T.S.Eliotin runo
Tehtävämme oli puhua
ja puhe pakotti
tarkoin puhistamhaan heimoväen murretta,
pani meät perhään aattelheen
ja käänthään katheen aikhaan nousevhaan.
Niin kuulkaa tetki tarkoin nyt
mitä saima kokhoon,
sinunki päänki seppelheeksi:
Ensin jaakeus, jäiset aatheet,
mieltä alentavat ja kieltä riisuvat,
ei ollu vastaus: oi, ihanaa,
ei luppauksia, ei mithään muuta ko:
Katkeruutta suuhusti,
kirmeätä raakaa terrää
erottamhaan sielun kielen
kehostamme, kurenosta,
väestä tästä omasta.
Meänkielennös: Bengt Pohjanen