SÄÄKELSI
Tyyhriimpää lahjaa sie et saata antaa ko kuunela toista.
2015-04-23
MEÄNMAA
Meänmaa:
– Bengt Pohjanen, sinun runoja oon käänetty jiddishiksi?
Melko harvinaista. Mikkäs nuot karkaavat runot oon? Oonkos se uusi runon ja laulun laji?
Bengt Pohjanen:
– 2012 oli ”skottår”, suomeksi ”karkausvuosi”, mutta
mitäs se oon meänkielelä? Mie hunteerasin, ette se oon vuosi, joka oon karanut johonki, mutta mihinkä? Mie aloin seku vain kokoaahmaan silmänräphäyksiä ko se minusta oon kaunokirjalisuuen tehtävä ylheensä ja olletikki runon. Mie hunteerasin, ette siksi se saapi olla ja oon tärkeä ko se kokoaa näitä silmänräphäyksiä. Mie aloin joka päivä pyythään kiini yhen silmänräphäyksen linnusta, lumesta, kesästä veestä ja mistä havatusta silmänräphäyksestä vain. Niin synty meänkielisiä ”haikuja” (haiku=rökslinga, bloss). Niitä karkaavia ja karahneita haikuja tuli 366 vuona 2012. Sueraavanna vuona mie käänsin yhen päivässä ruottiksi, vaikka 2013 ei ollu 29.2. Mie hääyin keksiä sille karahneele päiväle jotaki.
Meänmaa:
– Kunkas Näitä karahneita silmänräphäyksiä alko olheen jiddishiksi?
Bengt Pohjanen:
– Ja monele muule kielele. Se alko niin, ette mie lähätin jonku haijun jollekki tutule ja se tykkäsi tästä silmänräphäyshaijusta ja pani sille kauasmaan kielen vaatheet pääle ja lähätti mulle, ette ”tunnetkos sie tätä?” No kyllä mie sen verran ossaan kieliä, ette tutulta tuntu. Se oli minun karanu haiku uusissa vaatheissa. Sitte mie löysin kans vähemistökielile kääntäjiä ja sillä tielä olhaan nyt. 18-20 syyskuuta oon RUSKA-kokkous II ja silloin ”Karkaavat silmänräphäykset” julkasthaan kirjana.
Meänmaa:
– Tuntuu olevan aivan uutta konstia tämä?
Bengt Pohjanen:
– Luulisin, ette mailman ensimäinen!
MEÄNMAA
Meänmaan yhistys, http://www.meanmaa.net, oon perustettu 15. heinäkuuta vuona 2007 Mataringissä. Sinä päivänä vietethiin kans ensimäistä kertaa Meänmaan päivä ko Meän flaku nostethiin tankhoon. Päivä oon vuesta 2015 merkitty Ruottin Akatemiin, Svenska Akademien, kalenterhiin nimelä Tornedalingarnas dag. Yhistys oon tämän päivän aikana pitäny Tinkerit joko Mataringissä tahi Kattilankoskela.
Meänmaan päivän ohjelma oon joka vuosi sisältänny flakun tangottamisen Mataringin kansanopiston kartanolla. Siihen oon lisätty erilaista toimintaa. Menheinä vuosina oon käyty Antti Mikkelinpoika Keksin muistomerkilä Korvassa. Viime vuona oli kans esitys Luppiovaarala ko kuoro ja solisti Carina Stenberg ja kirjailia Bengt Pohjanen osotit kakskielisen osotelman Suutelmanaikaa Luppiovaarala/Kysstid på Luppioberget.
Vuosikokkous piethiin Kattilakoskela. Kuvassa vasemalla yhistyksen jäseniä ja oikealla Bengt Pohjanen kattoo kuvakirjaa, joka oon lahja Bengt Pohjaselle ko se täytti 70 vuotta. Kuvakirjan oon toimittannu Fil tri Hannu Töyrylä Helsinkistä.
MEÄNMAA
Vanhiimasta histuuriasta oon vähän varmoja tietoja. Vasta 1200-luvulta löytyy tokymänttiä, jokka kertova faktaa. Lekentaa, laulua, tarinaa ja pitkää muistia tietenki oon ja net sanova aina jotaki mitä oon ollu. Tämän pitkän muistin varhaan kirjailia Bengt Pohjanen oon rakentannu romanin Faravidin maa, joka kuvvaa 1000-lukua ja levittää lukijan silmien alle matkaa Rodenista (Nykynen Upplandia), Estlannin kautta Novgorodhiin, Karjalhaan ja Meänmaahan.
Kirjan alussa met saama tietää miksi tämä tarina oon tärkeä:
Kyllä meistä oon kylliksi vaijettu
Kyllä meistä oon jo kylliksi vaijettu. Kyllin kauon met olema elähneet meän alkuperän unholaa. Kyllin kauon meän korvat oon kuunelheet meistä viehraita sanoja niiltä, jokka tukit meän suut ja tehit meistä mykkiä.
Joka ei tiä mistä hään tullee, se ei tiä mihinkä hään oon menossa; eikä se tiä missä hään oon. Kansa, joka esi-vanhempansa unhouttaa, unhouttaa oman tulevaisuuen. Kuohleet tartteva meän muistamista ja met tarttema muistaa heitä. Meän välilä oon vain verho ja met kuuluma samhaan pitkhään muisthiin, Girihjaan. Met emmä saata menheissä aijoissa ellää mutta menheet aijat elävä meissä. Tässä meilä ei ole valinan varraa. Ilman pitkää muistia, Girijaa, heimo ei saata ymmärtää itteä, ei löytää ommaa paikkaa ihmiskunnan kohtaloissa, ei ommaa henkeä eikä perintöä omassa maassa.
Girijasta löytää myytin, laulun, taijan ja satumaan. Girijassa kansa näkkee ittensä, ainaki sölästä. Satu ja tarina hohtava kansan yläpuolela. Myytistä löytyy syvä omakuva.
Vallottajat oon omala kielelä määritelheet meät, sanohneet mitä ja ketä met olema, kirjottanheet meän histuurian ja käskenheet meät isthuun kattomapaikale ja sieltä seuraahmaan heän sanojen pitkää juoksua. Viehraat kielet oon tulkinheet meitä ja meän seinäkoristuksia, meän tapoja ja menoja. Met olema olheet vaiti vaikka omat sanat suussa oon sulahneet kuumasta halusta kertoa. Mutta meän omat sanat ei ole kelvanheet. Meän ommaa kieltä ei ole tunnustettu, eikä meitä.
Ko kuolee kieli, kuolee kansa. Metki olema tuhon ja holokaustin lapsia.
Mutta tarina putkahti tietäjän kannosta ja laulun hetelmät sanasepän juuresta: pitkä piulookinen muisti oon pitempi ko vallan pissiimät käsivarret; meiläki oon vuoret, väylät, vainiot, lompolot, järvet, virrat ja polut, jokka kaikin kantava muistoja ja tarinoita. Ja jos nämä vaikenevva niin Girija puhhuu hiljasen sammalheen läpi ja jänkkien pounukoista, polkujen kieloista ja lumihilheistä, jopa vanhaan hirsitalon sahajauhoista.
MEÄNMAA
Suutelman aikaa Luppiovaarala/Kysstid på Luppioberget oon musikaaliosotelma, joka kuoron, solistin ja kertojan kautta kuvvaa Meänmaan pitkää muistia ja maiseman kauhneutta. Meänmaan sielunmaisema oon tässä laulettuna liikuttavana osana.
MEÄNMAAN TEATTERI perustethiin vuona 2005. Se oon ollu myötä monessa isossa uupperassa ja tuottanu meänkielistä osotelmataietta. Tuottajanna oon toiminu Doris Notlind.
15. heinäkuuta 2014 oli osotelman ensi-ilta. Kattojia oli kokkointunnu vaaran laioile kohta 300, mikä oli suuri yllätys.
Teksti: Bengt Pohjanen
Musikki: Kaj Chydenius
Meänmaa haastatteli Bengt Pohjasta
MM: Oonkos Suutelman aikaa Luppionvaaralla kertaesitys, vai tulleeko esityksiä lissää? Ensi-ilta Meänmaan flakun päivänä.
BP: Tämä on kertaesitys, syystä ette met suunnittelemma ensi kesäksi laajeennettua esitystä samasta teemasta, ehkä oopperaa. Met halvama kunnioittaa Meänmaan flakun päivää sammala. On kaheksas kerta ko ”flakutamme” ja vuona 2015 Ruottin Akatemii laittaa tämän päivän (15. Heinäkuuta) Meän flakupäiväksi elikkä päivä tullee Ruottin kalenterhiin. Tästä olen iloinen koska olen asiaa vetäny monta vuotta.
MM: Mistäs projekti oon saanu alkuna?
BP: Projekti oon lähteny liikheele romaanistani ”Faravidin maa”, 2013, joka käsittellee vuet n. 1020-1056. Kertomus yrittää hakea meän vanhoja juuria Kvvenimaan maaperästä.
MM: Kunkas kauon osotelmaa oon suuniteltu?
BP: Tätä osotusta oon suuniteltu pari vuotta. Vasta viime syksynä saima sen verran tukea, ette pystyin kirjoittamhaan 14 laulua (7 meänkielistä ja 7 ruottinkielistä) ja Kaj Chydenius sävelsi. Laulut oon lyyrisiä, hiljasia, mietiskeleviä ja hakevia.
MM: Mistäs osotelma kertoo? Mitä laulut käsittelevvä? Mikäs oon esityksen lähtökohta? Mitä esitykselä tahothaan sanoa?
BP: Tässä kappale meänkielisestä käsikirjoutuksesta, josta käypi ilmi mitä yritämmä tehä:
Mie toivon, ette meän laulut saattasit olla ylikulkupaikka toisheen aikhaan, jossa muistin palaset leijailevva ko keveät lumihilheet komeanna tammikuisena talvipäivänä. 2064 vuotta aikaa sana ”suutelma” osottu ensi kerran, ja se oli roomalaisen runoilijan Catulluksen laulussa: basium – laulu sen hetken ensimäisen kerran sai piihoon kommeimassa muo’ossa – kahen rakastavam ihmisen suutelma.
Tänä päivänä kaks kieltä suutelevva toisia, ruotti ja meänkieli. Kaks muistia kohtaava: lyhy ja pitkä. Lyhy ko nuorena kävit täälä viettämässä juhanusta ja lankesit ja kraapit naaman ja sanoit mammalesti, ette freistasit lentää Luppiovaaralta Aavasaksale. Pitkä ko muistama Meänmaan vanhaat kuninkhaat, joista Olavi Magnuksen ”Carta marina” vuelta 1539 antaa tarkan kuvan: Täälä olit olheet kuninkas Tengillus ja Agrimus, niitten sotamiehet, mettästäjät ja kalastajat, paljon jumalia ja olentoja, joila kaikila olit nimet ja palvontapaikat. Ja kaiken tämän rikhaan kulttuurin keskelä yks vanhaa temppeli pyhitetty apostooli Antile (Andreas).
MM: Miten kaksikielinen esitys toimii? Oonkos kaksikielinen esitys vaikea totteuttaa vain syntyyköd se luonollisesti?
BP: Se oon meile niin tuttua, ettei tule ees aatelheeksi ette siinä olis omgelmia.
MM: Kysheessä oon musikaalinen esitys. Miten siihen on tultu ja mistä yhteistyö esimerkiksi Kaj Chydeniuksen kans oon lähteny?
BP (osottaa kolimikielisyythään vastaamalla suomeksi): Vuonna 2003, syksyllä, eräs tuttavani kysyi minulta jos tunen Kaj Chydeniuksen sävellyksiä. Olin silloin kirjoittamassa ensimmäistä oopperaani Pelloon, Joppausoopperaa. Tietysti tunsin Chydeniuksen musiikiin jo vuosikymmenien taa. Tuttavani kehoitti minua ottaamaan yhteyttä Chydenuikseen. Tunsin arkuutta, mutta kirjoitin ja sain heti avstauksen. Chydenius kertoi, että hän oli innostunut Pellosta, Mukasta ja Pohjasesta. Näin syntyi yhteistyö, joka on kestänyt kymmenen vuotta. Meistä tuli ystäviä, me olemme tehneet monta lualuesitystä, peräti taitaa olla viides tämä. Varmaan yli sata laulua. Pidän hänen musiikista.
MM: Kuka rahoittaa toimintaa?
BP: Me teemme melkein kaiken talkootyönä. Olen vuona 1987 kirjoittanut meänkielisen näytelmän, Kuuot, joka oli ensimmäinen meänkielinen näytelmä. Se täytti Pajala Folkets Husin neljätoista kertaa. Sitä ihmismäärää ei vielä ole ylitetty millään näytelmällä eikä elokuvalla. Me perustettiin Tornionlaakson teatteri, joka saa paljon vähemmistörahaa, mutta sen kaappasivat ummikot (ruotsinkieliset) ja se on nyt jotakin muuta kuin ”meän teatteri”. Tuntuu nololta. Mutta niin tutulta.
MM: Yhteistyötahot (Tornionlaakson teatteri, Övertorneå kommun ja Kultur och utbildning) mikä yhteistyön merkitys on? Kuinka paljon yhteistyöllä on merkitystä esimerkiksi alueen teatteritoiminnassa?
BP: Tornionlaakson teatterin kanssa ei ole yhteistyötä (katso yllä). Övertorneån kunta on mukana ja kansanopisto. Maakäräjät (Lanstinget) ei ole tukena.
MM: Kuinka kauan Meänmaan teatteri on toiminut? Mistä Meänmaan teatteri lähti liikkeelle? Onko teatterilla kiinteää paikkaa, tilaa, jossa olla?
Kuinka monta jäsentä Meänmaan teatterissa on? Onko kiinteää toimintaa?
BP: Meänmaan teatteri perustettin kohta kymmenen vuotta aikaa, koska me olimme Pellon Joppausoopperan aikona rakentaneet rajanylisen yhteistyön ja yhteisymmäryksen. Tornionlaakson teatteri ei ollut kiinnostunut rajaylisestä yhteistyöstä, koska sen johtajat eivät puhuneet suomea eikä meänkieltä. Meillä ei ole kiinteää paikkaa. Me toimimme vapasti ja eri paikoissa.
MM: Meänmaan teatterin tarkoitus ja merkitys meänmaalla? Mikäli sinulle Bengt sopii, erittäin kiva olisi jos pystyt tähän (ja toki muihinkin) vastaamaan ihan omin sanoin.
BP: Tarkoitus: 1. Kehittää yhteistyötä rajan yli. 2. Antaa meänkielisille kirjailijoille näyttämön koska se minkä rakensimme kaapattiin ruotsalaisille. 3. Kehittä meänkieltä ja kulttuuria. 4. Esittää meän näytelmiä (meänkielellä: osotelmiä).