Brita-Kaisa Välimaa, Rajaelämän luontheesta

Brita-Kaisa Välimaa, Rajaelämän luontheesta

 

Mulle se elämä rajala näyttäytyy jotenki rikhaampana ko muuala. Mutta en tiä katonko mie sitte asiaa sen minun kotiseuturakhauen läpi. Mie en tiä ossaisinko ees asua missään muuala ko rajala. (Siis jos ei puhuta kaupungissa asumisesta vaan pikkukylästä tai maaseutukunnasta.)

Vaikka meilä se halkoo kylät ja siittä useasti puhuthaanki niin, niin on net kuitenki jo kehittyny omiksi kylikseen. Kyse on enemmänki naapureista. Tai ehkä sisaruksista. Sillälaila sisaruksista, että sen rajan toisela puolela olehviin kokkeen ehkä olevan semmosen erilaisen yhtheyen ko muihin naapurikylhiin. Noon jotenki eri tavala samanlaisia. Ko mennee rajan yli, sitä ei tunne menevänsä sen rajan yli siinä mielessä, että menis viehraasseen paikhaan niinko ylheesä rajoja ylittäessä. Sitä mennee johonki samanlaiseen, mutta erilaisseen paikhaan. Sitä on vaikea ees selittää. Soon kuitenki ommaa elinpiiriä.

Jotenki ouosti ko mennee johonki maalaiskylhään muuala, se tuntuu jotenki tyhjältä tai hajanaiselta. Rajattomalta. Että se niinkö jatkuu ja jatkuu jonnekki, kunnes se sitte rajjautuu methään. Jotenki aivanko se olis keskelä tyhjyyttä. Mutta sitte taas ko on rajala niin se rajautuu johonki selkehään ja niinkö loppuu siihen, mutta ei lopu kuitenkhaan tyhjyytheen. Jotenki se tuntuu, että ko siitä rajalta alkaa Suomi ja Ruotti (tai loppuu siihen) niin se ei ala tai lopu tyhjään. Se ei rajau’u tyhjän rajhaan.

Ja sonki sitte jotenki niin ristiriiassa sen rajattomuuen muttei rajattomuuen kans. Soon jotenki, että vaikka se kylä rajjautuu siihen niin elämä ei lopu siihen rajhaan ko sielä on se kylän toinen puoli. Sielä toisela puolela on joku. Joku erilainen, mutta samanlainen. Joku, joka ellää samojen vuoenaikojen, ilmojen ja arjen kans, mutta sitte kuitenki erilaisten säännöstöjen kans. Soon tavahlaan jotenki selkeämpää ko on se raja. Kun se joku loppuu ja alkaa siittä. Mutta seki mikä se loppuu ja alkaa on ”vain” valtio. Se ylempi taso, ei se arkitaso. Jotenki se raja-alue ei tunnu niin irralliselta. Soon selkeää. Se ei vois olla missään muuala.

 

Yöjunassa 1.3.2020, ennen rajojen sulkemista

Kategoria(t): Proosaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.