Bengt Pohjanen, Molotohvin leipäkori

Molotohvin leipäkori

Lyhy nuvelli

Bengt Pohjanen

Mie seisoin kartanolla ja kattoin ko taihvaala tuli kommeita hopeanfärisiä konheita. Mie laukoin sisäle ja huusin äitile, ette tulla kathoon.
Äiti sano, ette höpötät!
Konheet katosit pohjosheen päin.
Kalla tuli illala meile. Sillä oli ottassa kaaspintaa ja se istu ovenviehreiselle toolile ja sano, ette sattu othaan sirpalheita ko hään ajo hevosella Pajalan kirkole käsin. Pommia oli puonu Laestadiuksen hauale, koulun jymnastiikisalhiin, yks traktori oli lentäny ilhmaan ja saha oli palanu. Telefoonilangat olit poikki.
Äiti kysy mikä hoito sielä oli ollu.
Kalla sano, ette Neuvostoliitto oli tyhjentänny Molotohvin leipäkorin Pajahlaan 21. helmikuuta, Laestadiuksen kuolinpäivän kunniaksi, ja ko Waaran Hiltinki Kaartisesta oli Sallassa sotimassa.
Mie aloin itkheen, mutta mamma otti minut sylhiin ja sano, ette älä, poikariepu, pölkää!
Jos net tuleva huomenaki met menemä sauhnaan piihloon.