Kiitos Jouko Alapartanen ja Hannu Alatalo. Oon ollu hauska mulle ja Monikalle seurata tätä työtä.
Espanjalainen runoilija Carlos Marzal kirjottaa yhessä runossa:
Jolla ei ole kasuvia, se ei saata käyttää naamaria.
Mie olen kirjottannu esseekokoelman Vaihettaa kieltä, vaihettaa naamaria. Kukas tässä potretissa kattoo minua ja teitä? Miltäs puolen väylää se kattoo? Oonkos tämä raja semmonen naamarien maa? Puhutkos sie ruottia tuossa, vai suomea, vai meänkieltä. Ko mie vaihetan kieltä mie vaihetan naamaria. Mene ja sano!
Ko mie näin aika valhmiin maalauksen mie huuahtin: En mie tieny, ette mie olen mamman näkönen!
Mie olen tästä kiitolinen! Mainittu espanjalainen runoilija kirjottaa, ette kasuvet ei saa olla Robinson Crousen Perjantain jällkiä hiekassa. Tästä lähtien mie en ole vain laitimaisen kiveliön katoavan hangen jälkiä, Jouko oon koonu sieltä ja täältä ja siittä oon tullu Pänktti/Bengt/ Ja Bengt: Kolmiyhteinen persuna mutta yhtä olentoa.
Kunkas se oon sen klaaranu? Kreikankielen sana thaumadzein prosópon tarkottaa: Mainoa ja ihmetellä kasuvia ja toinen sanonta oon lambanein prósopon: ottaa kasuvet, mutta molemat sanonat tarkottava yhtä ja sammaa: Kunnioittaa kasuvia, mikä tietää kunnioittaa kasuvien syvintä olentoa, ei niinkhään yksilöä, mutta persoonaa. Kreikankielen sana kasuvet tarkottaa kans persoonaa.
Jouko maino, Jouko otti ja Jouko kunnioitti ja nyt mieki olen.