Uralin Tuuli – rukkous itkuveisun malhiin
Bengt Pohjanen
Uralin tuuli, Ugrin fööni,
tuuli, tuhansien vuosien läpi puhaltannu,
puhala alati, nyt ja aina,
tule ja pyhi väylän rantoja,
meren saaria, krunnia ja rannikkoja,
tule, kampaa vainioita, peltoja,
kryyimaita, ruuhoja ja apilasta,
hallaa männyn jalvoja, kuusen oksia,
tärisevää haapapuuta
pyhi kielon kyynelheet ja silmät,
kulje kautta kaikki hautuusmaat,
ota myötä mullan laulut,
saarnat, kyynelheet ja onnen ilot,
pyhi maana ja mullan autuaat ja taivaskelposet
Puhu kieltä, jonka kerran tänne toit,
mullan alla leppäävien,
kieltä, jota multa saarnaa,
kieltä, jota vielä kannama,
Tuuli Uralin, älä laanu,
tuuli Ugrien,
vind från Ural, mojna inte,
vind från Ugrien,
kanna kieltämme, älä laanu,
mykäksi kieli ei saa tulla,
ei saa kuola lännen tuuhleen,
kieli mikä viepi meän kielen
suusta hauan unholhaan.
Anna meile suojaa viimasta,
joka puhaltaa ISOFIsta
Suojaa meitä ummikkojen narratiivista,
NKFC:n tuulesta, joka muuttuu myrskyksi,
joka puhaltaa saarnaavan mullan hiien maile.
Sananvaphauen päivänä 13.3.2026