Shakespearin sonetti

 

SHAKESPEAR

Ko katton kaikkea niin mahtavaa
se lyhyn aijan kommeimilhaan pallaa,
ja turhaa osotelmaa koko maa,
ja taihvaaan tähti sitä kattoo sallaa,
niin ihmiset ko kukan alut nouseva
ja sama taivas nostattaa ja kaataa
ja laskee mahlat, karsii mahtajaa,
loistheen siltä riisuu, muistot savheen maataa,
ko tämä hämäräki mulle selviää
ja rikhaus nuoruuenki tuohaan esile,
ja Kroonos itte Surmaa jututtaa,
päiväni nyt painuu myrskyn vesile,
ko Aika minut jättää, taistellen,
minut minusta laithaan siirtelen.

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

Kategoria(t): Meänkielisiä runoja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.