Rotubiologii – mitäs met olema oppinheet? (3)
Ko koronan ensimäiset tiot alkuvuesta tulit niin pääministeri oli varma, ette tie’e oon täysin luotettava. Näin se sano: ”Hallitus oon valmis tekheen päätöksiä varsin ko eksperttivirasto niin sanelee. Sielä oon syvätieto!”
Sinä se taasen oli. Ja se oli väärässä. Sitä syvätietoa ei ollu olemassa. Ei ole vieläkhään!
Ko vain ti’e käskee, niin tehhään. Eikös mithään ole opittu? Tietheelisiä tolloja oon aina ollu, oon ja tullee olheen.
Rotubiologiitä ei ole keksinheet sossut eikä polittiset aatheet, ei ees Herman Lundborg.
Kukas oon vasthuussa mistäki? Kukas häätyy pyytää antheeksi keltäki?
Toinen tietheen harhatie Ruottissa ja muuala päin mailmaa oon ollu petakokiikki, mikä oon määräny politiikkoja. Se oli petakokiikin tie’e, joka muutti hyvän vanhaan koulun, missä minun mammaki oli saanu kakskielisen opetuksen. William Snell oon monessa yhtheyessä sen selittänny. 30-luvula tuli niin sanottu Berlitzin opetusmalli, mikä oli sitä mieltä, ette jos halvaa oppia uuen kielen häätyy puhua vain sitä eikä muuta. Sitä käytethiin koko mailmassa. Ylikainulaiset sait peekpinnestä jos puhuit murretta, Smoolannisa samoin.
Mie olen itte sitä kautta oppinu ruottinkielen hyvin äkkiä koulussa. Slöiti meilä oli suomeksi. Mie olin täysi mies ennen ko mie opin mitä hukinpori oon ruottiksi. Mie sain Haaparannan jymnaasissa suomenkielen ja nyt mie olen kolmikielinen kirjailia, mikä oon hyvin harvinaista. Mie opiskelin iltasin ABF:ssä venäjää, olen saanu latinit ja kreikankielet, hepreankielet. Minusta tuli rikas polyglotti, monikielinen. Siksi ko olen meänmaalainen. Ketäs mie syytän? Valtioita? Maximilian Berlitziä? En syytä, mie kiitän!
Tietenki Berlitzin tietheelinen petakokiikki pilasi kans. Olis ollu hyvä käyttää kahta kieltä koulussa. Monesta tuli puolikielinen, Tämä ei koske minua. Mie en valtiota saata syyttää. Piian mie häyn rajaihmisenä pyytää valtiolta antheeksi. Tet, jokka nyt hommaatta tottuuskomišuunin kans ja syytättä valtiota, tehkää niin, mutta tet että saa minua eustaa.
Kukas tästä oon vasthuussa?
Koronan myötä tietheen epäluottetava ilmiö tuli taasen meitä vasthaan.
Kansanterhveysvirasto ei ollu oikeassa. Sen kriitikot ei olheet oikeassa netkhään. Ja kuitenki kaikin viittaava tietheesheen. Kukas oon vasthuussa? Pääministeri?
Rotubiologiista tie’e ei tietenkhään ennää puhu. Mutta met hääymä muistaa, ette salvaminen, sterilisieerinki, eugeeninen puoskaus ja eutanasii, oon saahneet valtaa koko mailmassa.
Mie en ole vasthaan sitä, ette menheitä virheitä tutkithaan, mutta ko vaatimusten takana oon samat aatheet, jokka oon surmanheet miljoonia ihmisiä, niin mie en lähe siihen.
Mie toivosin, ette rahat menisit kielen ja kulttuurin kehittämisheen eikä meän uusien herrojen ja virkaihmisten kuukausipalkhoin. Emmä met sitä meinanheet ko met 40 vuotta aloima tekheen tätä työtä.
Ei tartte tonkia vanhaata tunkiota. Nyt oon aika olla varuila taasen.
Tohimakos toela nostaa esile arkoja asioita, joita nyt suunitelhaan. Sikiödiagnoosia? Eutanasiita? Saattaakos jo tilata genettisesti muo’ostetun sikiön? AI, Robotit, joita tie’e kehittää? Häh?
Arvonihilismi ja hyötyismi täysin maalistunheessa valtiossa: mitäs vaaroja siinä oon?
Mitäs se oon se valtion arvopohja, josta puhuthaan niin paljon? Jaankos mie sitä meänmaalaisena ko minun kieleliset ja kulttuuriset juuret oon niin syvästi Meänmaan mullassa? Se ei ollu nihilistinen eikä hyötyisminen.
Mie en aina ole tietheen kans sammaa mieltä. Mie hääyn kirjailiana aina kulkea aijanhengen, tuon kauhean Zeitgeistin, epätahissa.
Pata kattilaa soima, punaruskeat kyljet molemilla.