SHAKESPEARIN SONETTI 17
Uskookhaan kukhaan ennää värshyyni
jos aina niissä sinua killaan?
Net taivas tuntee hautakiviksi,
ei net kuiten kerro puoliakhaan.
Jos sinun silmät saatan kuvvaila
ja näin ylistääkki monheen kerthaan
niin saattaa jälkipolvi huokaila:
“Se oon vain valhetta – ei vertaakhaan.”
Ja ko minun värsyt kellastunheet
ja vain vanhaan höpön pörinöitä,
niin sanaseppä niissä hourailee
ja värsyt noanaijan hölinöitä.
Jos pahnaa sinun vielä löytysi
näin eläsitki vielä kahesti.
Meänkielennös: Bengt Pohjanen, Alanen Kassa 1.6.2016