Sonetti 121
Paras olla paha ko pahaks panhaan,
ko ei ole ja siksi sanothaan,
näin ilo katoaa jos tuomithaan,
ei miltä tuntuu ko kunka kattothaan.
Niin miksis väärä sairas silmä karsastaa,
tervehtien minun vertä raikasta?
Spiuniraukat minua vahtaava,
ja syyttävä ko olen siivosti.
Ei, mie olen mitä olen, moitheen tuojaa,
sen syytheet paljastavva selvästi.
Ko net oon käyrää, olen naulaa suoraa,
tunkiosta noussu löyhkä katoaa.
Net raukat, luuloshaan oon kaikin tässä:
ihminen oon paha, heän peilissä.
Meänkielennös: Bengt Pohjanen
20.11.2016