Bengt Pohjanen
Homeroksen Odyssevs
– Telemachos puolustaa vaphaata sannaa –
Varsin viisas Telemachos, siihen vastasi ja sano:
”Miksis, äiti, sie et salli, ette tämä sanaseppä,
hermottoman herkkä, viisas, saapi laulaa omat virret?
Ei se olen laulajan syy: itte Zeus oon syypää siihen,
ette vireä ihminen, kohtaa onnea ja pahhaa.
Sunkhaan kukhaan siittä suutu, jos tuo sanaseppä laulaa
kreikkalaisten asioista, vaikka onnettomuuesta,
kuulkaas, aivan uusi virsi, kiehtoo enniiten ja vettää.
Rauhota nyt sielusti ja kuule mie nyt sulle sanon:
Odyssevs ei ole yksin menettänny kotimaata,
nuori muu oon saanu surman, soassa oon kaatunheita.
Mene, äiti, omhaaan loukhoon, jatka sielä hommiasti:
Värttinä ja väävistoli, katto perhään, ole nuuka,
ette vaimonpuolet sielä, hommat hoitava kans tarkoin.
Miesten hommat oon puhua, olletikki minun, kuule,
mie määrään tässä talossa, pane tämä korvan taka.”
Silmät suurena se painu, takasin omhaan vooninkhiin,
mietiskellen, pojan viishaat, sanat syämen pohjala.
Huohneeshaan se alko itkheen, tyttäret sen myötä itkit,
suru oli syvä ko se Odyssevsta nyt murehti,
rakas mies se oli hälle, itki kunnes Jumalatar,
se Athena paino silmät siltä kiini ja se nukku
unta syvvää ja ihanaa, leppoa sai murheistansa.
Meänkielennös 7.9.2027
Nyt hämärästä salista kuulu kiimasten kähinää
kuka heistä pääsee sänkhyyn, kärvässä olevan vaimon.
Silloin viisas Telemachos otti puhheeks’, anto tulla:
”Jos äitin sänkhyyn toivotta, nyt fräkit varsin heittäkää
metelinne ja juhlikaa. Fiinimpää oon kuula laulun
ääntä, olletikki hältä, jonka ääni oon jumalten.
Huomen aamu ko sarastaa, met kokkoinumma torile
ja sielä piethään käräjät, sielä sanon mielipitheen –
nyt kaikin hiitheen talosta! Hommatkaa itte murkinat,
syökää omia ruokia, ja pistouatkaa toisia
Jos tykkäättä sen passeliks’, ette yhen miehen varat
saava mennä täysin hiitheen, jos sallitta sen, olla näin,
niin ylhäältä mie rukkoilen, kyllä Zeusi koston maksaa
ja kaikki täälä surmathaan, eikä kostoa vaaita.
Näin Telemachos pölätti, kiimasta poikaa varotti.
8.9.2026