Meänmaan kielen ja kultuurin tulva alko pikkuhiljaa nousheen 60-luvula ko met 40-lukulaiset tulvima jymnaashiin, olletikki Haaparannale. Oppilaslistoila suuriin osa sai F-kirjaimen nimen perhään. Suomenkieltä sai opiskella, vaikka meitä kursila ei ollu monta. 1967 met perustimma ensimäisen föreninkin Uppsalassa ja sen tehtävä oli suojela ja kehittää meän kieltä ja kulttuuria.
70-luvula tulva pikkusen nousi ja 80-luvula tulva voimistu, ensimäinen romaani, minun Lyykeri tuli, teatteria, lauluja, runoa, Markkyksen evanjeeliymmi- Tule Leevi fölhjyyn ja 1988 met julistimma meänkielen omaksi kieleksi. 90-luvula tuli ensimäinen kielioppi. Tulva nousi karkeile ja pelloile, mutta niinku tet tiättä tulvavesi laihtuu sen myötä ko se leviää ja vesi muuttuu sakeamaksi sen kaeumas tulvasta ko se joutuu. Tämä kuvvaa meänkielen ja kulttuurin kehitystä, jossa byrokratii oon niinku aina muuttunu kahleiksi, joitten nimi oon ”kanslii” ja sieltä virtaavat kirjotukset. Niinku Kafka kerran sano: ”Kiutun väen kahleet oon kansliajulkasut!”
Tärkeät meänkielisten teatterit, oopperat ja satsaukset joutuva kahleishiin eikä pääse etheenpäin ”kansliikirjotusten” kahleissa. Istuthaan kokkouksissa, joissa kahleet kaliseva. Istuthaan valtion laitosten kans kokkouksissa ja kiertokyselyitä lentelee.
Sana byrokratii tullee latinasta ja kreikankielestä. Burrus (Latinaa)=punanen ja kratein(Kreikkaa)=hallita. Se tullee siittä, ette franskalaisela kontturiväelä oli punanen paita. Nämät oon jonku sortin ylikonheenhoitajia, joita ei näy ko net istuva laivan alavuoninkissa ja määrääävä tietämättä mihin laiva kulkee, eikä se niitä matkan päämäärä ees kiinostaa.
Ko nämät punahallittijat aikova tehä uusia päätökisä ja lakimuutoksia net ei kysy kansalta eikä väeltä, net lähättävä kierokyselyitä föreninkille, laitokshiin, joita net itte oon perustanheet. Tämä oon sitä mukademokratiita. Tämän sitä kokkee nyt meän minuriteetissa. Näitä punapaitaherroja ja punapaitaherrattaria en ole koskhaan nähny mishään eikä net vastaa jos lähättää kysymyksen. Net välittävä valtion kiertokyselyitä ja palkka juoksee laivan ylivuonkissa.
Laivan kannela tuulee. Suunta oon epäselvä. Merirosvoja oon ollu paljon ja net oon ummikkoja ja net tuntee uhritikkurin färistä, burruksesta. Net pääsit laivale viehraina, mutta katosit alavuoninkhiin, eikä niitä ennää näy. Joskus vilahtaa burrus, olletikki teeveessä.
Lucianpäivänä 2024
Bengt Pohjanen