Det gör detsamma vart du rider, kavaljer

Det gör detsamma vart du rider, kavaljer,
det gör detsamma var du stupar, kavaljer!
Även vackra rosor vissnar, hösten andas dödlighet,
och evig natt är vila för en kavaljer.

Och vinet skänker blott en stund av flykt och dröm,
och sången när den klingat vackrast är snart glömd.
Lösen din bör vara: allt är meningslöst och mycket kort.
I Dödens rike allting måste glömmas bort.

När rosen blommat kärleksfullt för dig en gång,
har evigt trohetslöfte svurits med en sång:
Löften vackra, irrbloss lika, snabbt förs bort av virvelvind
som kyssens heta eld på läpp och rodnad kind.

Det gör detsamma när du stupar, kavaljer.
Det gör detsamma när du far i döden ner.
Mörka rosor blommar alltid där i Tuonis högkvarter.
Det gör detsamma när du stupar, kavaljer.

Övers.

Bengt Pohjanen

2015-05-10

 

Kategoriat: Lauluja | Kommentit pois päältä artikkelissa Det gör detsamma vart du rider, kavaljer

Vepsian Literature – Long and Thorny Way

Vepsian LITERATURE. Long and Thorny Way.

 

Hello, dear friends! I want to tell you a little about my people, our literature, and our works. I am – Veps. Once upon a time our people were very numerous, but now we are no more than 6,000 people. They live mainly in three regions. In the Republic of Karelia, Leningrad Region, Vologda Region. Partly Vepsskaya diaspora is in Siberia. For many centuries Veppsian language was only a spoken language, not a written one. In the 30 years of the last century, attempts were taken to create a literary language Veppsian. Books were published, poetry and prose works were translated. Then came Stalin’s repressions and books were burned in bonfires, and Veppsian scientists filologists were shot out or imprisoned and exiled to Siberia. A new stage of regeneration and the formation began in the USSR in the 80s, when we started restructuring and reforming. Then appeared the first stirrings of Veppsian literary language in which I’m writing. I started writing Veppsian as an adult when there were first Russian-language publications in newspapers and magazines. In the late 80s, in the midst of radical reforms in the country, I received a letter from Karelia, written by scientists, who were dealing with Veppsian language and its revival. They learned that in the distant village of Veppsian Leningrad region there is Veps, writing poetry, though in Russian and that my works were published in newspapers and magazines. They asked me to try to write something in Veppsian. I followed their advice, tried to do so, but couldn’t manage. But I had already 10 years experience of poetry in Russian. My mother was Veps, I think on it, speak it, my ancestors, my parents spoke this small language. It is not surprising that after a while I began to write in Veppsian, even easier and more beautiful than in Russian. My first poems were published in the journal ”Punalippu” (Carelia) in February 1989. Now on my first works on Veppsian language I look a little bit down, as a teacher at the unlucky student. But at the same time and as a father – on his first and favorite child!

In 1994, in Petrozavodsk my first book was issued, collection of poetry «Koumekümne koume» ”Thirty-three.” Just at that time I was in the symbolic age of 33. It was the first fiction book in Veppsian and its publication was funded by the Society MA Kastrenin from Finland. I must say that this book appeared in the creative throes. Veppsian poetic school doesn’t exist, there were no samples from which I could learn. But, as already mentioned, I have been writing poetry in Russian, knew something about the rhyme, verse size and other subtleties of poetic craft. If we add to this a good knowledge of Veppsian language, we can say that the birth of the Veppsian poet took place.

In 1999 with the support of the Finnish Literature Society in Petrozavodsk my book ”Kurgiden aik” («The Cranes’s Time”) appeared. Then I started doing translations, moreover my translations of Classical Russian literature were published, including Alexander Pushkin, Boris Pasternak, Yevgeny Yevtushenko, Vladimir Vysotsky. Already these names confirm that Veppsian poetic language exists.

Nobel lureat Boris Pasternak. HAMLET (reading).

Then in Petrozavodsk my book «Pagiškam, vel’l ’» (Let’s Speak, Brother), dedicated to the memory of my dead friend – poet and translator Paavo Voutilainen. In this book of my poems in Veppsian language, there were also the translations of the poems in Russian, which were made by famous poets of Karelia and Komi Republic.

In 2010, in Budapest (Hungary), he book «Kahtišti koumekümne koume» (TWICE thirty-three), was published, where there were my poems in Veppsian and Hungarian. And there was a collection in Tallinn «KURGEDE AEG» (The Crains’s Time) in Estonian. In 2011, in Paris, there was published a collection of poems «Les chants des forêts» («Songs of the forest”) in Veppsian and French.

Although I am a little writing in prose, which is published in newspapers and magazines, but I think that the literature of small peoples begins with poetry. After all poetry – the most democratic literary genre. They can exist both in oral and in writing. It seems to me that poetry can express absolutely everything without the use of loan words and neologisms. Veppsians lived without Russian for a long time and expressed their thoughts, feelings, emotions, not knowing the Russian language. Now Veppsian published the Bible, children’s version of the Karelian-Finnish epic ”Kalevala”, poetry books, there’s even a novel. There are a lot of translations into Veps of classics of world literature, the Finno-Ugric writers. So, in Veppsian already speak Omar Khayyam and Rabindranath Tagore, William Shakespeare and Paul Verlaine. We cannot say that there are a lot of professionals writing Veppsian, but for a small nation it is sufficient enough. Except the translations of serious literary works, there are more ”light” and popular works.

In my last visit here – it was five years ago, in Overkaliks the famous hit of The Beatles and Paul McCartney YESTERDAY sounded in Veppsian. A young Veppsian singer, who came with me (maybe someone was present at the event in 2009 and heard her singing).

And today I want to show a video clip. It is also a well-known song, the translation into Veppsian I realized it in the framework of an international program, in compliance with the copyright. It is «We Are the Champions group QUEEN» i Freddi Merkjuri. It is performed by the State Ensemble of the Republic of Karelia ”Kantele”. By the way, this year, this song was performed in the cultural program of the Paralympics in Sochi. MOVIE.

But is there any prospects of Veppsian literature? One may ask… The number of Veps with every day is getting smaller and smaller. I say yes – YES! If there will be at least one person, writing in Vepsian really good poems or stories, Veppsian literature exists. And this kind of literary creativity as – literary translation helps to ensure that the works of writers of the smallest people can be read in different parts of our planet.

Personally, I am currently making the translations into Veppsian the poems by Vladimir Brendoev – the founder of the poetry in the Karelian language, and we all know Bengt Pohjanen. Despite the rather difficult international situation, I want to say that not everyone in Russia looks at the West as at the enemy. This is what we have been through in the past, when there was the Cold War and the Iron Curtain. We would like to cooperate, writers of Russia and the West, Scandinavia also continue to co-operate, despite the various prohibitions and sanctions. Now I am working at the National Library of Karelia – this is the main library of the Republic. And that various forms of cooperation in the field of literature between Karelia and Barents region writers are present here. If someone is interested in our co-operation at present, we can exchange the coordinates.

In conclusion, I wish to thank Bengt Pohjanen for the invitation to this seminar and for all the positive things that he does for the prosperity of the writers of our northern region.

Nikolay Abramov.

Kategoriat: In English | Kommentit pois päältä artikkelissa Vepsian Literature – Long and Thorny Way

SOFI:n vastaus

Hej!

Vi har inga anteckningar om att det skulle ha skickats någon skrivelse till Valtteri Jauhiainen. Men texten som du bifogat finns på vår webbplats och där skriver vi uttryckligen att meänkieli är ett språk, inte en dialekt: ”Meänkieli är ett finskt-ugriskt språk, närmast besläktat med finska, men också med estniska, karelska och kvänska.”
Det är olyckligt om detta tolkats felaktigt.

Med vänlig hälsning

Christian Mattsson

tf chef för Språkrådet

Institutet för språk och folkminnen

08-442 42 03

christian.mattsson@sprakochfolkminnen.se

Kategoriat: Ylheinen | 12 kommenttia

Institutet för språk och folkminnen

Meänkieli SOFI

Tätä tulkithaan niin, ette meänkieli oon murre. Kysymys ja kopio oon menny SOFI:iin.

Kategoriat: Ylheinen | 4 kommenttia

Kumpula-Kostet jättää Tornionlaakson teatterin

Anna Kumpula-Kostet jättää ToTen, Tornionlaakson teatterin, jossa se oon ollu johossa vuesta 2009. Se kerto aiemin Haaparannanlehen haastattelussa, ette hään ei tieny mithään teatterista ko häntä tahothiin sen johthoon, mutta hään otti tehtävän vasthaan ko hään tykkää haastheista.

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Kumpula-Kostet jättää Tornionlaakson teatterin

Meänkielestä 2004

Haaparannanlehen priimustus vuelta 2004

Kerta munile meänkielestä!

 Oonkos tämä kieli, jota met rantasuomalaiset (uusi sana!) puhuma Ruottinpuolela kieli vain suomalainen murre? Mie olen vuositten varrela monta kertaa freistanu vastata tuohon kysymyksheen. Se kellahtaa framile tuon tuostaki. Mie freistaan tässä vielä kerran selittää.

Kielitietheelistä vastausta tähhään ei ole olemassa. Jos saman kantakielen eri variantit oon toistensa murtheita niin sillon norjan kieli saattas olla tanskan kielen murre ja ruottin kieli saattas olla vaikka saksan murre ja suomenkieli piiain eestinkielen variantti. Mutta näinhään se ei ole, vaikka se saattas niin olla. Meänkieli oon oma kieli ko met jokku pörröt aloima itte sanhoon, ette se oon oma kieli. Kentän Matti ja mie keskustelimma asiasta jo 24 vuotta aikaa. Siittä oon jo kohta kymmenen vuotta aikaa ko met Matin kans tehimä meänkielen kramatiikin. Vuona 2000 Ruottin valtiopäivilä meile annethiin kielelinen minuriteetti-staattys. Tässä häätyy huomauttaa sen, ette kysymys on kielelisestä minuriteetin asemasta, ei misthään muusta. Torninlaaksossa assuu Tornionlaakson ruottalaisia kans ko niilä oon ruottinkieli äitinkielenä ja Tornionlaakson suomalaisia, joila oon suomi syntymäkielenä. Mutta met meänkieliset olema riikintornionlaaksolaisia siksi ko meilä oon meänkieli ensimäisenä kielenä.

Ei näistä asioista kannata tingata. Käypii ko yhele kirkkoherrale, joka ei halunu kylän kraatarilta ostaa pukua. Se sano, ette hään pruukaa mennä Haaparannale, kaupunkhiin, ko hään tarttee hyän puvun. Kraatari sano, ette siinä met olema vain samanlaisia. Ko mie tartten kuula hyän saarnan mie menen Haaparannale.

 Tornionlaaksoa vain meänkieltä?

Mie käänsin Markkyksen evankeeljumin 1985. Kirjan kannessa seisoo, ette se oon Markkyksen evankeeljumi tornionlaaksoksi. Mulla oli silloin se käsitys, ette meänkieli ei ole niin hyä nimi tälle meän kielele. Mie meinasin, ette mie puhun tornionlaaksoa (ruottiksi tornedalska). Mutta mie en saanu sitä silloin läpi. Majuriteetti oli sitä vasthaan ja lehet aloit käythään tärmiä meänkieli. En mie siittä perustannu. Eihään yks ihminen saa eikä saata päättää tämmösissä asioissa. Mutta nyt tuo minun silloin viskattu kinnas oon plokattu ylös. Mie olen kuulu, ette moni ei oikein tykkää tuosta sanasta meänkieli. Net meinaava, ette ko oon meänkieli niin oon minun kieli ja ko kaikila oon oma kieli niin sitä meänkieltä ei ole olemassakhaan. Mie olen pikkusen sammaa mieltä tässä asiassa vieläki. Mutta mie en ole varma, ette sitä saattaa ennää muuttaa ja vaihettaa. Nimi ja esine kuuluva yhtheen. Enhään mie kläppinä tuntenu sannaa marmelaati. Met söimä fintystä. Se sana tullee tietekki siittä ko firma joka sitä makeata marmelaatia teki oli Findus. Ei nimi marmelaatia pillaa, eikä miestä, jos Findus-firma ei pillaa marmelaaitia ja mies nimeä.

Met hääymä taasen valita. Meänkieli eli tornionlaakso. Kahta nimeä ei saata käyttää. Käypi ko Pöksy-Eevertille ko kraatari sano, ette hään pani kahet housut uutheen pukhuun. Eevertti sano, ette kyllä mie vain sitte tarkenen, tullee piiain liikaki kuuma.

 Suomenpuoliset myötä 

Mie en tykkää poliitiikasta. Filosohvi Feurbach sano 1800-luvula näin:   ”Tästä ees poliitiikka oon meän uskonto!” Näin oon käyny. Poliitiikka oon saanu aikhaan semmoset verilöylyt, ette koko poliitiikan olis aikoja sitte saanu viskata vaikka lentokonheesta Bermuda-triangelhiin.

Poliitiikka se hajotti Meänmaanki kerran. Erotti veljen sisaresta, niinku minun Väylä oon aina ollu-laulussa sanothaan. Mutta nyt raja oon poijessa ja ikivanhaa maa, Meänmaa, oon yhtyny ko Itä- ja Länsi-Saksa. Haaparanta ja Tornio oon yhtymässä.

Mie tykkään, ette meänmaalaiset Suomen puolelaki saattava vaatia minuriteettistaattyksen Suomen emämaalta, samoten ko meän emämaa Ruotti anto meile.

Ei muuta ko painakaa pääle! Ensin asiata piethään hourauksenna, mutta jonku aijan perästä se oon liki normaali asia.

Joka oon ollu väärässä saattaa aina tehä paranuksen. Jos ei käy niinku ko Filpan Aarne kehotti Hietasen Iiskoa paranuksheen. Iisko sano, ette ”kyllä mie vain muuten, mutta ko mie en ole tästä kylästäkhään!”

Schopenhauer sano: Tottuus käypi aina kolmen vaihheen kautta: ensin sitä naurethaan, sitte kauheasti vastustethaan kunnes hyväksythään päivänselvänä aisanna.

Bengt Pohjanen

Kirjailia

 

Kategoriat: Ylheinen | 1 kommentti

Lainvastanen remissivastaus Uumajassa

Uumajan suomalaisten kannanotto

Uumajan suomenkielen hallintoalueen delegaation varapuheenjohtaja an remissivastauksen kunnalle, ettei meänkielisiä voi ottaa hallintoalueeseen jos ei tule lisää rahaa.

Saamelaisten jyrkkä vastustus

Saamelaiset jättivät vielä jyrkemmän vastauksen, ettei heidän avustusta saa pienentää jos meänkieliset tulevat jakamaan  yhteistä pottia. Näin kunta asetti nämä vähemmistöt vastakkain, kysymällä kahdelta jo hallintoalueessa olevalta, että otetaanko kolmas mukaan. Hajota ja hallitse. Riitahan siitä tuli.

Valtteri Jauhiaisen kommentti
Delegaation varapuheenjohtajan Valtteri Jauhiaisen kommentti meän kielestä:

Meänkieli ei ole oma kieli. Se on Ruotsin puolella asuvien ja tornionlaakson murretta puhuvien nimike jota he itse nimittävät sanalla ”Meänkieli”.
Elikkä se on vain ME kun äännetään ja sanotaan näin suomea täällä.
Käännös tästä on pannut monen pään aivan sekaisin ja puhutaan kielestä.
Sitä kyllä on paljon yritetty saada rekisteröityä omaksi kieleksi mutta se ei täytä oman kielen vaatimuksia.
Esim oma kielioppi, sanalistat kirjallisesti jne.Meänkielen murteen kirjallisuus on aika pientä  Suomenkielessä sinänsä on noin 400 000 sanaa.
Mutta se on suuren ryhmän historiallinen murre Ruotsissa.”

Walter

Terveisin: Jouko Kangas, Umeå

Kategoriat: Ylheinen | 11 kommenttia

Annecy, Mont Blanc ja Valkea taami

Met noijaama taappäin aurinkotoolissa ja nautima lämmöstä ja näköalasta. Piiain enniiten näköalasta. Oon aivan se ja sama mihinkä ilmansuunthaan met käänämä katheen met näemä sanomattoman kommeita, tramattisia vuorten huippuja; alle käsin ko kattoo havattee pienen alppikylän le Grand Bornandin levveilevän: kirkontorni ja pieniä tummasta puusta tehtyjä mökkiä, ette vilisee. Kello oon kakstoista, keskelä päivää, ja met olema justhiinsa ottanheet lyhyn lynsirastin samala ko met tutkima lifttikaarttaa käsittääksemme millä met maholisiman vähäsen aikaa käyttäen pääsisimmä takasi piilile. Oon paha jättää pistit ko aurinko oon korkeimilhaan mutta met hääymä alkaa lähtheen tästä jos met meinaama keritä tiimassa takasi Annecyyhyn ja iltapäivän franskankielen tiimale. Mutta se tosiasia, ette met olema kerihneet nauttia kohta neljä tiimaa ihanasta laskemisesta sivakoila ennen koulun alkua voittaa ikävän lähteä jo takasi. Mutta methään halvama keritä tiimale, siksihään met olema tänne tulheet, Annecyyhyn, franskalaisten alphiin, nähkääs, ophiin franskaa.

IMG_5516 IMG_5596

 

IMG_5798 IMG_5937

Annecy oon pieni kaupunki, nuin 50 000 tahi 120 000 asukasta, riippuu vähäsen siittä jos siihen räknää myötä lähikaupunkit ja likelä olevat paikkakunnat. Kaupunki oon liki 500 metriä meren yli Franskan toiseksi isoiman järven pohjospuolela; sen lisäksi Euroopan puhthain järvi, jota sanothaan vain Lac d’Annecyksi tahi Annecyjärveksi. Vanhaan kaupunkin talot perriytyvvä keskiaijalta ja net oon moelmilla puolen Thiou – väylää, joka virtaa kaupunkin keskustan läpi. Keskelä väylää oon löyettävissä vanhaa fankilinna, Palais de I’lsle, ja väylän vartta pitkin kahvelta ja ravintolat tööttivä toisia. Annecy oon yks kaikhiin enniiten vierailtu paikka Franskassa, mikä ei tunnu kummalta ko sielä oon. Täälä oon kaikile jotaki. Täälä vilisee pâtisserierriä, boulangerieriä och chocolaterieriä ja jos ilojen jumalat oon hyvälä kiirilä sitä viettää ilman muuta koko päivän järven rannala tahi seku vain marsimalla väylän rantaa pitkin. Monena viikonpäivänä vanhaassa kaupunkissa oon markkinat, joila paikaliset puntit myyvä heelmää ja vihaneksia, juustoa ja kotona leivottua leipää ja leivoksia, viiniä ja makkaraa ja joitaki murreita sokkerimakkeita macaronia. Jos olet lukenu Joanne Harriksen kirjan Suklaa niin sulla varhmaan oon salanen unelma, ette joskus saat jua tuota ihanaa, kräämästä, lempeätä ja tummaa suklaa, jota vain Vianne ossaa tehä. No siinä taphauksessa oon pakko käyä La Folie Royaleessa ja tilata yhen Chocolat Anciennen. Ota ”grand”, iso, ko sie kerranki olet paikan päälä, muuten sie aivan varmasti tulet kathuun.

Seikkailijoile kaupunki oon hullun passeli ko sieltä pääsee kulun pääle jalkasin ja sivakoila, sielä saattaa kiivetä ja särmilä lentää järven yli. Isot hihtopaikkakunnat kuten Val d’Ísere, Chamonix ja Val Thorens ei ole kaukana jos oon piili jos ei niin likempännä löytää monta pienempää hihtoperukkaa. Rapean tiiman päässä oon Genève ja Lyon jos vässyy siihen mitä kaupunki itte tarjoaa.

Jonku viikon perästä met seisoma Massif de Balmen huipula La Clusazassa ja kattelemma vuorten huippujen yli samala ko met panoraamakuvala freistaama arvata mikä niistä oon Mont Blanc. Met olema juuri tulheet takasi Chamonixistä, missä meitä kohtasi täysi sumu ja siksi met emmä saahneet nähä ”La Dame Blanchea”, Valkeata Taamia, emmäkä paljon muutakhaan mutta tänäpänä ko oon poutaa ja pilvitöntä met olema päättänheet ottaa selvää missä se piiloilee. Met vahtaama ja vertaama, kattoma ja vertaama ja viimen met olema aika varmoja: ”Se oon Mont Blanc!” mie huuan ja viiton. Met aivan poukkoilemma ilosta: Se oon Mont Blanc, Mont Blanc!” Tuntuu aivanko olisimma nähneet julkkiksen. Niinhään met olema, toelaki ja met tunnema ittemme avain pieniksi ja mitättömiksi. Näessi, vaikka se ei olekhaan iso huippu, se oon aika tavalinen ja pehmeästi pyöreä niin se oon Länsi-Euroopan korkein ja sielä se seisoo, vuosi toisen perästä, kesät ja talvet, sielä se loistaa valkeihneen huipuin.

Emma Tegelid (21)

 

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

Kategoriat: Kauasmaat | Kommentit pois päältä artikkelissa Annecy, Mont Blanc ja Valkea taami

Juokale/fylltratt

 

Juokale ei ole selvän vertanen, vaikka olis kunka päissä.

En fylltratt är inte att jämföra med en nykter, hur full han än försöker bli.

 

Kategoriat: Viikon sääkelsi | Kommentit pois päältä artikkelissa Juokale/fylltratt

MAIPRAASULA KASANMAALA

Kävin kotikylässä, Kasanmaala, maipraasula. Väkeä oli mukavasti. Tornaeuksen Bruno oon kylän vanhiimpia, yli 80 ja hyvä muisti ja hauska porisheen. Ko se kertoo Moilasen Eeemelin ja Villi-Keron kohtaamisen se oon justhiinsa niinku iislantilainen tarina, saaka, tärkeintä oon loppusanat.

Lue loppuun

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa MAIPRAASULA KASANMAALA