Bonner Biennalile Saksanmaale.<\/p>\n

1993 Norrbottenin teatteri esitti minun kirjottaman Dagning r\u00f6d \u2013 osotelman, joka oli komea ja siisti. Se oli aika villi\u00e4 hoitoa. Premi\u00e4\u00e4ri-iltana tuli pommip\u00f6l\u00e4tys. Kaikin h\u00e4\u00e4yit j\u00e4tt\u00e4\u00e4 teatterin sill\u00e4 aikaa ko koirat nuuskit ja hait pommia. T\u00e4mm\u00f6set hoijot tuleva niilt\u00e4, jokka pit\u00e4v\u00e4 v\u00e4kivaltaa keinona alistaa ihmisi\u00e4, jokka ei ole he\u00e4n mielt\u00e4.<\/p>\n

S\u00c4PO (Ruottin turvalisuuspolisi) vahtasi minun kotia ja perett\u00e4. Lapset makasit laattialla ja t\u00e4risit p\u00f6l\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4mm\u00f6sest\u00e4 taistelua se oon ollu. Me\u00e4nkielisenn\u00e4 minuriteettin\u00e4 mieki olen ollu luvattu saalis. Ummikkona en olis tarvinu n\u00e4it\u00e4 kokea ja keskiluokan \u00e4p\u00e4r\u00e4nn\u00e4 olisin saanu raatiu- ja TV-t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Uhkauksista huolimatta mie p\u00e4\u00e4sin taasen, toista kertaa Bonner Biennalile, t\u00e4ll\u00e4 kertaa \u201dDagning r\u00f6din\u201d kans. Vuosi oli 1994. Mie sain siel\u00e4 puhua Me\u00e4nmaan teatterista, me\u00e4n kielest\u00e4 ja kulttuurista. Met j\u00e4im\u00e4 sinne vaimon kans kaheksi kuukaueksi. Mie k\u00e4\u00e4nsin siel\u00e4 evankeeljumia me\u00e4nkielele. Net tulit kirjana vuona 2000.<\/p>\n

Bonnissa me\u00e4t tarjothiin Raatitalhoon, jossa oon mailmankuulusa \u201dDas goldenes Buch\u201d (Kultanen kirja). Kuttuviehraat sait kultap\u00e4nn\u00e4l\u00e4 kirjottaa oman auttokraafin siihen kirhjaan. Kyll\u00e4 mie olin ylpe\u00e4 ko mie sinne priimustin oman nimen kullala.<\/p>\n

Joskus n\u00e4ihiin aikhoin perustethiin Kieliraati, joka toimii yh\u00e4.<\/p>\n

Me\u00e4nmaa- seura hoitaa sit\u00e4 nyt hyvin.
\nFilmi\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

Mie tehin 2003 ensim\u00e4isen me\u00e4nkielisen filmin, Fylla moppe, joka oon menestynny hyvin mailmala. Sit\u00e4 oon n\u00e4ytetty monela festivaalila. Ensi-illassa mulle tulthiin taasen p\u00e4\u00e4le. T\u00e4ll\u00e4 kertaa fyysisesti.<\/p>\n

Agricola k\u00e4\u00e4nsi Raamattua suomenkielele ja niin kirjakieli sai pohjaa. N\u00e4in oon tapahtunnu slaavien maassa ja muuala k\u00e4sin mailmaa. Mie aattelin silloin, ette se passais meile kans k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Raamattua ko Me\u00e4nmaa oon uskon ja filosofiin maa. Mie k\u00e4\u00e4nsin nelj\u00e4 evankeeljumia me\u00e4nkielele.<\/p>\n

Laestadiuksen 100-vuotis juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, 10 tammikuuta 2000, mie luovutin valhmiin k\u00e4\u00e4n\u00f6ksen pispa Backlundile Pajalan kirkossa. Siel\u00e4 esitethiin kans minun kirjottama juhlahymni Me\u00e4nmaan suurele hengenmiehele. Nyt mie olen my\u00f6t\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 virsi\u00e4 me\u00e4nkielele.<\/p>\n

 <\/p>\n

Suuret uupperat<\/em><\/strong><\/p>\n

Sitte alko taasen suuri me\u00e4nkielinen my\u00f6t\u00e4le ja suuriin menestys. Mie olin Pellossa puhumassa Tornionlaakson neuvoston kokkouksessa ja haastoin Suomen Pellon ja Ruottin Mataringin kunnat Joppausuupperhaan. Pello otti varsin haastheen vasthaan ja Matarinki vastahakosesti, mutta kuitenki.<\/p>\n

Siihen haethiin EY-rahotus ja saathiin. Rima panthiin korkealle: Pellon j\u00e4\u00e4halli t\u00e4yteth\u00e4\u00e4n laulula, tarinalla ja v\u00e4kijoukoila.<\/p>\n

Seuraavanna vuona uuppera siirethiin Matarinkhiin. Siel\u00e4 kans j\u00e4\u00e4halli oli joka ilta t\u00e4yn\u00e4. Laestadiusuupperat K\u00f6<\/p>\n

Suuriin haaste oon ollu Haaparannan Sotaooppera, 2009, Suomen soan merkkivuona. \u00a0Viel\u00e4 kerran met t\u00e4ytim\u00e4 kattomot. Kaj Chydenius oon tehny musikin kaikhiin minun uupperhoin.<\/p>\n

Matka oon ollu pitk\u00e4, joskus vaivaloinen, mutta antosa. Me\u00e4nkieli oon eistyny ja saanu viralisen aseman. Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oon ollu monia. Net, jokka alusta oon olheet my\u00f6t\u00e4, oon kaikin viel\u00e4 minun yst\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n

Matka alko Haaparannanlehen palstala kolmekymment\u00e4 vuotta aikaa. Se johti tammikuussa 2010 kuninkhaan linhaan, jossa me\u00e4n kuninkas Kaarlo XVI Kusto ja trotninki Silvia annoit mulle 8.luokan mitalin kannettavaksi korkeasinisess\u00e4 nauhassa vasemalla puolen. Mitalin mie sain kolmen kielen k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 kirjailiana. Ilman t\u00e4t\u00e4 matkaa mulla ei olis synnyinkieleni kirjakielt\u00e4. \u00a0\u00a0 Kielikylpy oon alkanu. Se oon minun viimisiin hoksinki. Minun aatos oon se, ette isovanheemat opettavva lastenlapsile me\u00e4nkielt\u00e4. Mie freistaan saa\u2019a koulut f\u00f6lhjyyn. \u00a0Me\u00e4nkieli oon muuttunu juhlavaunuksi. Ennen ei ollu monta reisaaja. Nyt oon jopa tappelu etupenkist\u00e4.<\/p>\n

Oma flaku <\/em><\/strong><\/p>\n

Vuona 2007 Me\u00e4nmaa-f\u00f6renininki alko vieth\u00e4\u00e4n Me\u00e4nmaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nosthaan oman flakun(lipun) tankhon. 2012 mie kirjotin Ruottin Akatemiihin ja tahoin julkista tunnustusta sielt\u00e4 siihen, ette 15. hein\u00e4kuta oon Me\u00e4n p\u00e4iv\u00e4. Vuesta 2015 t\u00e4m\u00e4 oon nyt Ruottin kalenterissa ja Me\u00e4nmaan flaku nostethaan tankhoon koko maassa.<\/p>\n

Bengt Pohjanen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0Me\u00e4nkieli \u2013 oma kieli Henkil\u00f6kohtasia muistelmia matkasta   N\u00e4in se alko Siitt\u00e4 oon nyt rapeat kolmekymment\u00e4 vuotta aikaa ko me\u00e4nkielest\u00e4 alethiin puhhuun. Silloin ei viel\u00e4 ollu me\u00e4nkielt\u00e4. Silloin puhuthiin tornionlaakson suomesta ja me\u00e4n kielest\u00e4 (kirjotettu erihleen).\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 27. helmikuuta 1988 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-544","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/544","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=544"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/544\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":549,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/544\/revisions\/549"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=544"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=544"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/aviisi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=544"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}