Shakespearen sonetti II
Ko sinun jätän, älä kauon kaipaa,
sen kauemin ko kirkon kellon soitto,
mie jätän maan ja vaivan, pelkkä voitto,
ko pääsen pakhoon tätä raakaa aikaa.
Jos tätä silmäät, muista silloin aina:
sen kirjottaja oli rakas sulle,
sie yhtä armas olit kerran mulle,
nyt olen Tuonen tytyväinen vaina.
Jos tämä värsy painaa sinun mieltä,
ja muistaminen tuskaa lissää vielä,
ko mullan kansa olen yhtä maata
niin kuule täältä hiljaa saven kieltä,
jos mailma pilkkaa lesken ossaa sielä,
ei muistojamme kukhaan tappaa saata.
Meänkielennös: Bengt Pohjanen