Shakespearen sonetti
Meänkielennös: Bengt Pohjanen
Mie syksyn tulon havattin jo tästä
ko palhjaan oksan päivä puussa koitti,
kans yksin jäähneen lehen tärinästä,
se kaipaa kessää, joka äsken loisti.
Sie minun päivän laskun huomaat kansa
ko iltaruskon verho kaatuu ithään
ja silmäniki sulkee aikanansa.
Ko valo sammuu kukas näkkee mithään!
Vain hiilos vielä kyttee kuumuuessa
ko miehleen tullee kuuma nuoruusaika,
nyt kuuman tuhkan voutheesani makkaan.
Näin nuoruus tuhaks muuttu suuruuessa
sen tunnen nyt, ei auta mikhään taika
mie kuolon morsianta maaten hallaan.