Suomalaisuukrilaisitten kirjailioitten konkressikokemuksia
3–7. 9. järjestethiin Unkarin Badacsonyissa, komean Balatonin järven rannala 13. suomalaisuukrilaisitten kirjailioitten konkressi. Järjestäjänä oli Suomalaisuukrilaisitten Kansoitten Mailmankonkressin unkarilainen kansalisföreninki (puhheenjohtajanna Éva Rubovszky) yhtheistyössä Unkarilaisen Kirjailiaföreninkin ja Collegium Fenno-Ugricum instittysuunin kans.
Suomalaisuukrilaisitten kirjailiotten konkressillä oon jo 25 vuotta vanhaa histuuria. Tänä vuona osalistujia oli yli sata.
Se oli mahottoman soma kokemus olla matkassa monenlaisen suomalaisuukrilaisen kielen eustajitten seassa. Siinä olit mansia, hantia, komia, maria, utmurtia, unkarilaisia, suomalaisia, eestiä, vepsiä, karjalaisia ja muita.
Konkressin pääaihheena oli tänä vuona traama ja teatteri. Lisäksi saathiin kuula esitelmiä Ryssän perukoilla asuvitten suomalaisuukrilaisitten kansoitten kirjalisuuksitten nykytilantheesta. Esitelmiä oli viitisenkymmentä, suuriin osa ryssäksi. Toisena työkielenä oli engelska, jota harva Ryssässä asuva kieliomhanen käsittää. Konkressissä oli simylttaanitulkkausta ryssän, engelskan ja unkarin välilä joka oli rohki hyvin planerattu.
Unkarinkielinen kirjalisuus oon aika laajasti tunnettu Suomessa ja Eestissä, mutta siittä oon paljon vähemän tietoja Ryssän tienoila asuvitten uralilaisitten kansoitten keskuuessa. Tästä syystä konkressin päätavotheina oli saa’a niitten kansoittenki eustajia tutustumhaan unkarinkielisheen kirjalisuutheen ja vastaavasti, ko ei Unkarissakhaan tie’etä paljon muitten suomalaisuukrilaisitten kansoitten ko suomalaisitten ja eestiläisitten kirjalisuuesta.
Eestiläinen kirjailia ja kääntäjä Arvo Valton oon saanu korkean kunniamerkin Unkarin valtiolta tärkeästä työstä mitä hään oon tehny suomalaisuukrilaisitten kirjalisuuksitten tunnetuksi tekemisessä ja unkarilais-eestiläisitten kirjalisitten ja kylttyyrisitten kontaktitten viljelemisessä.
Suomalaisuukrilaisitten kirjailiotten föreninkin puhheenjohtaja prufessori János Pusztay oli mahtava isäntä ja hällä oli joka osalistujale jokunen ystävällinen sana. Hään oon nähny paljon vaivaa sen etheen ette kaikki paikala olevat kieliomhaset saisiva triivastua ja tutustua toiset toisitten kirjalisuukshiin. Konkressin aikana oli nähtävännä upea kirjanäyttely, josta saathiin hoksata kunka paljon käänös- ja julkistamistyötä oon tehty vuositten aikhaan suomalaisuukrilaisela kirjalisuusalala. Tänä vuona oli julkastu entistä paljon enämpää kirjoja: 50 unkarinkielistä runoa ja 12 nuvälliä suomalaisuukrilaisile kielille käänettynnä, 12 kommeintaa suomalaisuukrilaista runoa muila omhaskielelä ja 2 traamakokoelmaa Ryssän perukoila asuvitten kieliomhasitten kirjalisuuesta (4 traamaa eestiksi ja 3 unkariksi).
Seuraavassa konkressissa, joka järjestethään Tartossa, tullee toivottavasti matkhaan meänkielistä kirjalisuuttaki ja sen käänöksiä.
Suomalaisuukrilaisitten kirjailioitten föreninkin puhheenjohtajan pääsanoma oli mahottoman tärkeä: jos kirjailia, prufessori, tutkia ja muu korkeasti koulutettu ihminen käyttää ommaa vähemistokieltä ja oon ylpeä siittä eikä perusta, ette häntä moitithaan, muutki ihmiset saattava seurata häntä. Kieliä ei saata pelastaa muuten ko vain käyttämällä niitä maholisimman monenlaisissa tilantheissa.