Meänmaa 3-4/2015

Kuva kannesta_Aikakausaviisi 3-4_2015

 

Tidskriften Meänmaa utges 2015 som två dubbelnummer. Detta beror på att vi missade ansökningstiden för kulturtidskriftsstöd för året. Skulle denna viktiga tidskrift nu gå i graven efter 6 årgångar? Nej, det får inte ske, tänkte jag som ansvarig utgivare. Redaktionen beslöt att utge tidskriften som en antologi i två delar. Utöver det föreslog Hannu Töyrylä att vi skulle försöka starta en nättidning. Sagt och gjort! Hannu skapade TIUKU: http://liipetti.net/aviisi/2015/04/30/nettiavisi-oon-nyt-tiuku/    Meänmaa har publicerat texter av hög kvalitet. Vi har varit öppna för olika dialekter samtidigt som vi medvetet försökt utveckla ett skriftspråk. Jag tror inte att Meänmaa någonsin hamnar som bottenpapper i undulatburar.

Meänmaa ändrar utseende och även innehåll. Den blir mer lik en bok medan vår nättidning TIUKU kommer att leverera nyheter och rapporter inom kulturen. Meänmaa blir en kulturtidskrift och en bok med texter på meänkieli och texter på andra språk om meänkieli och meänkielispråkig litteratur, poesi och andra genrer.

Media idag är flåsig. Den vill vara på plats en kvart innan händelsen. Nyheter kommer och nyheter går.

Jag är övertygad om att litteraturen alltid förblir en nyhet, ibland i tusen år.

Meänkielispråkiga författare behöver en egen kanal. Meänmaa vill vara en sådan. Den vill också låta översatta texter från de stora språken flöda längs denna kanal.

Meänmaa kommer att finnas i bokhyllor. Det betyder att den följer med flyttbilen till nya bostäder, här hemma och i Fjärranland.

Kategoriat: På svenska | Kommentit pois päältä artikkelissa Meänmaa 3-4/2015

Meenmaa 3-4/2015

Kuva kannesta_Aikakausaviisi 3-4_2015

Meänmaa 2015 tullee kahtena erilisenä avisinna. Tämä muutos johtuu siittä, ette met missasimma hakea rahoja vuele 2015. Niin met Meänmaan föreninkissä hunteerasimma mitä tehä. Jos met heitämä julkasemasta Meänmaata, ainua korkean tason avisi saattaa mennä hauthaan. Siksi met päätimä julkasta kaks tuplanumeroa, jokka samala saattava olla antoliikiitä. Sen lisäksi Hannu Töyrylä ehotti, ette alkasimma tekheen verkkoavisia. Met päätimä freistata ja niin synty uusi nettiavisi, jolle met annoima nmimeksi Tiuku.  Meänmaa oon freistanu julkasta meänkielistä tekstiä ja taso oon niin korkea, ette Meänmaa ei koskhaan tule jouthuun häkkilintuhäkin pohjapaperiksi.

Ko mie olin lapsena kuulin puhuttavan avisista ja kirjoista. En muista, ette Haaparannanlehteä, Norlänskaa ja Kyririä sanothiin päivälehiksi. Haaparannanlehteä sanothiin Präiskäksi ko sillä saatto tappaa kärpäsiä. Muita avisia kuttuthiin vain nimelä, samala mallila ko Fintys oli marmelaati. Viikkolehtiä ja aikakauslehtiä sanothiin kirjoiksi.

Meänmaa oon kirja. Meänmaassa oon aina ollu kirjoja ruottiksi ja suomeksi niinku Snelli kirjottaa artikkelissä ”Kultturiasia”. Kirjat oon kuljettanheet monikielistä sivistystä sukupolvesta toisheen.

Nykyaijan metia oon kovin hengästynny. Se halvaa olla paikanpäälä jo varttia vaile tapahtumaa. Uutinen tullee ja uutinen mennee.

Meänmaa uskoo lujasti siihen, ette kirjalisuus pyssyy uutisenna kauon, jopa vuosisatoja.    Meänkieliset kirjailijat, kirjottajat ja priimustajat tartteva oman juovan. Meänmaa oon se juova. Samala ko se aukasee Meänmaan omile nuorile, raahvaile ja vanheentuville juovaa, jota kautta saattaa kuljettaa sivistystä aijan virtaa myöten, se pränttää käänettyä tekstiä kans, likeltä ja Kauasmaasta.

Kukkakaupoissa käärithään kukkia avishiin ja joila oon häkkilinnut, net tartteva imevää avisipaperia häkkilintuhäkin pohjale. Meänmaa panhaan kirjahylhyyn. Sieltä se otethaan monta kertaa ja luethaan.

Ko siirythään otethaan Meänmaa myötä. Se tietää sitä, ette Meänmaan sivistys oon följyssä Kauasmaahan ja uutheen asunthoon omassa maassa ja omila tienoila.

Kategoriat: UUTISIA | Kommentit pois päältä artikkelissa Meenmaa 3-4/2015

Gaudeamus igitur meänkielelä

Kaikin pithään hauskaa vain
nuoria ko olhaan.
Jälkhiin hauskan nuoruuen
Pääle kurjan vanhuuen
Meät perrii multa://:

Missäs oon net entiset
jokka täälä pehelsit?
Nouse ylös taihvaishiin,
astu alas helvethiin.
Sielä sie net kohaat://:

Lyhy elinaika oon
Lyhyks mennee aina
kuolo tullee kauhuna
hurja oon sen hyökkäys
kukas pääsee pakhoon://:

Eläkhöön akatemi
ja sen prufesoorit.
Eläkhöön sen oppilhaat
Ja sen koko veljestö.
Aina kukisansa;/;

Eläkhöön kans tyttäret,
komeat ko mikkä
hyvät kypsät vaimot kans,
jokka meistä tykkäävä,
virreitä ko olhaan://:

Eläkhööt kans valtio,
johtajat sen myötä,
eläkhöön kans kaupunki,
jossa pörsi auki oon,
olkhoon meile suojaa://:

Menkhöön hiitheen ikävät,
joka meitä vihhaa,
tiehens menkhöön pirut kans;
joka meitä moittiva.
Hiitheen kaikki menkhöön://:

Miksis tänne tullu oon
akateemikkoja?
Kaukaa tänne kostunheet.
Äkkiä net kiipesit.
Parhaat paikat otit://:

Eläkhöön nyt roikkamme!
Oppilhaatki kaikin.
Tottuus yksin johtakhoon.
Veljeskunta kukkikhoon,
herrat, kansa, kaikin://:

Alma Mater kukhiinn vain!
Ko se meitä ohjaa.
Ystävyys ja kaveruus
aina etumaiseksi.
Näin se meile passaa://:

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

Kategoriat: Lauluja | Kommentit pois päältä artikkelissa Gaudeamus igitur meänkielelä

Erik Forsman (7), Sagan om slottet

Sagan om slottet

För 100 år sedan fanns de fyra fattiga män som gick på gatorna. En dag så hittade männen en gammal hydda den var rutten Men den var stor och hade tegel stenar så tänkte de ett tag. Men sen kom en av dem på något han sa att de kunde bygga ett slott dom andra tänkte efter en stund men dom  gick med på det. Också började bygga efter 10 år var de klara. Men sen byggde någon annan ett slott och de vart krig. Männen hade samlat in 90 personer, ett lag hade bössa och ett lag hade svärd och så gav de sig ut i krig. 20 personer vart döda. Dom två bästa skulle precis mötas de var jätte jämt men de fattiga segrade så det vart fred och slottet var helt.

Slut Erik Forsman

Kategoriat: Lasten kirjotuksia/Barnens berättelser | Kommentit pois päältä artikkelissa Erik Forsman (7), Sagan om slottet

Forsmannin Erkki (7 v), Satu slotista

Satu slotista

Sata vuotta aikaa oli neljä köyhää miestä, jokka marsit katuja pitkin. Yhtenä päivänä miehet löysit vanhaan mökin, joka oli lahonu. Mutta se oli iso ja siinä oli tiiliskiviä niin net hunteerasit vähäsen. Mutta silloin yks näistä hoksasi jotaki ja sano ette net saattasit rakentaa slotin ja net toiset hunteerasit vähäsen aikaa mutta net menit siihen myötä. Ja aloit rakenthaan ja kymmenen vuen päästä net olit valhmiit. Mutta sitte joku toinenki rakensi slotin ja tuli sota. Miehet kokosit 90 henkeä. Yhelä laakila oli pyssyt ja toisela miekat ja niin net lähit sothiin. 20 henkeä kuoli. Kaks parasta piti kohata mutta net olit villin jämttiä mutta köyhät voitit ja tuli rauha ja slotti oli kunnossa.

 

Loppu Erik Forsman

 

Kategoriat: Lasten kirjotuksia/Barnens berättelser | Kommentit pois päältä artikkelissa Forsmannin Erkki (7 v), Satu slotista

Bengt Pohjanen, Om kvänerna 2005

För tio år sedan skrev jag en krönika (Haparandabladet 14.12.2015). Om kvänerna. Jag har inte behövt revidera den.

Kvänerna

 Är vi kväner, vi strandfinnar? Det enda rätta svaret är nej. Kvänerna finns inte kvar, inte som folkgrupp i alla fall. Vi, som har våra rötter i södra Tornedalen, kan eventuellt delvis vara ättlingar till kvänerna.

Digerdöden och den s.k. heliga Birgitta tog för länge sedan kål på kvänerna som egen stam. Numera kallas detta etnisk rensning.

När våra förfäder under medeltiden kom från Karelen, Savolax och övriga Finland var kvänerna redan borta härifrån. Det var därför de kom. Även bruket i Kengisfors drog folk. Mina anfäder var judar från Belgien, valloner, finlandssvenskar och svenskar.

Jag skall försöka förklara hur det ligger till. Ordet kvän är samma ord som kainus, vilket i sin tur har sitt ursprung i Qwen. Norrmännen har kallat oss strandfinnar kväner och vi strandfinnar kallar nuvarande invånare i Kalix och Överkalix kainulaiset, alltså kväner. Det skulle i så fall betyda att vi strandfinnar och kalixare utgjorde samma folk, vilket naturligtvis är en omöjlighet.

Sverige bestod för drygt tusen år sedan av två delar: Svealand och Qwenland (=Kvänland, Kainus). Qwenland var stort. Det omfattade nuvarande Västerbotten, Norrbotten och Österbotten. Qwenland gränsade till Sabme och Hålågoland (=Norge). Hålågolänningarna och kvänerna förde ofta krig mot Sabme, Kirjalerna (karelarna) och bjarmerna (permerna). Hålågolänningarna kallade Qwenalands folk för kväner. Dessa kväner talade kvänska, ett finskt-ugriskt språk. Möjligen var de tvåspråkiga. Swealänningarnas benämning på kvänerna var helsingar.

Söder om Tärendö finns Kainulasjärvi (=Kvänbyn). På svenska heter byn Helsingebyn. Den var Qwenlands nordligaste punkt. Allt område norr om denna punkt var förstås Sabmeland.

I dag vet vi vilka kvänerna var, men varför de försvann så snabbt som de gjorde har varit en gåta. Min gissning är att digerdöden härjade svårt bland dem. Dessutom började en elak käring i Vadstena få blodiga himmelska uppenbarelser om det nordliga området, vars älvar var rika på lax och vars skogar dolde ovärderliga skatter på pälsverk. Den höga kvalitén på pälsverk från norr var känd ända i Novgorod.

Den s.k. heliga Birgitta var en fanatisk politruk som under sken av kristen tro och med påvedömet som täckmantel satte igång förödande korståg för att komma åt rika områden. Hon drog sig inte för att utpressa kung Magnus för att lägga under sig Vadstena slott. Kung Magnus hade ihop det med pigorna och Birgitta hotade att avslöja allt för drottning Blanka. En sådan käring har vi som EU:s skyddshelgon. Inte undra på att korstågen mot slaverna intensifierats de senaste femton åren.

Den nuvarande befolkningen i hjärtat av Qwenland (=Överkalix) har sina rötter i uppländsk adel. Vi strandfinnar kallar dem kväner (=kainulaiset). Varför? Ja, det är inget konstigt alls. Det har ju varit så att man tagit släktnamn efter gården eller platsen man flyttade till. På detta sätt uppstod en helt ny grupp kväner som i själva verket var ockupanter.

Vi strandfinnar är också ockupanter i Qwenland. Våra förfäder kom från olika håll i Finland och bosatte sig i de fiskrika Qwenland som blivit ledigt efter kvänernas försvinnande och samernas fördrivning norrut.

När hålågolänningarna (=norrmännen) mötte våra förfäder kände de igen vårt språk. Det var nära besläktat med kvänskan. Strandfinnarna bosatte de sig i de östra delarna av det gamla Qwenland. Norrmännnen började kalla oss kväner, av samma orsak som vi kallar överkalixborna kainulaiset.

Detta är hisnande. Jag har mina rötter i olika finska stammar och jag bor bland kväner, som är uppländsk adel. När en norrman bosätter sig i Matarenki, hamnar han också bland kväner, som egentligen är karelare och savolaxare.

Voj ändå!

Luleå universitet satsar nu miljoner på forskning som är meningslös. Den här krönikan kostar nästan ingenting. Utöver detta finns inget mer att säga i ärendet. Så här är det. Men de politiskt skolade vet var åteln är och där samlas de alltid. Nu finns det jobb åt den svenskspråkiga medelklassen igen: bevisa att ljus är farligt för tjuvar och att ögat är till för att se med.

Kategoriat: Ylheinen | 3 kommenttia

Bemgt Pohjanen, Kveenistä 2015

Joulukuussa 2015 mie kirjotin tämmösen pakinan Haaparannanlehessä. En ole tarvinu tätä muuttaa.

Kväänit

 Olemakos met meänmaalaiset kvääniä? Oikea vastaus: emmä ainaskhaan!

Vanhoita kvääniä ei ennää ole olemassa. Net tappo mustarutto (=digerdöden) ja pyhä Birgitta.

Meän esivanheemat oon tulheet Karjalasta, Savosta, Turusta, Belgiasta, Valunien maasta ja muualta käsin Suomea ja mailmaa ko kväänit jo olit poijessa täältä.

Miepä freistaan selittää tämän hoijon. Sana kvääni oon sama ko kainus, joka oon sama ko vanhaa quena. Norjalaiset oon sanohneet meänmaalaisia kvääniksi ja met sanoma nykysiä Kalixin ja Överkalixin asukhaita kainulaisiksi (=kväänit). Se tarkottas sitä, ette nykyset meänmaalaiset ja nykyset kainulaiset olisit sammaa väkeä, mikä sinänsä oon mahoton asia ja pörrö aatoski.

Nykysessä Ruotiin maassa oli kaks ossaa tuhanen vuotta aikaa. Yks osa oli Sweeanmaa ja toinen oli Queenanmaa (=Kväänimaa, Kaihnuunmaa). Tämä Queenanmaa oli Västerbottenista Österbottenhiin saakka. Kvääninmaan raja oli Saamenmaa. Norjaa sanothiin Hålågolanniksi. Norjalaiset ja queenit tappelit saamelaisia vasthaan. Norjalaiset kuttuit näitä Queenanmaan/Kaihnuunmaan asukhaita kvääniksi, jokka puhuit suomalais-ugrilaista kieltä. Piiain net olit kakskielisiä. Ruottalaiset sanoit näitä helsingariksi.

Täränön likelä oon Kainulasjärvi (=kväänitten järvi). Kylä oon ruottalaisissa kaartoissa merkitty nimelä Helsingeby. Kainulasjärvi oli piiain kväänitten pohjoisin paikka. Siittä alko saamelaisten maa.

Kunkas näile kväänile kävi? Mulla oon se käsitys, ette mustarutto tappo net. Sen lisäksi yks pirulinen ämmä Vadstenassa oli alkanu saahmaan taihvaalisia ilmestyksiä, ette täälä pohjosessa oon lohta ja muita rikhauksia, jokka kuuluit Rooman paavile ja Ruottin kuninkhaale, ja sitä tietä hälle ittele ko hään oli paavin yläpuolela ja pölätti kuninkas Magnusta, ette jos tämä ei anna hälle Vadstenan linnaa ja rahhaa niin hään ilmottaa trottninki Blankale mitä Magnus piioitten kans hommaa. Tämmönen ryökäle se oli EU:n suojeluspyhimys, kiristäjä ja ristiretkeilijä. Upplannista lähätethiin aatelistoa tänne nykysheen Ylikaihnuusheen ja net tietenki tapoit poijes net harvat kväänit mitä mustarutto ei ollu hävittänny. Mutta näitä uusia asukhaita sanothiin kans kvääniksi (kainulaisiksi). Sehään oon ollu tavalista, ette uuet asukhaat oon ottanheet talonpaikan nimen ko net oon asettunheet ashuun. Näin synty aivan uusi kvääniväki, joka ei tietenkhään ole mithään alkuperäisväestöä, net oon vallottajia, mutta netki saattasit piiain alkaa tappleheen saamelaisten kans ja sanhoon, ette het oon kvääniä, kainulaisia.

Met meänmaalaiset olema kans vallottajia. Meän esivanheemat ei tulheet Upplannista pyhän Birgitan käskystä. Meän esivanheemat lähit kalan perhään. Ko vanhaa kväänitten maa oli melko tyhjä niin net saatoit asettua ashuun Meänmaahan.

Sitte ko norjalaiset kohtaisit näitä karjalaisia, savolaisia ja muita suomalisia heimoja niin net tunsit niitten kielet. Nethään puhuit melkein sammaa kieltä ko vanhaat kväänit. Siksi net aloit kuthuun meitä kvääniksi ko met olima asettunheet ashuun kväänitten maahan ja ko met puhuima kohta sammaa kieltä ko net.

Asia oon selvä ko pläkki. Samasta syystä ko met sanoma Upplannin aatelistoa kainulaisiksi (kvääniksi), samasta syystä norjalaiset oon sanonheet meitä kvääniksi, vaikka meilä ole paljon mithään muuta tekemistä kväänitten kans ko, ette met siiryimä ashuun niitten maahan ja ette met puhuma samanlaista kieltä.

Se oon aika villiä: mie olen suomalaista heimoa ja mie asun kväänitten maassa ja kväänitten kans, vaikka net oon upplanin aatelistoa. Norjalainen, joka asettuu ashuun vaikka Matarinkhiin, assuu kväänitten maassa ja kväänitten kans, vaikka matarenkiläiset oon karjalaisia kauppamiehiä ja suomalisia kalanpyytäjiä.

Voi voi, nyt satsathaan Luulajan ynivärsiteetissäki miljoonia tutkimuksele, joka oon aivan turhaa. Tämä kröönikka ei maksa paljon mithään eikä tämän lisäksi tartte sanoa sannaakhaan. Asia oon näin.

Mutta oon siinä tietenki ruottinkieliselle keskiluokale taasen hommaa: näyttää, ette valo oon vaaralinen rosvole ja ette silmä oon näkemistä varten.

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Bemgt Pohjanen, Kveenistä 2015

Shakespearen sonetti III – Bengt Pohjanen

Shakespearen sonetti
– aivan frii tulkinta –
Omistettu leskimiehile isän päivänä

Bengt Pohjanen

Mie menheen kevän tunsin suurta tuskaa
ko huhtikuu jo puuhun laulo mahlaa
ja kryyimaahan elon uutta valtaa,
mie yksin tunsin syksyn tuomaa ruskaa.

Ei saahneet kukat mieltä iloseksi,
ei tuoksut, färit, lämmittävä multa,
ko iloa en saanu ennää sulta,
se sylhiin maan oon jääny ikusesti.

En ihastellu kielon kyynelvimmaa,
en ylistänny ruusua, sen punnaa,
mie sain vain niistä tuskaa kantaa

Ei vieny kesä yli kaipuun rimmaa,
toi talven pakkaspäivän iltaa tummaa,
oon elämämme pelkkää varjon rantaa.

8.11.2015
Isän päivänä

Kategoriat: Meänkielisiä runoja | Kommentit pois päältä artikkelissa Shakespearen sonetti III – Bengt Pohjanen

Jalon maan ruusu

Jalon maan ruusu
Ruottinkielinen: Kristallen den fina

Kristalli niin jalo ko aurinkon valo,
ko tähtinen taivas ja kuu.
Mie tyttären löysin niin siveän jalon,
sen tyttären halvan, en muun.

Sie arhmaani ja rakhain kukka,
voi jos met saisima yhtheen tulla
ko mie olen ystävästi
ja sie minun ystäväni!
Sie Jalon maan ruusu
ja kultanen kruuku.

Ja vaikka mie kulkisin mailman äähriin,
niin sinua kaipaisin vain.
Ja vaikka mie kullkisin mailman äähriin,
niin sinua kaipaisin vain.

Sie arhmaani ja rakhain kukka,
voi jos met saisima yhtheen tulla
ko mie olen ystävästi
ja sie minun ystäväni!
Sie Jalon maan ruusu
ja kultanen kruuku.

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Jalon maan ruusu

Kukas tuuletta seilailee?

IMG_3993

Kukas tuuletta seilailee?

Kukas tuuletta seilailee?
Kukas airoitta soutaa?
Kukas jättää vain ystävän
ilman kyynelten virtaa?

Mie vain tuuletta seilailen,
mie vain airoitta souan,
mutta jätä en ystävää
ilman kyynelten virtaa.

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

Kategoriat: Lauluja | Kommentit pois päältä artikkelissa Kukas tuuletta seilailee?