dav
Henning Johansson – Muistelmia
– Lyykerin päivänä 10. joulukuuta 2020 –
1970 –luvun lopussa Ruottin koulutinka koski asiata kunka tuleva peruskoulun opetussuunitelma piti olla. Aijan olhoon se ilmesty LGR 80:n mallina ja se anto maholisuuen tulkata koulun tehtävää koskien tietoa, ossaamista, normia ja arvoja. Mie olin silloin ottanu yhtheyttä sisämaishiin säätiöihin hankkiakseni kehitystoimintaa Tornionlaakson ja Malmikenttien kouluja varten. Tarkotus oli kulttuurisijottaa opetuksen joissaki luokissa ja tutkimuksen kannalta seurata sitä.
Mithään resürsiä mie en kuitenkhaan saattanu löytää Ruottista, mutta mie sain yhtheyen yhtheen Hollannin säätihöön.
Yhessä muun rinnala kouluinspehtööri Karl Pekkarin kans Luulajan Lääninkoululautakunnassa met keskustelimma sopivista kouluista.
Sisälölthään minun väite oli se, ette koulu uuen opetussuunitelman kautta selvemin ko aikasemmin pitäs ottaa vaarin kulttuurisijotuksesta Tornionlaakson ja Malmikenttien kouluissa. Met juttelimma kans pitkhään siittä kunka opettajat piiain saattasit aatela maholisista toiminan sisälöistä.
Karl Pekkari oli vallan myötämielinen ajatuksheen ja kerto vielä, ette het olit alkanheet julkasta joitaki vihkoja, joissa oli selviä asioita tältä perältä ja vihkojen tiitteli oli ”Nordkalott – Teman”. Se mainitti kans, ette oli kaks nuorta tyärtä, jokka olit kiinostunheita kokoamhaan erilaisia kertomuksia tältä perukalta.
Jossaki vaihheessa näissä jutteluissa met aloima kans puhhuun kunka lapset oon kiinostunheita jostaki jännästä, minkä loppua ei oikein tiä ja joka ei piiain aikhaan selviäkhään. Muistan, ette Karl Pekkari naurahti ja sano siihen, ette ”niinku raahvaat oon kiinostunheita Hamletista”.
Luulisin, ette tämä olis se ajatus, mikä sai hänet kohta oikein huuahtamhaan: ”Bengt Pohjanen”!
Pekkari tarjoutu varsin othaan siihen yhtheyttä ja keskustelheen jonkulaisesta osalistumisesta aatelthuun projetkhiin. Itte olin justhiinsa lukenu Pohjasen romaanin ”Och fiskarna svarar Guds frid” mutta en oikein ymmärtänny kunka Pekkari hunteerasi. Ota sie kontaktia ja kuule kunka se hunteeraa jonkumallisesta osalistumisesta niin mie luppaan freistata kattoa rahotuksen puolta.
Näin se sai alkunsa. Aijan olhoon Bengt Pohjanen oli valmis tekheen kiertuheen eri lapsi- ja oppilasryhmiin Tornionlaaksossa ja Malmikentilä. Vasthaanotto oli vallan myöntheistä ja mie päätin ilmottamatta mennä seuraahvaan paikhaan, missä Pohjanen piti olla myötä. Ko mie näin Pohjasen istuvan laattialla esikoululapsia ringissä ympärilhään ja ko mie kuulin sen kertovan jopparista, polisista, spiunista ja toisesta mailmansoasta niin mie oivalsin miksi Pekkari oli ehottannu sitä!
Huhu levisi ja aina vain useampi esikoulu ja koulu otti kontaktia ja halusi, ette ”Lyykeri” tullee niittenki tykö! Mie välitin tiot Pohjaselle ja selitin kans, ette olis hyvä saa’a jutut paperille. Tässähään ei ollu kysymys vain jostaki sattumasta, jota se kerto. Siinä oli kokohnainen tarina aikakauesta, joka koski kaikkia ihmisiä meän kulttuuriperälä. Kasvatusta ja koulutusta syvässä merkityksessä: ei ole vain kantaa perinettä, pittää kans kehittää sitä sukupolvesta toisheen. Lyykeri oon tärkeä semmonen lähe.
Meänkielennös: Bengt Pohjanen