{"id":565,"date":"2026-03-07T13:03:36","date_gmt":"2026-03-07T13:03:36","guid":{"rendered":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/?p=565"},"modified":"2026-03-09T15:36:45","modified_gmt":"2026-03-09T15:36:45","slug":"tekoalytaide-ennen-tekoalya","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/tekoalytaide-ennen-tekoalya\/","title":{"rendered":"Teko\u00e4lytaide ennen teko\u00e4ly\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<p>Helsingin Sanomissa julkaistiin \u00e4skett\u00e4in <a rel=\"noreferrer noopener\" href=\"https:\/\/www.hs.fi\/taide\/art-2000011795317.html\" target=\"_blank\">Asta Lep\u00e4n essee teko\u00e4lyn k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kuvataiteessa<\/a>. Kirjoitus toi esille monia n\u00e4k\u00f6kohtia ja kysymyksi\u00e4, joita olen itsekin esitt\u00e4nyt vuosien varrella. P\u00e4\u00e4asioista olen aika lailla samaa mielt\u00e4. Taide on ihmisen toimintaa ja luovuus syntyy rajoituksista, ei siit\u00e4 ett\u00e4 kaikki on mahdollista. Kaikella mahdollisella kuvallisella ja muullakin aineistolla koulutettu teko\u00e4ly enemm\u00e4nkin haittaa kuin h\u00e4iritsee persoonallisen ilmaisun l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 ja oman visuaalisen tajun kehittymist\u00e4. Asiasta kirjoitin jo vuosia sitten kirjoituksessa <a rel=\"noreferrer noopener\" href=\"https:\/\/liipetti.net\/visual\/augmentative-tools-and-democracy-in-art\" target=\"_blank\">Augmentative tools an democracy in art<\/a>. <\/p>\n\n\n\n<p>Mutta kun Lepp\u00e4 kommentoi tunnettujen teko\u00e4lytaiteilijoiden teoksia, j\u00e4\u00e4 huomaamatta ett\u00e4 kuvallinen teko\u00e4ly muuttui ratkaisevasti vuoden 2022 aikana.  Sit\u00e4 ennen ei ollut mit\u00e4\u00e4n autonomista kaikella aineistolla koulutettua teko\u00e4ly\u00e4 joka olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt ihmisen antamia ohjeita. <\/p>\n\n\n\n<p><em>&#8221;Teko\u00e4ly\u00e4 voi toki k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huomaamattomastikin, mutta erityisesti kuvataiteessa teko\u00e4ly tuntuu tuottavan samantyyppist\u00e4 kuvastoa: Ihmiskasvot hajoavat ja valuvat, kuten saksalaisen taiteilijan Mario Klingemannin neuroverkkopotreteissa. Luonto taipuu ylikoristeelliseksi, miltei biologiseksi ornamentiksi, kuten Sofia Crespon teko\u00e4lyll\u00e4 luomissa eli\u00f6iss\u00e4. Syntyy rajattomia, unenomaisia tiloja ja maisemia, kuten Refik Anadolin datasta johdetuissa \u201dkonehallusinaatioissa\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>L\u00e4hdin itse kokeilemaan kuvallisen teko\u00e4lyn kanssa 2015 ja tunnen melko hyvin kuinka tuohon aikaan teoksia tehtiin. Teko\u00e4ly ei oikeastaan ollut \u00e4ly\u00e4 ollenkaan, vaan erilaisia melko yksinkertaisia neuroverkkoja joiden avulla pystyttiin esimerkiksi hahmottamaan kuvaa. N\u00e4in voitiin my\u00f6s rakentaa kuvaa tekevi\u00e4 tai muuntavia systeemej\u00e4&#8230; siin\u00e4 yhdisteltiin koneoppimista ja kuvank\u00e4sittely\u00e4. Taiteilijat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rakensivat kuvaa ty\u00f6st\u00e4v\u00e4n teko\u00e4lyns\u00e4 itse, siin\u00e4 piti koota ja valikoida pohjana k\u00e4ytetty kuvamateriaali, kouluttaa neuroverkkoja, ohjelmoida, s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4, kunnes teos oli valmis. <br><br>Teokset perustuivat siis taiteilijoiden itse tekemiin valintoihin ja ratkaisuihin.  Teoksissa voi toki n\u00e4hd\u00e4 ongelmia, joihin Lepp\u00e4kin viittaa, mutta ne juontavat juurensa, osaltaan itse tekij\u00e4st\u00e4, osaltaan senaikaisen tekniikan rajoituksista. Mutta ajatus ett\u00e4 niiss\u00e4 toistuisi &#8221;<em>k\u00e4sityksi\u00e4mme ihmisist\u00e4 ja luonnosta, kulttuurisia fantasioita, alitajuisia haluja ja pelkoja \u2013 tavallaan samoja, joita taide, mainonta, scifi ja elokuvat ovat tutkiskelleet jo vuosikymmeni\u00e4<\/em>&#8221; olettaa nyt anakronistisesti ett\u00e4 jo tuolloin olisi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ollut nykyisen kaltainen teko\u00e4ly. Ei&#8230; senaikaiset teko\u00e4lymallit, neuroverkot, niinkuin itse sanoimme, oli koulutettu varsin rajallisella kuva-aineistolla ja koulutimme niit\u00e4 itsekin. Tuo rajallisuus sitten kyll\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 kuvien estetiikkaan, ja sen kanssa yritimme kukin p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 omalla tavallamme.   <\/p>\n\n\n\n<p>Siksi &#8221;<em>vaikka taiteilija on mukana prosessissa, teko\u00e4ly irrottaa kuvien tuottamisen tekij\u00e4n kokemuksesta ja ajallisesta vaivasta. N\u00e4in kuvasto \u201dylitoteutuu\u201d ja paisuu: halut ja fantasiat saavat jatkua ilman ett\u00e4 tekij\u00e4 laittaa niille kampoihin<\/em>&#8221; ei ollenkaan kuvaa sit\u00e4 mit\u00e4 me teimme 2015 &#8211; 2021.<br><br>Katsotaanpa v\u00e4h\u00e4n tarkemmin&#8230;<br><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Valuvista ihmiskasvoista<\/h2>\n\n\n\n<p><br>Mario Klingemannin teos <a href=\"https:\/\/artsandculture.google.com\/incognito\/asset\/memories-of-passerby-mario-klingemann\/UgGufabk7FHQBA?hl=en\">&#8221;Memories of passersby&#8221;<\/a> on vuodelta 2018. Kehittelin itse samaan aikaan omaa kasvoihin perustuvaa teosta jota tuossa vaiheessa kutsuin nimell\u00e4 Kasvomuisti. Ajatuksissani py\u00f6ri kuinka kasvojen muistaminen tai edes tunnistaminen toimii, mihin se perustuu. Postailin tekemisist\u00e4ni twitteriss\u00e4, ja Mario jossain vaiheessa otti yhteytt\u00e4 ja totesi kehittelev\u00e4ns\u00e4 itsekin kasvoihin perustuvaa teosta. Totesimme yhdess\u00e4 ett\u00e4 meill\u00e4 on siin\u00e4 eri konteksti ja l\u00e4hestymistapa; kumpikaan ei ole matkimassa toista. <\/p>\n\n\n\n<p>Jos Marion teoksessa kasvot &#8221;hajoavat ja valuvat&#8221;, mist\u00e4 se johtuu? Niit\u00e4 tuottanut kone ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n kasvoista, ihmisist\u00e4 eik\u00e4 maailmasta edes sill\u00e4 tasolla kuin t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kielimallit. Kuvaa tekev\u00e4 GAN-verkko  koulutettiin rajallisella m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 kasvokuvia, se oppi millaisia pikseliyhdistelmi\u00e4 niiss\u00e4 esiintyi sek\u00e4 millaisina yhdistelmin\u00e4 &#8211;toisin sanoen piirtein\u00e4&#8211; ne esiintyiv\u00e4t. Ja edelleen millaisia yhdistelmi\u00e4 piirteet muodostivat. <br><br>Kun t\u00e4mm\u00f6inen neuroverkko opetetaan vaikkapa muutamalla sadalla valokuvalla, se pystyy tuottamaan n\u00e4ist\u00e4 yhdistelmi\u00e4. Voidaan my\u00f6s ik\u00e4\u00e4nkuin liukua, morffata, kuvasta toiseen. Koska liukuminen ei perustu vain pikseleihin, vaan my\u00f6s siihen millaisia piirteiden yhdistelmi\u00e4 koulutuskuvissa on ollut, tuloksena on sulavia siirtymi\u00e4, &#8221;valumia&#8221;.<\/p>\n\n\n\n<p>Tekniikan ja koulutusaineiston rajallisuuden takia verkko ei kuitenkaan ymm\u00e4rr\u00e4 milt\u00e4 ihmisen p\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eri asennoissa. Valuva kuva ep\u00e4muodostuu sen mukaan miss\u00e4 asennoissa p\u00e4\u00e4 on koulutusaineistossa ollut. T\u00e4ss\u00e4 oma kokeiluni 1.5 vuoden takaa vastaavalla tekniikalla, koulutusaineistona 250 kuvaa itsest\u00e4ni. <\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-block-embed-vimeo wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"ewfewwg\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/1171282954?h=2b8d2a3e81&amp;dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"720\" height=\"405\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen; picture-in-picture; clipboard-write; encrypted-media; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\"><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<p>Silloin vuonna 2018, kun min\u00e4 ja Mario kumpikin tahollamme kokeilimme kasvokuvien kanssa,  toimin kuitenkin niin, ett\u00e4 koulutuskuvissa p\u00e4\u00e4 ja erityisesti silm\u00e4t ovat aina samalla kohtaa kuvaa, jolloin &#8221;valumista&#8221; ei tapahdu. Neuroverkko kun hahmotti pikseleit\u00e4 ja niist\u00e4 muodostuvia piirteit\u00e4, siis visuaalisia elementtej\u00e4, ei ihmisi\u00e4 eik\u00e4 kasvoja.  Itse n\u00e4en niin, ett\u00e4 t\u00e4llainen &#8221;teko\u00e4ly&#8221;, joka ei olekaan mink\u00e4\u00e4nlaista \u00e4ly\u00e4, vaan pelkk\u00e4\u00e4 visuaalista hahmotusta, sopii oikein hyvin ty\u00f6skentelyyn jossa visuaalinen vaikutelma on oleellisempi kuin kuvan sis\u00e4lt\u00f6. Sit\u00e4 kuitenkin pystyy k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyksi vasta kun mielt\u00e4\u00e4 sen rajoitukset.<br><br>Omassa teoksessani kasvot ovat tavallaan keskiarvoja useista kasvokuvista, ja prosessoin kuvaa niin ett\u00e4 saan tuon utuisen, et\u00e4isen ulkoasun. <\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-block-embed-vimeo wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"facemachine\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/1171295667?h=a779d35dec&amp;dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"720\" height=\"405\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen; picture-in-picture; clipboard-write; encrypted-media; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\"><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<hr class=\"wp-block-separator\"\/>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4yttelyss\u00e4ni &#8221;Kasvoja ja muistoja&#8221; alkuvuodesta 2020 teos n\u00e4ytti t\u00e4lt\u00e4 (kts. alla oleva video). Teos on kuin puhelinp\u00f6yt\u00e4 kotoa 40 vuoden takaa. N\u00e4ytt\u00f6ruutu on kuin peili jossa menneisyyden kasvot vaihtuvat ja saattavat hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 saada katsojankin kasvonpiirteit\u00e4.. <\/p>\n\n\n\n<p>Puhelimesta kuuluu puhetta 40 vuoden takaa. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s valokuva-albumi ja postikortti&#8230; kaikki muistuttaa siit\u00e4 kuin tuolloin yhteydenpitomme ja muistojemme tallennus pysyiv\u00e4t yksityisen\u00e4 ja keskittyiv\u00e4t kodissa tiettyyn paikkaan.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-block-embed-vimeo wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"fcmclip999\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/1171302357?h=dd6d6a189c&amp;dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"720\" height=\"405\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen; picture-in-picture; clipboard-write; encrypted-media; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\"><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<hr class=\"wp-block-separator\"\/>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>On siis anakronismi ajatella ett\u00e4 kuvallinen teko\u00e4ly 2015-2021 olisi ollut samanlaista kuin nykyinen. Silloin ei ollut kaiken n\u00e4hnytt\u00e4 teko\u00e4ly\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n tekniikkaa, mit\u00e4 oli, saanut tekem\u00e4\u00e4n juuri mit\u00e4\u00e4n ilman ett\u00e4 rakensi itse sen pohjalta oman &#8221;koneen&#8221; tai prosessin. <br><br>Ohessa kalvo jolla kuvasin eroa Heurekan esityksess\u00e4ni pari vuotta sitten. Pienen teko\u00e4lyn kanssa taiteilija joutuu itse rakentamaan koneensa ja kamppailemaan koko ajan rajoitusten kanssa. Ajatella nimenomaan kuvaa, kuinka se rakentuu pikseleist\u00e4 ja kuinka siihen voi vaikuttaa.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-full is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" src=\"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Nayttokuva-2026-02-26-kello-11.39.33.png\" alt=\"\" class=\"wp-image-578\" width=\"494\" height=\"376\" srcset=\"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Nayttokuva-2026-02-26-kello-11.39.33.png 904w, https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Nayttokuva-2026-02-26-kello-11.39.33-300x228.png 300w, https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Nayttokuva-2026-02-26-kello-11.39.33-768x584.png 768w, https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Nayttokuva-2026-02-26-kello-11.39.33-197x150.png 197w, https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Nayttokuva-2026-02-26-kello-11.39.33-150x114.png 150w\" sizes=\"auto, (max-width: 494px) 100vw, 494px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p>Ison teko\u00e4lyn kanssa ongelmana on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 teko\u00e4lyn valtavasta maailmasta se oma juttunsa, kun se teko\u00e4ly pyrkii koko ajan kohti jotain tyypillist\u00e4 ja todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Oikeastaan kaksi aivan t\u00e4ysin vastakkaista toimintatapaa.<br><br>Pienen &#8221;teko\u00e4lyn&#8221; kanssa ei oikein edes ole sellaista mahdollisuutta ett\u00e4&#8221;<em>teko\u00e4ly irrottaa kuvien tuottamisen tekij\u00e4n kokemuksesta ja ajallisesta vaivasta. N\u00e4in kuvasto &#8217;ylitoteutuu&#8217; ja paisuu: halut ja fantasiat saavat jatkua ilman ett\u00e4 tekij\u00e4 laittaa niille kampoihin.<\/em>&#8221; Jos teos n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikka surrealismilta, kuten Mario Klingemannin kohdalla, se juontaa l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 Mario itse halusi olla surrealisti&#8230; k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni jo paljon ennen kuin alkoi tehd\u00e4 &#8221;teko\u00e4lyn&#8221; avulla kuvia.<\/p>\n\n\n\n<p>Jos vanhalla mallilla kuva sitten vain loputtomasti haahuilee eik\u00e4 rajoitu tai p\u00e4\u00e4dy mihink\u00e4\u00e4n, se on vain tekij\u00e4n syyt\u00e4. H\u00e4n on itse rakentanut koneen joka harhailee siin\u00e4 kuvamaailmassa joka pohjimmiltaan on tekij\u00e4n ideoima, kuten kone ja sen harhailukin. Tekij\u00e4 ei vain viel\u00e4 ty\u00f6st\u00e4nyt teosta tarpeeksi pitk\u00e4lle, antanut sille suuntaa ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Rajat sill\u00e4 on&#8230; sen perusteella millainen visuaalinen piirremateriaali sill\u00e4 on ja miten tekij\u00e4 on sen toteuttanut. Tuo on ihan tyypillinen tilanne kokeiluvaiheessa. Siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vain viel\u00e4 edet\u00e4 johonkin, toteuttaa koneeseen jokin idea sen visuaalisen aineiston lis\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Loputtomasti harhaileva kuva<\/h2>\n\n\n\n<p>Lienen itsekin syyllistynyt antamaan teoksissani kuvan harhailla loputtomasti p\u00e4\u00e4tym\u00e4tt\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n.  Siin\u00e4kin on kuitenkin kyse omasta valinnastani, kuvien virtaa ei ohjaa mik\u00e4\u00e4n autonominen ulkopuolinen teko\u00e4ly, vaan itse kehitt\u00e4m\u00e4ni tekniikka joka tuottaa unenomaista, v\u00e4h\u00e4n grafiikan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 hitaasti muuttuvaa kollaasia, jossa itselleni merkitt\u00e4v\u00e4t kaupunkin\u00e4kym\u00e4t sekoittuvat kesken\u00e4\u00e4n. T\u00e4llaista teosta ei ole tarkoitettu katsottavaksi kokonaan, siin\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 tuttuja paikkoja oudoissa yhteyksiss\u00e4. Jokaisen katsojan kokemus on h\u00e4nen omansa. Teoksia on nyt ollut useassa n\u00e4yttelyss\u00e4, aina uutena, paikallisiin n\u00e4kymiin sovitettuna. <\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4llaisen teoksen tekeminen ei ole ihan pieni prosessi. Ensin ker\u00e4\u00e4n omista valokuvistani mahdollisesti sopivat kuvat aineiston pohjaksi, sitten l\u00e4hden kuvaamaan lis\u00e4\u00e4 aineistoa. Minulla on ennest\u00e4\u00e4n itse kehitetty ty\u00f6kalu jolla ty\u00f6st\u00e4n aineistosta kuvavirtaa niin ett\u00e4 jokainen muutos, kun uusi n\u00e4kym\u00e4 v\u00e4hitellen nousee esiin jossain kohtaa kuvaa, sopii kokonaisuuteen. Joka projektissa joudun kuitenkin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6kalua edelleen juuri sen projektin tarpeisiin. S\u00e4\u00e4d\u00e4n my\u00f6s kuvan ulkoasua&#8230; siihen minulla on omat, kokeellisesti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni keinot. &#8221;Teko\u00e4ly\u00e4&#8221; on mukana l\u00e4hinn\u00e4 kuvien lajittelussa, mik\u00e4 kuva sopisi seuraavaksi, sek\u00e4 kuvan lopullisen ulkoasun muokkaamisessa. Hitaasti muuttuvan kuvan virta ei t\u00e4ss\u00e4 todellakaan synny hallusinaationa mist\u00e4\u00e4n datasta, vaan itse kehittelem\u00e4ll\u00e4ni tavalla omista valokuvistani niin ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kuvatkin ovat edelleen tunnistettavissa.<br><br>Alla katkelma noin vuorokauden mittaisesta teoksesta &#8221;Riste\u00e4mien virrassa&#8221; joka oli esill\u00e4 Galleria Napassa Rovaniemell\u00e4 syksyll\u00e4 2025. Teoksessa sekoittuvat Rovaniemen n\u00e4kym\u00e4t, galleriatilassa otetut kuvat ja samassa n\u00e4yttelyss\u00e4 mukana olleet Saara Mestertonin maalaukset.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-block-embed-vimeo wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"risteamienvirrassa 1\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/1171307191?h=ec0ab8c4a2&amp;dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"720\" height=\"405\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen; picture-in-picture; clipboard-write; encrypted-media; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\"><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<hr class=\"wp-block-separator\"\/>\n\n\n\n<p>Hitaasti muuttuvan teoksen ei kuitenkaan tarvitse harhailla loputtomiin. &#8221;Omakuva hakee muotoaan&#8221; oli esill\u00e4 Galleria Uudessa Kipin\u00e4ss\u00e4 Lahdessa syksyll\u00e4 2024. Siin\u00e4 omiin kasvokuviini pohjautuva kuva muuttuu hitaasti ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 m\u00f6ykyst\u00e4 kohti kasvoja. Teosta varten kehittelin oman ty\u00f6kalun joka tuottaa hitaasti muuttuvia variaatioita annetuista kuvista niin ett\u00e4 syntyv\u00e4t kuvat ovat aluksi hyvin pelkistettyj\u00e4 ja v\u00e4hitellen saavat enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n tunnistettavia piirteit\u00e4. Kiinnostus valokuvan pelkist\u00e4miseen jopa \u00e4\u00e4rimmilleen kuvank\u00e4sittelyn keinoin olikin aikoinaan se pohde joka johti minut senaikaisen kuvallisen teko\u00e4lyn pariin vuonna 2015. <\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-block-embed-vimeo\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"cself2023clip-kipina\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/990564370?h=36b7d14db8&amp;dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"720\" height=\"720\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen; picture-in-picture; clipboard-write; encrypted-media; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\"><\/iframe>\n<\/div><figcaption>Omakuva hakee muotoaan, 2023<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Lue lis\u00e4\u00e4 artikkelista  <a href=\"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/kuvallisen-tekoalyn-toinen-tie\/\">Kuvallisen teko\u00e4lyn toinen tie<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Helsingin Sanomissa julkaistiin \u00e4skett\u00e4in Asta Lep\u00e4n essee teko\u00e4lyn k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kuvataiteessa. Kirjoitus toi esille monia n\u00e4k\u00f6kohtia ja kysymyksi\u00e4, joita olen itsekin esitt\u00e4nyt vuosien varrella. P\u00e4\u00e4asioista olen aika lailla samaa mielt\u00e4. Taide on ihmisen toimintaa ja luovuus syntyy rajoituksista, ei siit\u00e4 ett\u00e4 kaikki on mahdollista. Kaikella mahdollisella kuvallisella ja muullakin aineistolla koulutettu\u2026<\/p>\n<p class=\"continue-reading-button\"> <a class=\"continue-reading-link\" href=\"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/tekoalytaide-ennen-tekoalya\/\">Continue reading<i class=\"crycon-right-dir\"><\/i><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,3,9,1],"tags":[],"class_list":["post-565","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kuvankasittely","category-kuvataide","category-tekoaly","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/565","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=565"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/565\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":624,"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/565\/revisions\/624"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=565"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=565"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/liipetti.net\/retkia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=565"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}