Folkmelodier fr\u00e5n Ingenstans, kirjamellisesti ”Kansans\u00e4velmi\u00e4 ei mist\u00e4\u00e4n” tai per\u00e4ti ”Kansans\u00e4velmi\u00e4 jotka eiv\u00e4t ole mist\u00e4\u00e4n kotoisin”. Tai jos erehtyy kuvittelemaan, ett\u00e4 Ingenstans (ei miss\u00e4\u00e4n) on paikka, niin ”Kansans\u00e4velmi\u00e4 jotka ovat per\u00e4isin paikasta jonka nimi on Ei miss\u00e4\u00e4n”.<\/p>\n
Otin t\u00e4m\u00e4n otsikon nimikkeeksi t\u00f6ille, joissa soitan muutamia instrumentteja, joista muodostuu sointus\u00e4estys ja kansanomainen laulumelodia. Koko homma perustuu yksinkertaisuuteen ja improvisaatioon. Pohjana on sen hetkinen tunnelma, soitan pari raitaa s\u00e4estyst\u00e4, mit\u00e4 sointuja tulee mieleen, vaikkapa kitaraa ja bassoa, ja niiden mukaan sitten jokusen s\u00e4keist\u00f6n tuoretta, ennen kuulematonta kansans\u00e4velm\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isiss\u00e4 osissa en tosin k\u00e4ytt\u00e4nyt s\u00e4estyst\u00e4 ollenkaan. Sarjan ensimm\u00e4isiss\u00e4 osissa soitin pelkk\u00e4\u00e4\u00a0s\u00e4hk\u00f6viulua. Viuluahan en oikeasti osaa soittaa ollenkaan, mutta kun pitelen sit\u00e4 omalla tavallani ja pit\u00e4ydyn yksinkertaisissa jutuissa niin ehk\u00e4 saan jotakin aikaan. Jotain kansanomaista, muutahan en haekaan.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 sarjan ensimm\u00e4inen, kohtalaisen karua soitantaa, siksi se on tarkoitettukin.<\/p>\n