Teoksella Sovinto (kun tuuli liikuttaa hiuksia, mutta sitä ei huomaa) olen kuvannut kuinka sovinnon mahdollisuus lähestyy ihmistä varkain, kuin tuuli, joka liikuttaa hiuksia, mutta sitä ei huomaa. Sovinnon vapauttava energia houkuttelee salaisesti, mutta tietoisuudessa se näyttäytyy mahdottomana asiana. Olen tässä pohtinut, voisiko maalauksessa tehdä näkyväksi jotakin tiedostamatonta, heikkoja mielen värähdyksiä ja tunteita, joille ei ole vielä sanoja?

Teoksen molempien päiden kuvaosiot on tehty Hannu Töyrylän kehittämillä työkaluilla ja ne ovat variaatioita minun aikaisemmista maalauksestani Sovinnonele.