Kuva: Björn Karlsson
Meänkielen Päivä Pajalan kirkkotalola 27 helmikuuta 2017
Kokkous alotethiin kappalheela ”Juuret”, jonka oon Yaiya Siekas komppuneeranu ja jossa hään osalistuu Bengt Kosteniuksen ja Orlando Siekaksen kansa.
Ohjelman muteraatori oli Marita Mattson Barsk.
Bengt Pohjanen alotti seminarian ja huomautti ette Meänmaanföreningin johtokunta oon päättäny ette 27 helmikuuta oon Meänkielen päivä.
Kirkolisia tekstiä meänkielelä
Ritvaelsa Seppälä ilmotti ette yli sata virttä oon jo käänetty meänkiehleen, niinko kirkkokäsikirja, jota pappi seuraa jumalan palveluksissa, tavaliset kirkonmenot, hautajäiset, vihkijäiset, ehtoolisella käymiset ja konfirmašuunit. Näissä töissä, joita Ritvaelsa oon johtanu, oon ollu Bengt Pohjanen, Olle Mukka, Linnea Nylund, Bertil Isaksson ja Bengt Kostenius.
Ramatun kääntäminen meänkielele herätethiin kysymällä Luulajan hiippakunnalta ja Ruottin kirkolta. Luulajan hiippakunnan hallitus päätti joulukuussa 2015 tehjä testin kääntää meänkielele. Pohjasen Pänktti oon jo kääntänyt evankeeljumit, jokka oon kootu kirhjaan ”Evankeeljumit meänkielelä, Tulkaa tekki fölhjyyn, 2000. Työryhmä päätti ette niitä tekstiä ei tarttee muuta ko vain käyä läpi. Siinä tarkastuksessa oli katottava ette se seuraa nykystä meänkieltä, ko Pänktti oon osittain kirjottannu näitä jo monia vuosia sitten. Vielä se pittää seurata tekstiä, joka oon ruottin raamatussa Bibel 2000. Lukioitaki oon. Thyra Lindström oon koonu ryhmän Uppsalassa, joka tarkastaa tekstiä.
Nyt oon Ruottin Kirkko ja Raamattuseura tälle työle tukena.
Sari Oja kerto ette het Mataringin kouluissa ova kääntänheet ”Bibeläventyr” meänkiehleen nimelä ”Jännä raamattureisu”. Nämät ovva hyviä esimerkkiä herättää lapsissa innostusta meänkielele, ko het hoksaava ette: ”Mie hään käsitänki mistä oon kysymys. Mie ossaan meänkieltä.”
Stefan Arto ilmotti ette hään oon valmistamassa kirja meänkielestä, sen taustasta ja tasosta kirkossa ja yhteyskunnassa. Voipi tullu ulos tänävuona.
Meänkieli kirjakielenä
Ritvaelsa pani kysymyksen: Miksis oon tärkeä ette met kehitämmä kirjakielen ja miksis oon tärkeä ette met käytämä meänkieltä kirkoissa?
Kaikin olit sammaa mieltä ette kirjakieli oon villin tärkeä kehittää. Bengt Pohjanen sano ette lingvistit meinaava ette kielen hengessä pysyminen, sen revitaliseeraus ja sen kehitys vaati:
- Kirjakielen
- Kramatiikin
- Sanakirjoja
- Kielihoultoa/hoitoa
Ko kieli kuole kuole kansa ja kansan hauatut esivanheemat kuoleva vielä kerran. Raili Ilola huomautti ette kansan koko kulttuuri kuole sen matkassa.
Elina Kangas paino pääle ette oon hyvä ette enin osa oon sitä mieltä ette kirjakieli pittää olla (kaikki tässä), mutta vielä oon parempi ko asiasta keskustelhaan. Ritvaelsa Seppälä tykkäsi ette tämä oon joskus herkkä asia. Vaikka keskustelun voittaa, niin voipi kaverin hävittää.
Pänktti Pohjanen puhu kielistä jokka ovva uhattunu. Kieliä oon mailmassa nuin 5000, mutta kieliä kuolee koko ajan siinä merkityksessä ette niitä ei ennää käytetä kirjotuksessa eli puhheessa. Miksis kielet kuoleva? Lingvisti Stephen Wurm puhhuu kieliekolookista. Kasvi menettää elämänvoiman ja kuole pois jos se joutuu semmosheen ympärysthään missä toinen kasvi tullee ja vallittee, ja ottaa yli kokohnaan. Näin käypi kielelekki ko uusi valtakieli tullee sen ympäristhöön. Niin oon käyny meiläki. Meänkieltä oon alettu pithään huonompanna kielenä. Itte puhujatki alkava halveksumhaan ommaa kieltä. Ruottalaiset oon ”hullunfiiniä ihmisiä” ja ”pätrefolkkia” ja ”omaväki” puhhuu kieltä jolla ei ole arvoa. Ko alka puhuhmaan valtakieltä sitä saapi etuja ekonoomisesti, polittilisesti. Se oon parerempi olla ummikko ruottalainen ko kakskielinen. Tästä seuraa:
- Kieli katoaa eli sen siale tullee sekakieli, joka oon villin yksinkertanen ja köyhä.
- Uhattu kieli saapi vielä heijoman tilantheen ja piethään vielä vähemän arvokhaalta ko ennen. Sen käyttö jääpi vain oman kielen ja sen kantajien ja kulttuurin pilkaamisheen. Se kelpaa vain vitsien levittämisheen.
- Suurempi kieli muuttaa alkuperäsen kielen ja sitä tietä kulttuurin. Salasto muttuu, syntaksi ja rakene muttuva. Meänkielessä leviävä svetisismit, meänkieli ruottiksi (Gällaakos tässä vägkorsningissa högerregeli) ja jossaki määrässä suomalaisia piirtheitä.
- Kieli menettää ominaisuuet, jokka kuuluva kielenkäyttäjän perintheisheen kulttuuhriin. Alethaan matkhiin vallan kieltä ja näkökantaa.
LOVE TORNEDALEN, viehraala kielelä huomatkaa. Se meinaa sitä ette ensin kieli alenethaan, panthaan naurun alaseksi, piethään kolona ja käyttämättömänä, vanhaat arvot murskathaan. Sitten tehjään naamannosto, tatyerinki ja siivostus voimassa olevan iteolookin mukhaan, ja sitten saatethaan LOVE TORNEDALEN.
Mitäs saatta tehjä? Wurmin mukhaan ei valtiokhaan saata säilyttää uhattua kieltä niin kauon ko mainitut vaikutheet oon voimassa. Entäs koulu? Iirlannissa oon koulun avula pietty Iirlannin kieli hengissä keinotekosesti. Iirlantilaisila oon voimakas kansalinen intenttiteetti mutta heän kieli oon tullu enemäksi ko sympooliksi heän itenttiteetile. Se oon luujentannu natšunalismiä mutta ei säilyttänny kieltä. Itenttiteetti ei ole ennää yhteinen kieli mutta Blut und Boden-iteolookissa: veri ja maa, veri ja talo. Villin vaaralista natšunalismi.
Polittilinen alistaminen oon vallale hyvin tärkeä. Valta ja politiikka halvaava siijaa meän päähän. Jos ei muuten niin väkisten. Polittista valtaa häätyy koko ajan kyörätä kallosta kartanolle. Nämät sanat sanottuna Wurmin tutkimuksen perustella.
Pohjanen repeteerasi ette lingvistit oon huolestunheet kielten katomasisesta ja miksi kielen elossapitäminen oon tärkeäteä. Jokanen kieli peilaa aivan omma mailmankuvvaa ja kulttuurikokonaisuutta. Ko kieli kuolee kuolee kansa ja sitä myötä korvaamaton aatosmailma ja mailmankuva. Sillä hetkelä ko meänkieli Tornionlaaksosta oon poijessa, sitä ei koskhaan saa takasi. Se oon mennyttä kalua ikikunpäiväksi. Tornionlaakson kultturi on poijessa. Piiain oon rieskareseptiä ja kunka sauna lämmitethään, mutta kieli, kultturi ja arvomailma, tuhanvuottiset arvot oon kaikki poijessa, eikä niitä koskhaan saa takasi.
Siksi oon lingvistit yhtä mieltä ette kieli tarttee kirjakieltä, kramatiikkaa, sanakirjoja ja kielenhuoltoa.
Kirjakieltä pittää käyttää kirjoissa, lehissä, avisissa ja meilissä ja sms:issä. Pohjasen kramatiikka ”Rätt och Lätt2 oon tullu ulos uuessa painoksessa, ”Meänkielen iso sanakirja” oon valmis a:sta r:hään saakka kolmessa osassa. Vielä pittää s:stä ö:höön valmistaa kahessa osassa. Toinen valtion rahoila kustantava sanakirjaa oon tulossa, mutta ei ole tietoja koska se valmistuu.
Kielenhuoltoa hoitaa Meänmaan kieliraati ja monta asia oon pohtittu. Yks oon suhu-ääni, jota ruottin kielessä kirjotethaan yli kymmenellä eri laila. Met olema sopihneet kieliraatissa ette met kirjotamma sen hattuässälä eli näin: Š, š. Esimerkiksi met kirjotamma šääfferi.
Kieliraati pittää kokkouksen 18 aprilliä (huhtikuusa) Hilja Byströmmin päivänä Mataringissä ja kuuttuu muita eripuolilta, kirkonpuolta, työelämäpuolelta, STR-T:ltä ja teatteripuolelta ette saisima elvyttää vielä kieliraatia. Kieliraatin työ oon kielenhuolto, valvoa sanakirjan kehittymistä, korjata, katto mitä kieltä käytethään, antaa neuvoja, ei määrätä.
Kirjalisuuen työryhmä
Pohjanen ehotti ette perustethaan pieni työryhmä, joka ottas esile miten vahvistaa meänkielen kirjalisuuen asemaa. Miksis ei saa meänkielen kirjalisuus olla ehokhaana pohjolais kirjalisuuen palkinthoon? ”Meän kirjailiat” pitäs piiain erottua Meänmaan liitosta omaksi seuraksi, liitoksi, ja se sais sitten ehottaa meänmaan kirjailijan palkinthoon.
Työryhmään valithiin Marita Mattson Barsk, Raili Ilola ja Bengt Pohjanen. Maija Mella lupasi olla työryhmän valvoja.
Päivä lopethiin näyttelyllä ”Tule sieki Leevi fölhjyyn”, Markuksen evankeeljumia meänkielelä. Tämä oli oiken mahtava ja koskettava näyttely. Näyttelijät olit Anton ja Lisa Hennix Raukola.
Kuva: Björn Karlsson
Bengt Kostenius