1.
Oi, ystäväni, jota kaipaan aina
ko päivä nousee, ikväväni painaa
ja päivän paetessa kaiho voittaa
ja mieltä polttaa.
2.
Mie näen jäljet, missä luovuus näkkyy
ja kukka tuoksuu, tähkä mulle välkyy,
mie huokaan syvhään, hään oon kaikkialla,
vain rakhauella.
3.
Mie kuulen äänen tuulen huminassa
ko lehto laulaa virran tohinassa
se syähmeeni rakhaan lämmön kantaa
ja lohun antaa.
4.
Ja mainen sumu savisilmät peittää
vain sokon kaiho peitot poijes heittää,
voi kasuvet jos kerran nähä saankhaan,
ja sylin rakhaan.
5.
Ko joka juova virtaa kauhneutta
ja elämää oon täynä luomakunta,
niin kunkas kaunis itte lähe oonkhaan,
sen ikikirkhaan!
6.
Oi valon, rauhan, onnen lähe meilä,
sen puhas vesi virtaa vasthaan teilä
ko kuljen kohti alkukaltiota,
ja kuolon rauhaa.
7.
Nyt lohun aika, toivon rukkouksissa,
ko ystäväni näkkyy kirkhauksissa,
niin ihanasti tuntheet sielä tulvii,
näin armon sylhiin.
8.
Näin lähestyn mie turvaa, kotirantaa
ja siivet väsyhneenki sielun kantaa,
oon syli paimentajan rauhan maata,
se levon antaa.
Meänkielennös: Bengt Pohjanen
5.2.2016