Bengt Kostenius, Meänkielen päivä – seminaari ja osotelma

Meänkielen päivästä

Kuva: Björn Karlsson

Meänkielen Päivä Pajalan kirkkotalola 27 helmikuuta 2017

Kokkous alotethiin kappalheela ”Juuret”, jonka oon Yaiya Siekas komppuneeranu ja jossa hään osalistuu Bengt Kosteniuksen ja Orlando Siekaksen kansa.

Ohjelman muteraatori oli Marita Mattson Barsk.

Bengt Pohjanen alotti seminarian ja huomautti ette Meänmaanföreningin johtokunta oon päättäny ette 27 helmikuuta oon Meänkielen päivä.

Kirkolisia tekstiä meänkielelä

Ritvaelsa Seppälä ilmotti ette yli sata virttä oon jo käänetty meänkiehleen, niinko kirkkokäsikirja, jota pappi seuraa jumalan palveluksissa, tavaliset kirkonmenot, hautajäiset, vihkijäiset, ehtoolisella käymiset ja konfirmašuunit. Näissä töissä, joita Ritvaelsa oon johtanu, oon ollu Bengt Pohjanen, Olle Mukka, Linnea Nylund, Bertil Isaksson ja Bengt Kostenius.

Ramatun kääntäminen meänkielele herätethiin kysymällä Luulajan hiippakunnalta ja Ruottin kirkolta. Luulajan hiippakunnan hallitus päätti joulukuussa 2015 tehjä testin kääntää meänkielele. Pohjasen Pänktti oon jo kääntänyt evankeeljumit, jokka oon kootu kirhjaan ”Evankeeljumit meänkielelä, Tulkaa tekki fölhjyyn, 2000. Työryhmä päätti ette niitä tekstiä ei tarttee muuta ko vain käyä läpi. Siinä tarkastuksessa oli katottava ette se seuraa nykystä meänkieltä, ko Pänktti oon osittain kirjottannu näitä jo monia vuosia sitten. Vielä se pittää seurata tekstiä, joka oon ruottin raamatussa Bibel 2000. Lukioitaki oon. Thyra Lindström oon koonu ryhmän Uppsalassa, joka tarkastaa tekstiä.

Nyt oon Ruottin Kirkko ja Raamattuseura tälle työle tukena.

Sari Oja kerto ette het Mataringin kouluissa ova kääntänheet ”Bibeläventyr” meänkiehleen nimelä ”Jännä raamattureisu”. Nämät ovva hyviä esimerkkiä herättää lapsissa innostusta meänkielele, ko het hoksaava ette: ”Mie hään käsitänki mistä oon kysymys. Mie ossaan meänkieltä.”

Stefan Arto ilmotti ette hään oon valmistamassa kirja meänkielestä, sen taustasta ja tasosta kirkossa ja yhteyskunnassa. Voipi tullu ulos tänävuona.

Meänkieli kirjakielenä

Ritvaelsa pani kysymyksen: Miksis oon tärkeä ette met kehitämmä kirjakielen ja miksis oon tärkeä ette met käytämä meänkieltä kirkoissa?

Kaikin olit sammaa mieltä ette kirjakieli oon villin tärkeä kehittää. Bengt Pohjanen sano ette lingvistit meinaava ette kielen hengessä pysyminen, sen revitaliseeraus ja sen kehitys vaati:

  1. Kirjakielen
  2. Kramatiikin
  3. Sanakirjoja
  4. Kielihoultoa/hoitoa

Ko kieli kuole kuole kansa ja kansan hauatut esivanheemat kuoleva vielä kerran. Raili Ilola huomautti ette kansan koko kulttuuri kuole sen matkassa.

Elina Kangas paino pääle ette oon hyvä ette enin osa oon sitä mieltä ette kirjakieli pittää olla (kaikki tässä), mutta vielä oon parempi ko asiasta keskustelhaan. Ritvaelsa Seppälä tykkäsi ette tämä oon joskus herkkä asia. Vaikka keskustelun voittaa, niin voipi kaverin hävittää.

Pänktti Pohjanen puhu kielistä jokka ovva uhattunu. Kieliä oon mailmassa nuin 5000, mutta kieliä kuolee koko ajan siinä merkityksessä ette niitä ei ennää käytetä kirjotuksessa eli puhheessa. Miksis kielet kuoleva? Lingvisti Stephen Wurm puhhuu kieliekolookista. Kasvi menettää elämänvoiman ja kuole pois jos se joutuu semmosheen ympärysthään missä toinen kasvi tullee ja vallittee, ja ottaa yli kokohnaan. Näin käypi kielelekki ko uusi valtakieli tullee sen ympäristhöön. Niin oon käyny meiläki. Meänkieltä oon alettu pithään huonompanna kielenä. Itte puhujatki alkava halveksumhaan ommaa kieltä. Ruottalaiset oon ”hullunfiiniä ihmisiä” ja ”pätrefolkkia” ja ”omaväki” puhhuu kieltä jolla ei ole arvoa. Ko alka puhuhmaan valtakieltä sitä saapi etuja ekonoomisesti, polittilisesti. Se oon parerempi olla ummikko ruottalainen ko kakskielinen. Tästä seuraa:

  1. Kieli katoaa eli sen siale tullee sekakieli, joka oon villin yksinkertanen ja köyhä.
  2. Uhattu kieli saapi vielä heijoman tilantheen ja piethään vielä vähemän arvokhaalta ko ennen. Sen käyttö jääpi vain oman kielen ja sen kantajien ja kulttuurin pilkaamisheen. Se kelpaa vain vitsien levittämisheen.
  3. Suurempi kieli muuttaa alkuperäsen kielen ja sitä tietä kulttuurin. Salasto muttuu, syntaksi ja rakene muttuva. Meänkielessä leviävä svetisismit, meänkieli ruottiksi (Gällaakos tässä vägkorsningissa högerregeli) ja jossaki määrässä suomalaisia piirtheitä.
  4. Kieli menettää ominaisuuet, jokka kuuluva kielenkäyttäjän perintheisheen kulttuuhriin. Alethaan matkhiin vallan kieltä ja näkökantaa.

LOVE TORNEDALEN, viehraala kielelä huomatkaa. Se meinaa sitä ette ensin kieli alenethaan, panthaan naurun alaseksi, piethään kolona ja käyttämättömänä, vanhaat arvot murskathaan. Sitten tehjään naamannosto, tatyerinki ja siivostus voimassa olevan iteolookin mukhaan, ja sitten saatethaan LOVE TORNEDALEN.

Mitäs saatta tehjä? Wurmin mukhaan ei valtiokhaan saata säilyttää uhattua kieltä niin kauon ko mainitut vaikutheet oon voimassa. Entäs koulu? Iirlannissa oon koulun avula pietty Iirlannin kieli hengissä keinotekosesti. Iirlantilaisila oon voimakas kansalinen intenttiteetti mutta heän kieli oon tullu enemäksi ko sympooliksi heän itenttiteetile. Se oon luujentannu natšunalismiä mutta ei säilyttänny kieltä. Itenttiteetti ei ole ennää yhteinen kieli mutta Blut und Boden-iteolookissa: veri ja maa, veri ja talo. Villin vaaralista natšunalismi.

Polittilinen alistaminen oon vallale hyvin tärkeä. Valta ja politiikka halvaava siijaa meän päähän. Jos ei muuten niin väkisten. Polittista valtaa häätyy koko ajan kyörätä kallosta kartanolle. Nämät sanat sanottuna Wurmin tutkimuksen perustella.

Pohjanen repeteerasi ette lingvistit oon huolestunheet kielten katomasisesta ja miksi kielen elossapitäminen oon tärkeäteä. Jokanen kieli peilaa aivan omma mailmankuvvaa ja kulttuurikokonaisuutta. Ko kieli kuolee kuolee kansa ja sitä myötä korvaamaton aatosmailma ja mailmankuva. Sillä hetkelä ko meänkieli Tornionlaaksosta oon poijessa, sitä ei koskhaan saa takasi. Se oon mennyttä kalua ikikunpäiväksi. Tornionlaakson kultturi on poijessa. Piiain oon rieskareseptiä ja kunka sauna lämmitethään, mutta kieli, kultturi ja arvomailma, tuhanvuottiset arvot oon kaikki poijessa, eikä niitä koskhaan saa takasi.

Siksi oon lingvistit yhtä mieltä ette kieli tarttee kirjakieltä, kramatiikkaa, sanakirjoja ja kielenhuoltoa.

Kirjakieltä pittää käyttää kirjoissa, lehissä, avisissa ja meilissä ja sms:issä. Pohjasen kramatiikka ”Rätt och Lätt2 oon tullu ulos uuessa painoksessa, ”Meänkielen iso sanakirja” oon valmis a:sta r:hään saakka kolmessa osassa. Vielä pittää s:stä ö:höön valmistaa kahessa osassa. Toinen valtion rahoila kustantava sanakirjaa oon tulossa, mutta ei ole tietoja koska se valmistuu.

Kielenhuoltoa hoitaa Meänmaan kieliraati ja monta asia oon pohtittu. Yks oon suhu-ääni, jota ruottin kielessä kirjotethaan yli kymmenellä eri laila. Met olema sopihneet kieliraatissa ette met kirjotamma sen hattuässälä eli näin: Š, š. Esimerkiksi met kirjotamma šääfferi.

Kieliraati pittää kokkouksen 18 aprilliä (huhtikuusa) Hilja Byströmmin päivänä Mataringissä ja kuuttuu muita eripuolilta, kirkonpuolta, työelämäpuolelta, STR-T:ltä ja teatteripuolelta ette saisima elvyttää vielä kieliraatia. Kieliraatin työ oon kielenhuolto, valvoa sanakirjan kehittymistä, korjata, katto mitä kieltä käytethään, antaa neuvoja, ei määrätä.

Kirjalisuuen työryhmä

Pohjanen ehotti ette perustethaan pieni työryhmä, joka ottas esile miten vahvistaa meänkielen kirjalisuuen asemaa. Miksis ei saa meänkielen kirjalisuus olla ehokhaana pohjolais kirjalisuuen palkinthoon? ”Meän kirjailiat” pitäs piiain erottua Meänmaan liitosta omaksi seuraksi, liitoksi, ja se sais sitten ehottaa meänmaan kirjailijan palkinthoon.

Työryhmään valithiin Marita Mattson Barsk, Raili Ilola ja Bengt Pohjanen. Maija Mella lupasi olla työryhmän valvoja.

Päivä lopethiin näyttelyllä ”Tule sieki Leevi fölhjyyn”, Markuksen evankeeljumia meänkielelä. Tämä oli oiken mahtava ja koskettava näyttely. Näyttelijät olit Anton ja Lisa Hennix Raukola.

27.2.2017 Pajala Foto

Kuva: Björn Karlsson

 

Bengt Kostenius

 

 

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

Shakespearen sonetti 66

Shakespearen sonetti 66

Väsyksissä kaikheen kuttun kuolemaa,
ko lahjakhaana joutuu kerjäähmään,
ja konna nolla niittää kunniaa,
ja rehelistä sölkhään pistethään,
ja ansioitu kiitos syrhjään pukithaan,
ja neitsyn hyve lanthaan sotkethaan,
ja kunnon työstä naahmaan annethaan,
ja tarmokasta krenkut jalat potkiva,
ja hyvän taitheen tyhmät polkeva,
ja hullu määrää yli ossaavan,
ja selvä tottuus sonthaan tallathaan,
ja linhaan hyvvyys, viishaus viskathaan.

Väsyksissä kaikheen kuttuin kuolemaa
vain yksin jäisit, rakas, ilman minua.

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

4.3.2017

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

Meänkielen päivää vietethiin Pajalassa/Meänkielidagen firades i Pajala

Luulajan hiippakunta, Meänmaa ja Meänmaan Teatteri järjesti seminaarin ja Markuksen evankeeljumin osotelman Pajalassa 27.2.2017. Seminaarin johtajanna toimi Marita Mattsson Barsk. Hiippakunnan meänkielen sihteeri Ritvaelsa Seppälä ja kirjailia Bengt Pohjanen olit tuottanheet antosan päivän, jona keskustelhiin meänkielestä kirjakielenä, Raamatuntekstien käänöstyöstä. Iltapäivälä oli teemana kunka vahvistaa meänkielisten kirjailioitten asemaa. Päätethiin, ette Marita Mattsson Barsk, Raili Ilola ja Bengt Pohjanen hunteeraava tätä asiata ja antava joitaki aatoksia Hilja Byströmin päivän seminaarissa 18.4.2017.

Osanottajia oli molemin puolin väylää.

Meänkielen päivästä

Seminariedeltagare i Pajala. Foto: Björn Karlsson

Luleå stift, Meänmaa och Meänmaan Teatteri anordnade ett seminarium på Meänkielidagen den 27.2.2017 i Pajala. Temat var meänkieli som skriftspråk. Seminariet leddes av Marita Matsson Barsk och var producerat av stiftsadjunkten Ritvaelsa Seppälä och författaren Bengt Pohjanen. Ett tema under seminariet var översättningar av Bibeltexter. Ett annat aktuellt ämne var hur man skall stärka de meänkielispråkiga författarnas ställning. Marita Mattsson Barsk, Raili Ilola och Bengt Pohjanen fick i uppdrag att sammanställa tankar inför nästa seminarium, nämligen Hilja Byströmdagen i Övertorneå den 18 april 2017.

Deltagarna kom från hela Meänmaa.

Tule Leevi sieki fölhjyyn

Dagen avslutades med premiär på Tule Leevi sieki fölhjyyn. Anton och Lisa Hennix Raukola framförde Markusevangeliet i Bengt Pohjanens översättning. Stämningen var laddad, föreställningen vacker och uttrycksfull. ”Aldrig sett en så bra förställning”, hördes i publiken. Pjäsen går på turné.

Meänkielenpäivä päätty Tule Leevi fölhjyyn – osotelmala. Anton ja Lisa Hennix Raukola osotit Bengt Pohjasen kääntämän Markuksen evankeeljumin. Tunnelma oli latattua ja joku meinasi, ette hään ei koskhaan aikasemmin ollu nähny niin hyvvää osotelmaa.

27.2.2017 Pajala Foto

Anton och Lisa Raukola framför Markus på meänkieli.
Foto: Björn Karlsson

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

Meänkielen päivä/Meänkielidagen

Program_meänkielidagen_2017_sid1

 

Meänkielen päivä 27. helmikuuta

Meänmaa föreninki päätti 2016, ette 27. helmikuuta oon meänkielen päivä. Asia oon niin, ette 27. helmikuuta 1988 julistethiin meänkieli omaksi kieleksi. Väkeä oli 100 henkeä ja ensin olthiin Smedjanissa kuuntelemassa kahta esitystä. Sen jälkhiin kokkoinuthiin Pajalan kirkhoon, jossa Henning Johansson piti juhlapuhheen ja totesi, ette Meänkieli nyt oon kieli muitten kielien seassa. Bengt Pohjanen luki tuohreesta Markuksen evankeeljumin käänöksesthään ”Tule Leevi fölhjyyn”. Lauluryhmä Sisaret lauloit ja kirkkoherra Hans Stiglund piti hartaushetken. Pajalan kunnanraati, Sture Fredriksson, oli ensimäinen joka sai ottaa vasthaan viestikapulan, joka lähti kulun pääle. Kirkon ulkopuolela tulitethiin Meän kieli taihvaale. Ruottin TV oli paikan päälä ja lähätti suuren osan juhlasta ohjelmassa ”Café Luleå”.

VIESTIKAPULA/PYYTKAVLE

Viestikapulan teksti (poronnhala), jota piti kuljettaa tuohikontissa: ”Tämä pyytkavle/viesti lähti Pajalasta 27/2-88. Sen allekirjottajat halvaava aktiivisesti tukea Meän kulttuuria. Meän kieltä. Meänkielisiä paikannimiä. Opetusta meistä koulussa. Tietettä ja taitetta meiltä päin. Kehitystä meän alueele.

 

Program_meänkielidagen_2017_sid3

Meänkielidagen firas årligen den 27 februari

Meänmaaföreningen har fattat 2016 i styrelsen fattat beslut att den 27 februari årligen firas som meänkielidagen. Underlaget för beslutet är följande: Den 27 februari 1988 samlades vi i Pajala för att proklamera meänkieli som ett eget språk. Dagen började med två föreläsningar i det då nya Smedjan, Folkets Hus, där Bengt Pohjanen ett par år tidigare hållit invigningstalet och då tagit initiativet till Meän Akateemi – Academia Tornedaliensis. En mössa skickades ut till den stora publiken och en grundpenning insamlades. Och den 27 februari 1988 var det dags för en högtid. Efter föreläsningarna på Smedjan samlades man i Pajala kyrka, där professor Henning Johansson höll högtidstal och proklamerade att ”Meän kieli (då ännu särskrivet) nu var ett språk bland alla andra språk. Bengt Pohjanen läste ur sin nyutkomna översättning av Markusavengeliet, ”Tule Leevi fölhjyyn”. Sånggruppen Sisaret sjöng och kyrkoherde Hans Stiglund höll en betraktelse. Kommunalrådet i Pajala, Sture Fredriksson, blev den förste mottagaren av den budkavle som sändes ut. Ett fyrverkeri utanför kyrkan proklamerade Meän kieli som ett eget språk. Svensk TV var på plats och sände en stor del av högtiden i ”Café Luleå”.

Program_meänkielidagen_2017_sid2

BUDKAVLE

Texten var skriven på renskinn. Dess undertecknade vill aktivt stödja vår (tornedalsk)kultur: . Vårt språk. Ortnamn på vårt språk. Undervisning om oss i skolan. Vetenskap och konst från oss. Utveckling för vår region.

Budkavlen delgavs tusentals personer som samlats till Kulturevenemang på drygt 20 ställen vilka budkavlen nådde. De församlade skrev sina namnteckningar.

Kategoriat: UUTISIA | Jätä kommentti

Nyårstal i Juoksengi 31.12.2016

”Tidevarv komma, tidevarv försvinna, släkten följa släktens gång.”

Ett år har gått! Vart då? 12 månader, 366 dagar, 8 784 timmar, 527 040 minuter, 31 miljoner 536 tusen sekunder är förvunna + en sekund i bonus? Var finns de?

Tidevarv komma, tidevarv försvinna? Varifrån kommer tiden, vart försvinner den?

juoksenki-v1

Vad är tiden? Om du INTE frågar mig, så vet jag, så vet du, så vet vi när vi sjunger: Tidevarv komma, tidevarv försvinna. Vad är oss mer förtroget och bekant än tiden? Vi pratar om den, vi besjunger den, vi är i den, vi möts i den och vi lämnar den. Men vad lämnar vi och vart går vi? Om du INTE frågar mig, vet jag, men om du frågar mig vet jag inte. Hur skulle jag kunna veta eftersom den tid som gått, det år som är till ända inte längre är och det nya som kommer ännu inte är. Och nuet, där jag nu är, finns inte eftersom det försvinner medan jag talar. Om nuet alltid vore nutid skulle det inte längre vara nutid utan evighet, ett evigt nu, där vi alla redan samlats, för att citera vår nobelpristagare Eyvind Johnson. Ett evigt nu är bortom tid och rum.

juoksenki1

 

Det som nu pågår, kan bara bli tid genom att inte längre finnas, vare sig i det som nyss var, i det som nu är eller det som kommer. Tiden är tid därför att den strävar efter att inte vara, inte vara till, inte finnas. Även den förlängda sekunden är borta. Våra vänner på andra sidan Tsarens röda streck och Kungens svarta band har redan förlorat sin extra timme. Den är här hos oss nu. Men inte länge.    Vi står på isen, men under oss strömmar vattnet och i den strömmen kan vi aldrig stiga ner två gånger. Panta rei! Allt flyter, sade Herakleitos för 2 500 år sedan.

juoksenki-ii1

Älven har alltid funnits, strömmen är här under mina fötter, den var, den är redan borta men älven själv far ingenstans, ändå kan jag inte stiga ner i den två gånger. Älven firar inte nyår två gånger. Den splittrar inte, den delar oss inte. Älven förenar oss, besjungen, strömmande, den är bilden av vår resa, vår gemensamma möda, ett evigt nu. När vi som är här i kväll är borta, strömmar älven utan att fara någonstans.    När du kommer hit, från fjärran land, som i kväll, vad skall jag då visa dig, om inte älven, strömmen, friden, Gud. Detta är Tornedalen. Våra mest älskade sånger har tiden som tema. Tiden och resan. Längtan och friden, den eviga, bortom tid och rum.    Vad mer finns att säga? Träden har slocknat och vintern är här! Båtarna ligger frusna på stranden. Snön har åter fallit och mörkret, än en gång.

 

juoksenki-iv1

Vad mer finns att säga? I en orolig och omvälvande tid? Att fruktan och rädsla skall förlama oss trots alla politiska tal och mantran på EU:s desperanto, engelskan.    Att vår jord nu blivit så känslig, att en fjärilsvinge i fjärran land kan orsaka storm och förödelse här, att en ängel kan föda en tromb med sin vinge.

Vad mer finns att säga? Här är min plats, där den gamla korpen som vanligt sitter på det svarta renhornet i den vita snön.     Vad mer finns att säga? Att glömma sina fäder är att glömma sin framtid! När ett språk dör, dör ett folk – en gång till.

Vad mer finns att säga? Att Finland nyss fyllde 100 år.

juoksenki-iii1

På svenska önskar vi gott nytt år, på meänkieli lyckligt nytt år, Onnelista uutta vuotta. I all synnerhet det nyfödda Finland. Mitä vaatii Suomessa vapaus maan, se isästä poikaan maksetaan. Friheten i Finland är ett lån som betalas av far och av son.

 

 

 

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

Valkea hevonen/Vit häst

paloma1

Paloma äter hö/Paloma syöpi heinää.

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

LUCIA-fiirausta

Vähän ennen Lucian päivää nuoret juhlit Luciaa hevosen sölässä ja iltapimeässä. Pohjostuuli oli kylmä mutta nuorten ja lasten laulu kaiku komeasti kinoksia pitkin.

lucia-foto

Lucia hevosen sölässä kuoroihneen.

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

Meänmaa 3/4-2016

Uusi monikielinen Meänmaa-avisi oon tullu; siinä oon runoa, laulua, novelliä ja paljon muuta.
Ett nytt nummer av tidskriften Meänmaa, 3/4-2016 utkommen. Texter på och meänkieli/finska. Många språk.

meanmaa-3-4-2016-kansi

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

EYVIND 2016

Eyvind 2016 – ett initiativ av Bodens kommun och kommunalrådet Inge Andersson. Två dagar med möten mellan författare-läsare och förlag.

Eyvind 2016 – Puutin kunnan alotheesta ja sen takana kans kunnanraati Inge Andersson. Kaks päivää kohtaamisia: kirjailioita-lukijoita ja kostantajia.

20161126_133513

Lina Stoltz, Luleå, signerar barn- och ungdomsböcker.
Lina Stoltz, Luulajasta, sikneeraa lasten- ja nuortenkirjoja.

MEÄNMAA 26.11.2016

Kategoriat: Ylheinen | Jätä kommentti

NOAK-dagen/NOAKIN PÄIVÄ

Norrbottensakademien vietti perintheistä NOAKIN PÄIVÄÄ 22.11.2016 Tietheen talossa Luulajassa.

Norrbottensakademien firade traditionsenligt NOAK-dagen den 22.11.2016 i Luleå.

20161122_175255

Erik Westerberg johti kuoroa, joka essiinty usseita kertoja. Erik Westerberg ledde kör som uppträdde flera gånger.

Årets SKUM-PRIS gick till författaren och fil. dr. Bengt Pohjanen.
Vuen SKUM-PALKINTO annethiin kirjailia ja fil tri Bengt Pohjaselle.

bengt

Bengt Pohjanen SKUM-pristagare 2016.

MOTIVERINGEN:

SKUM-priset

Norrbottensakademien SKUM-pris 2016 tilldelas författaren, översättaren, dramatikern, librettisten, prästen, litteraturvetaren, kyrkobyggaren, hedersdoktorn med mera, filosofie doktor Bengt Pohjanen, född i Pajala och sedan länge bosatt i Överkalix. Bengt Pohjanen har själv formulerat sig på följande sätt: ”Som trespråkig litterär röst i Norden måste jag lita till min litterära kompass i näsan och ge mig ut i okända marker med gränsmänniskans övertygelse om att man aldrig kan gå vilse, alltid kommer man nånstans.” Och visst han har på ett enastående och briljant sätt passerat gränser – mellan konstformer, språkbarriärer, religioner och akademiska discipliner, i det mesta med sin tornedalska bakgrund och hembygd som en gemensam nämnare. Och han har också alltid kommit fram. Banbrytande är Bengt Pohjanens enträgna och mycket betydelsefulla insats för torndalsfinskan – meänkieli – bl a genom romanen, Lyykeri, som utkom 1985, och pjäsen, Kuutot från 1987, båda de första på meänkieli. Med sina romaner, sin dramatik och sina översättningar har Bengt Pohjanen givit sitt födelsespråk – meänkieli – en identitet också som skriftspråk, i sanning en bedrift värd att prisa.

Det är med stor glädje som Norrbottensakademien vill hedra Bengt Pohjanen med årets SKUM-pris, ett i raden av många utmärkelser och priser som alla välförtjänt kommit Bengt Pohjanen till del.

 

SKUM-palkinto

Norrbottensakademienin SKUM-palkinto jaethaan kirjailialle, tramattikkerille, lipretistile, papile, kirjailisuuen tietemeiehele, kirkonrakentajalle, kunniantohturille, filosofiin tohturille Bengt Pohjaselle, syntyny Pajalassa ja aikoja sitte asunu Ylikaihnuussa. Bengt Pohjanen oon itte määritelly ittensä tällä mallin: ”Kolmikielisennä kirjailisenna äänenä Pohjolassa mie hääyn luottaa kompashiin, joka mulla oon nokassa ja lähteä hurrikhaile tienoile varmana rajaihmisennä, ette eksyä ei saata, aina sitä tullee johonki.” Ja selvä se, ette hään uskomattomalla ja loistavalla tavala oon ylittääny rajat – taitheen lajien, kieliestheitten, uskontojen ja akateemisten tisipliinien, enniimiten tornionlaaksolaistausta ja kotiseutu yhtenäisenä asianna. Ja se oon aina kostunu perile. Urraa uurtaav oon Bengt Pohjasen pitkäjäntheinen ja villin iso panos tornionlaakson suomenkielen – meänkielen – puolesta, muun rinnala Lyykeri-romaanin (1985) ja Kuutos-osotelman kautta, molemat mainitut meänkielen ensimäisiä. Romaanit, osotelmat ja käänökset oon Bengt Pohjasen kautta luohneet sen syntymäkielele – meänkielele – itenttiteettiä kirjakielenä kans, toelisesti palkinon arvosta.
Suurela ilola Norrbottenakademien halvaa kunnioittaa Bengt Pohjasta tämän vuen SKUM-palkinolla, joka oon yks monista kunniamerkistä ja palkinoista, joita Bengt Pohjanen ansioitusti oon saanu.

 

MEÄNMAA

Kategoriat: Kylttyyri | Jätä kommentti