SHAKESPEARIN SONETTI 32
Jos elät jälkhiin minunki
ko roisto Surma luuni maahan multaa
ja satut lukheen jähneen runoni,
niin vaina ystävääni niissä kultaa,
jos pannee värsyt muitten rinnale
ja aijan parhaimphiinki niitä vertaa
niin joka pännä varhmaan kaataa ne
vain rakhaus niissä puhhuu monta kertaa,
suo sulle tämä lohtun ylenys:
”Jos ystäväni muusa raavastuu
niin kasvaa lissää muusan ylpeys,
ko värsy ulhjaitten kans triivastuu.
Ko kuoli hään se helppas toisia,
no, kukas muistaa näitten runoja.”
Meänkielennös: Bengt Pohjanen