Shakespearen sonetti
– aivan frii tulkinta –
Omistettu leskimiehile isän päivänä
Bengt Pohjanen
Mie menheen kevän tunsin suurta tuskaa
ko huhtikuu jo puuhun laulo mahlaa
ja kryyimaahan elon uutta valtaa,
mie yksin tunsin syksyn tuomaa ruskaa.
Ei saahneet kukat mieltä iloseksi,
ei tuoksut, färit, lämmittävä multa,
ko iloa en saanu ennää sulta,
se sylhiin maan oon jääny ikusesti.
En ihastellu kielon kyynelvimmaa,
en ylistänny ruusua, sen punnaa,
mie sain vain niistä tuskaa kantaa
Ei vieny kesä yli kaipuun rimmaa,
toi talven pakkaspäivän iltaa tummaa,
oon elämämme pelkkää varjon rantaa.
8.11.2015
Isän päivänä