MEÄNMAA
Meänmaa:
– Bengt Pohjanen, sinun runoja oon käänetty jiddishiksi?
Melko harvinaista. Mikkäs nuot karkaavat runot oon? Oonkos se uusi runon ja laulun laji?
Bengt Pohjanen:
– 2012 oli ”skottår”, suomeksi ”karkausvuosi”, mutta
mitäs se oon meänkielelä? Mie hunteerasin, ette se oon vuosi, joka oon karanut johonki, mutta mihinkä? Mie aloin seku vain kokoaahmaan silmänräphäyksiä ko se minusta oon kaunokirjalisuuen tehtävä ylheensä ja olletikki runon. Mie hunteerasin, ette siksi se saapi olla ja oon tärkeä ko se kokoaa näitä silmänräphäyksiä. Mie aloin joka päivä pyythään kiini yhen silmänräphäyksen linnusta, lumesta, kesästä veestä ja mistä havatusta silmänräphäyksestä vain. Niin synty meänkielisiä ”haikuja” (haiku=rökslinga, bloss). Niitä karkaavia ja karahneita haikuja tuli 366 vuona 2012. Sueraavanna vuona mie käänsin yhen päivässä ruottiksi, vaikka 2013 ei ollu 29.2. Mie hääyin keksiä sille karahneele päiväle jotaki.
Meänmaa:
– Kunkas Näitä karahneita silmänräphäyksiä alko olheen jiddishiksi?
Bengt Pohjanen:
– Ja monele muule kielele. Se alko niin, ette mie lähätin jonku haijun jollekki tutule ja se tykkäsi tästä silmänräphäyshaijusta ja pani sille kauasmaan kielen vaatheet pääle ja lähätti mulle, ette ”tunnetkos sie tätä?” No kyllä mie sen verran ossaan kieliä, ette tutulta tuntu. Se oli minun karanu haiku uusissa vaatheissa. Sitte mie löysin kans vähemistökielile kääntäjiä ja sillä tielä olhaan nyt. 18-20 syyskuuta oon RUSKA-kokkous II ja silloin ”Karkaavat silmänräphäykset” julkasthaan kirjana.
Meänmaa:
– Tuntuu olevan aivan uutta konstia tämä?
Bengt Pohjanen:
– Luulisin, ette mailman ensimäinen!
