Fil. tri Hannu Töyrylä osallistu joku vuosi aikaa homhaan, jossa uusista näkökohista tutkithiin eri uskontojen perimäaatoksia Aatamista. Oman tutkimuksen pohjaksi se löysi juutalaisen tarinan jossa selitethiin kunka Aatami oon häishään ko se paratiisistä poijes ajettunna oivaltaa, ette hään ei ymmärä mailmasta mithään ja rukkoilee armoa.
Vastauksenna katumuksheen ilmestyy enkeli, joka antaa Aatamille kirjan, jonka tioila se alkaa pärjäähmään mailmassa.
Tarinan histuuria osottautu mukkikhaaksi ja puohleensa vetäväksi. Jäljet lähtit 1700-luvun alussa painetusta Rasielin kirjasta ja johit läpi keskiaijan juutalaisten hepreankielisten ja kristittyjen latinankielisten tekstien kautta yli tuhanen vuen taka, jossa net viimen katosit. Mainintoja arapiankielisestä Aatamin kirjasta löytyi kans.
Nämä lekentat ja perimäaatokset jäit vethään puohleensa ja vaivaahmaan mieltä Töyrylän tutkimuksen jälkhiinki. Paratiisistä poijesajaminen oon kaikhiin rajumpia kokemuksia mitä ihmiselle saattaa kuvitella tapahtuvan, jonkulainen maanpaon arkkityyppi. Näissä Aatami-perimäaatoksissa oon keskheistä se aatos, ette tämän kokemuksen keskheisiin kohta oon tion puute, ja viimen tieto eesauttaa, ette selviää uuessa hurikhaassa ympäristössä.
Lopulta Töyrylä alko tekheen kuvia kertomuksen pohjalta ja kokosi net sarjaksi.
Ette kattoja pyssyy tarinan följyssä, se lisäsi puhutun tekstin, runon, aivanko Aatamin puhetta. Omasta tekstistä Töyrylä sannoo näin: ”Olin kyllä jo alusta saakka oivaltannu, ette tässä liikuthaan nyt ylheisen ihmissyyen kokemuksen paikoila, ja ette tällä sarjalla oon kans aijankohtanen tulkintansa. Tätä tekstiä tehhessä ja lukiessa tämä aijankohtanen aspekti se vain vahvistu, ja piti nuukasti hunteerata sanoja ette net toimisit niin alkuperäsessä ko aijankohtasessa kontekstissä.”