Aihearkisto: Dikter/Runoja

VARIETEETTIT Varieteetti varistaa valuttaa, valtaa, virkaa, varisee ylös ja alas, alas ja ylös, murre mnurisee, mannaa alhaalta ylös, ylhäältä alas, idiolekit inisee, kitisee: ni ska ni ska ge mig pengar mer än offerkoftan nu mig ger Kirjakieli kirjottaa, sitä ei … Lue loppuun →

  Johan Sandberg McGuinne Poem 180 This poem was written by the Tornedalian poet Kerstin Tuomas Larsson, who published the first ever poetry collection in Meänkieli 18 years ago.   I´ve made a Scottish Gaelic translation of it, but you  … Lue loppuun →

Dikt – runo Av omtanke tog vi inte med dem i vår gemenskap   Av omtanke gav vi dem  inte vår humor, våra ordspråk våra skämt och sånger   Av omtanke uteslöt  vi dem från sina rötter   Av omtanke … Lue loppuun →

Runo Penktille Sie kuulit ja tunsit äitin hellän äänen sielä äitin kohtussa Kuulit syämen lyönin elämän rytmiin Äitin kieli oon hellyyen kieli Sinun ensimäinen kieli Sitä kieltä kukkhan ei voi halveksua eli kuttua muuksi ko elämän kieleksi.   Dikt till … Lue loppuun →

När åsikter, fria tankar och uppfattningar blivit kriminella, då har vi alla hamnat inom de kriminellas förvaltningsområden. Ko mielipitheistä, omista aatoksista ja hunteerinkista oon tullu rikoksia niin met olema kaikin joutunheet rikolisten hallinto-aluheile.  

Kari Roininen, Livets väg Om du tror att livet går sin gilla gång, så har du fel Livet är inte en lång sträcka att färdas, som många tror. Snabbt eller sakta, det bestämmer du själv. I öster tror man på … Lue loppuun →

Kauasmaan koti-ikävä Mie kaipaan täälä lunta, ja jäitten lähtöä, kans kielon kyyneleitä, ja hillan kukkia. Mie kaipaan rajatuulta, ja pohjasvittiä, kans laulujoukahaista, ja haapapuitten tärinää. En tunne maani multaa, en kaalta pottumaan, ei jalka väylän vettä, ei poski lämpöä. En … Lue loppuun →

Går ner till stranden i Kassa, lägger ut min långrev. Den ljumma gränsvinden smeker min kind. Inte en mygga. Här börjar min lyriska resa, här satt jag för 60 år sedan och skrev mina första dikter, om dessa aspar, om … Lue loppuun →

Shakespearen sonetti 147 Rakhauteni, sie kaipaat kuumetta, sitä mikä aina kuuhmeen aiheuttaa, ja ruokkii juuri tätä saihrautta ko freistaat saihraan nälkää helpata. Järkeni, tuo tuhkatauin korjaaja oon suuttunu – viis veisut auttaja! sie siksi hylkäsit – ja tappavaa oon himo, … Lue loppuun →

Shakespearin sonetti 85 Ko Muusa ymmälhäänsä vaiti oon ja ylistykset sulle satava, niin kultapännä tänne kuttukhoon nyt muusat toisthaan: olet sanava. Ko toinen fiinin sanan kirjottaa, mie tollo klerkki joota kiekhautan, ja joka virtheen huuan ammenta. Mie myönän toisten riimit … Lue loppuun →