Runoilijan valitus
Sonetti Shakespearin innottamanna
Voi miksis minun runo tyhjää jauhaa!
Se jankkaa aina runomittaa sammaa,
vain yhen sortin säveltä se jammaa,
ja sanojaki samoja vain pauhaa.
Niin miksis yhtä sammaa priimustelen?
Ja pännää tylsytänki tähhään roskhaan,
ko mikhään sana uuistu ei koskhaan,
ja turhaan uutta muka keksiskelen.
Voi, rakas, sie se olet mitta mulle,
vain sie se aina vanhaat runot täytät ,
ko kuivat sanat sävelinnä kuulen,
niin taasen toistan rakhaat sanat sulle,
sie joka päivä, armas, mulle näytät
sen runon, jonka sanoma oon tuulen.