MEÄNKIELEN ISO SANAKIRJA III/STORORDBOK FÖR MEÄNKIELI III

Nyt se oon tullu, Meänkielen iso sanakirja III, O-R. Työ tehhään talkoona.
Storordbok foto 2016 del 3

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa MEÄNKIELEN ISO SANAKIRJA III/STORORDBOK FÖR MEÄNKIELI III

Hilja Byströmin päivä 18. huhtikuuta 2016

                                                                    flaggan

                                                            

Hilja Byströmin päivä
Meänkielisen kirjalisuuen päivä 

18. huhtikuuta, 2016 kl 11 – 16.30

Pohjoskalotin kulttuuri- ja tutkimuskeskus, Matarinki

TEEMANA: Kielenhuolto

OHJELMA

11.00 Metiatilasuus Meänkielen iso sanakirja III O-R
12.00 Ruoka-aika
13.00 Hilja Byström teksti (Meänmaan Teatteri)
13.20 Kielenhuoltoa – miks? Bengt Pohjanen, kirjailia, fil tri
14.00 Kunkas met raatiussa hunteeraama? – Bertil Isaksson
14.20 Kahvitauko
14.40 Haaparannanlehti – meänkieli uutisvirrassa, Örjan Pekka
15.00 E. Molnar Bodrogi, Kielenohjailun vaikutus kollektiivisen itenttiteetin vahvistamisheen
15.20 Porinaa: Kunkas met jatkama? Porinankymppi: Marita Mattsson Barsk
16.00 Päivä päättyy

Järjestäjät yhtheistyössä:

Meänmaan kieliraati
STR-T paikalisosasto, MAtarinki

Tietoja: info@sirillus.se  070 5677529 (+46 70 5677529)

 

 

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Hilja Byströmin päivä 18. huhtikuuta 2016

Raatiu Väylänranta lopettaa jatkuvan lähätyksen

Raatiu Väylänranta perustethiin kevväilä 2013. Marsissa jo lähätethiin pruuvilähätystä ja Hilja Byströmin päivänä koko päivän ohjelman suorana Mataringista. 2013 aikana raatiula oli monta avustajjaa jokka tehit prukrammia. Joka viikko tuli jotaki uutta. Sen jälkheen paljon vähemän.

Nyt näyttää ettei kannatte pittää päivittäistä lähätystä toiminnassa. Uusia prukrammia ei juuri tule. Raatiussa pyörii nyt vieläki jouluprukrammit, olis häätyny vaihettaa muuta tilale mutta sekin oon iso työ.

Tämä meinaa ette lähiaikoina päivittäinen aikataulun mukhaan pyörivä lähätys päättyy. Arkiivi jää toimimhaan eli sielä olevia prukrammia mennee kuunela oman valinan jälkheen. Arkiivhiin saatethaan lisätäkki prukrammia ko vain joku tekkee. Tämän menneeki aatela niin ette Väylänranta keskittyy nyt prukrammiarkiiviksi.

Alkuaikoina oli aatosta ette ko nettiraatiussa oon vapaata tillaa 24 tiimaa joka päivä, niin Väylänranta saattais olla kaikitten meänkielisten ja kveenittenki yhtheinen nettiraatiu. Asia freistathiin ottaa tämän framile föreeninkitten yhtheistyökokkouksessa aprilissa 2013, mutta se jäi flakuasian jalkhoin. ”Freistasimma yksin, hyvä soon ette ees näin kauon jaksoimma”.

Kategoriat: UUTISIA | Kommentit pois päältä artikkelissa Raatiu Väylänranta lopettaa jatkuvan lähätyksen

STR-Tn nuoret syyttävä vanheempia meänkielisiä

30- ja 40-lukulaiset oon niitä polvia, jokka oon kantanheet raskhiimat kuormat olleshaan painostettu minuriteetti Tornionlaakossa. Nämät polvet oon kans kytkentöjä tulevaisuutheen. Kieli ja kulttuuri kuuluva yhtheen. Net kantava meänkieltä vielä. Nyt STR:Tn nuoret, Johanna Sirkka ja surnalisti Ida Brännström hyökkäävä syyttävä joitaki mainitusta sukupolvesta, ette net estävä nuoria käyttämästä meänkiltä. Mutta net ei tarkista kukka nämät harvat oon, jokka estävä heitä. Hanna AIli, Arbogasta, oon tämän raportin tehny.

Tämä raa’an ja loukkaavan syytöksen saattaa lukea STR-Tn kotisivulta, joka saapi valtion rahhaa tähään työhön.

Näin Hanna Aili kirjottaa:

”Juuri tämä stantartiseerinki saattaa olla estävä, ainaski silloin ko niin sanotut meänkielenaktivistit antava ittele tulkinan etuoikeuksen. Hannan tuktinossa kerrothaan joista vanheeman polven ihmisistä, jokka paneva rajoja kielele ja sillä sulkeva olus monia.”

Siihen yks vanheeman polven ihmisistä reakeeraa näin: ”Kukkas oon net harvat vanhaat, joihin Hanna Aili och SRT-Tn nuoret hyökkäävä MET-avisissa ja tutkielmassa? Mikä raaka syytös! Kukkas oon net vanhaat jokka paneva näile rajoja? Mie en tunne yhthään! Ja mistäs kieliaktivististä nämät puhuva? Niin sanotut! Artikkelissa ja tutkielmassa viitathaan Ida Brännströmhiin, joka tietääksheni oon ainua joka valtion hälle maksamassa raprtissa kieltä meänkielisen avisin olemassaolon ja syrjii henkilöitä vaikeneamalla heän olemassaolsosta.  Näitten aatheen juuret pölättävvä. ”

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa STR-Tn nuoret syyttävä vanheempia meänkielisiä

STR-T:s unga angriper äldre meänkielispråkiga/STR-T:n nuoret hyökkäävä vanhojen kimphuun

30- och 40-talisterna är de generationer som burit den tyngsta bördan av att vara en utsatt minoritet i Tornedalen. Det är också dessa som är länken in i framtiden. Språk och kultur hör ihop. De är bärare av meänkieli. Nu angriper STR:Ts unga, Johanna Sirkka och journalisten Ida Brännström några få ur denna generation för att hindra dem och de unga från att använda meänkieli.  Men de preciserar inte vilka personer det gäller. Hanna Aili, Arboga, står bakom rapporten.

Denna grova och kränkande anklagelse kan vi läsa i STR:Ts bidragsstödda hemsida:

”Just denna standardisering kan verka hämmande, i alla fall när så kallade meänkieliaktivister ger sig själva tolkningsföreträde. I Hannas studie berättas om några få ur den äldre generationen som sätter gränser för språket och därmed stänger ute många.”

Så här reagerar en av de äldre: ”Vilka är de här några få äldre som Hanna Aili och SRT-Ts unga angriper i MET och i en uppsats? Vilken oerhörd anklagelse! Vilka är de få ur den äldre generationen som sätter gränser för unga? Jag känner ingen! Och vad är det för aktivister? Så kallade! Bland de citerade finns Ida Brännström, vad jag vet är hon den enda som sätter gränser när hon i offentlig av staten betald rapport förnekar existensen av meänkielispråkig tidskrift och meänkielitalande personer. De ideologiska rötterna till ovanstående förskräcker.”

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa STR-T:s unga angriper äldre meänkielispråkiga/STR-T:n nuoret hyökkäävä vanhojen kimphuun

Pääsiäisämmä Ylikaihnuussa

Ylikaihnuussa oon trafikirontelli ko tullee Mataringistä taikka pohjosesta käsin. Siihen oon viimi aikoina hommattu kaikenlaista. Hirvenjahtiaikana oli hirvenjahtiämmä ja -äijä. Nyt oli pantu pääsiäisämmä, joka koloa vauhtia näyttää menevän Blåkullanhiin.

 

PÅskgumma i Överkalix

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Pääsiäisämmä Ylikaihnuussa

Rajala rajasta

Adam ”Aatu” Huuva, Elina Söderström, Hanna Kanto ja Bengt Pohjanen juttelit tiistaina telttareisula Rajala rajasta. Tiiman juttelusta tullee Sisuradihoon 2.4.2016. Rajatuuli oli terävä mutta henki lämmin.

 

Rajala

Vas. Elina Söderström, Hanna Kanto, Adam ”Aatu” Huuva ja Bengt Pohjanen.
Kuva: Tuntematon Haaparantalainen nuori vaimoihminen. Kiitos!

Kategoriat: Ylheinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Rajala rajasta

Jopparia/Smugglare 1917

Ensimäisen mailmansoan aikana gulassiparunit tehit suuria voittoja joppauksella. Haaparannala oli etevä kuvvaaja, Mia Green, joka oon ottanu jopparista hienon kuvan minun isoisän sisarelle, Frida Perttulalle, Revonsaaressa, jossa oli jopparille otolinen paikka.

smugglare-150x150[1]

Smugglare under 1.a Världskriget i Vojakkala.Fr vä William Revoniemi, Arpela, Pekka Oukkala, Vojakkala, (v. Kokkare), Eino Mustaparta, Orav.saari, Einar Mustaparta-Kokkare, Eetu(Edvard Mustaparta (ej släkt), Antti Puoskari, köpte guldhalsband åt sin katt. Välbeställd efter kriget.

Fotot togs hos Mia Green 1917 åt Greta Pohjanen, Revonsaari som tack för ”husrum”.

Bilden är gåva från Frida Perttula.

Kategoriat: Ennen aikhaan | 1 kommentti

Erik Forsman, Satu ritarista

Satu ritarista

Oli kerran ritari, joka rattasti mailmale. Ja sen poika Peder jäi yksin mammansa ja palvelijoitten kans. Näessi, sen pappa lähti ishoon sothaan mutta se kaatu ja Pederin mamma aatteli, ettei minun pojasta saa tulla ritari niin net siiryit methään, ettei siittä tulis ritaria, mutta ko Peder oli 15 vuotta se meni ulos ja havatti miehen, jolla oli miekka ja kuuttikaari ja Peder kysy, ette kukas sie olet ja se sano, mie olen ritari. Ja silloin Peder hunteerasi, ette häänki halvaa ritariksi! Se laukkoo kotia mammansa tykö ja sannoo, mie olen nähny ritarin ja mieki halvan siksi. Mutta silloin mamma aatteli, ette voi, tämä ei ole hyvä. Peder oli hullun ilonen ja sen mamma ei kehanu kieltää.

3 vuotta oli menny eikä mamma ollu sanonu Pederille, ettei se saa alkaa ritariksi. Mutta jonku päivän päästä se kerto, ette Pederin pappa oli soassa kaatunu ko se oli ritari ja nyt sieki tiät, ette se saattaa maksaa sulle elämän. Mutta jos joku soassa tappo papan niin mie saatan kostaa ja tappaa sen.  Se teki miekan. Ko se oli valmis se laukko linnale ja kysy jos joku sielä saattas opettaa Pederiä käythään sitä.  Net sanoit, ette joo, mutta met hääymä kysyä joltaki sinun perheen ihmiseltä jos se passaa. Mie olen jo kysyny mammalta ja se sopi, mutta net ei uskonheet sitä. No sittehään se oon passelia, ette met hältä kysymä ko sie olet niin varma. Mutta sen tykö oon pitkä matka. Meilä oon hevoset. No sitte met rattastamma sinne. Silloin Peder hunteerasi, ette mitäs mie nyt tehen. Silloin se hoksasi. Se lähättää sannaa mammale, ette hään lähtee hakheen onnea. Mamma käsitti ettei asia ollu niin. Mutta Peder sano, ette kyllä se onnistuu niin ja jollaki laila net uskoit sitä.

Ko se oon oppinu käythään miekkaa, se rattastaa mailmale. Yhtenä päivänä ko se rattasti toisten ritarien kans niin alotethiin sota ja monta kuoli mutta Peder sai kostaa. Ja net voitit ja ko se oli rattastannu 3 päivää se löysi linnan ja yhen tätin. Se kysy siltä jos onni oli sielä. Voi, täti sano, mie olen nähny niin monta menevän linhaan sisäle mutta en yhthään ole nähny tulevan ulos. Mutta Peder meni sisäle ja ymmärsi, ette hään pääsee ulos. Ja se jäi linhaan ja kirjotti preiviä mammale, mutta yhtenä päivänä sen mamma ei vastanu preihviin jonka se oli lähättänny, se pruukasi aina vastata preihviin, niin mie lähin sinne kathoon mitä sielä oli sattunu. Ko se tuli sinne talo oli särjetty ja Peder löysi lapun, jossa seiso, ette näyttää missä onni oon muuten et saa ikinä nähä mammaasti, met olema kaukana vuorila. Niin lapussa seiso, mutta jos mie menen sinne niin mamma saapi tietää, ette mie olen ritari. Se hunteerasi ja hunteerasi. Mutta ei löytäny mithään. Mutta jonku aijan perästä se älysi, ette miehään saatan lyä yhen vahin ja ottaa sen vaatheet niin kukhaan ei tiä, ette mie olen mie. Se lähti ja kahen päivän perästä se oli framila. Se löi ensimäisen minkä näki ja otti sen vaatheet. Sitte se hiipi luohlaan ja alko hakheen mammaa.

Ensin se kohtasi 3 vahtia ja net sanoit, mitäs sie täälä tehet, siehään hääyt olla vahissa portila. Mie piin vain tehä näin ja se löi net maahan. Sitte se jatko hakemista, tässä oon iso luola, se mutisi. Sitte se kuuli naurua ja huutoa ja se alko laukhoon sinne mistä ääni kuulu. Se tuli huohneesheen, joka oli vahtia täynä, mitäs mie nyt tehen, mutta sillon se muisti vaatheet ja se vain saatto sullautua niitten sekhaan ja pääsi muitten vahitten siutti ja tuli sinne missä sen mamma oli ja sielä oli paljon vahtia ja net aloit tappelheen ja ko Peder oli lyöny kakki, se joka oli preivin lähättänny tuli monen vahin kans ja vaati, ette missä onni oon. Sitä en sano, mutta net pölätit, ette het sitova sen ja lyövä pään poikki, mutta perilä joku huusi, ette kolo meteli kuuluu ja silloin alko sathaan kiviä niitten pääle, mutta ei Pederin ja sen mamman pääle niin net pääsit vahpaiksi.
Ja onnen se löysi näin ittele ja mammale: vaphauen.

Kirjailia Erik Forsman Neuvonantaja ja kääntäjä: Bengt Pohjanen

Kategoriat: Lasten kirjotuksia/Barnens berättelser | Kommentit pois päältä artikkelissa Erik Forsman, Satu ritarista

Erik Forsman (8), Sagan om riddaren

Sagan om riddaren

De var en gång en ridare som for ut i världen. Och hans son som hette Peder blev ensam kvar med sin mamma och hans tjänare. För att hans pappa for ut i ett stort krig men han stupade och Peders mamma tänkte att min son ska inte bli riddare så de flyttade in i skogen så han aldrig skulle bli riddare men då Peder blev 15 gick han ut och då såg han en häst och en man som  hade ett svärd och båge och då frågade Peder vad är du jag är en riddare. Och så tänkte Peder: jag vill bli riddare! Han springer hem till sin mamma och säger jag har sett en riddare och jag vill bli en. Men då tänkte mamman oj det här blir inte bra. Peder var jätte glad så mamman våga inte säga nej. 3 år hade gått och mamman hade inte berättat att Peder inte fick bli riddare. Men några dagar senare berättade hon att hans pappa stupat i ett krig när han var riddare så nu vet du att det kan kosta dig livet. Men om pappa blev dödad av någon i kriget så kommer jag att hämnas och döda honom. Sen smidde han ett svärd. När svärdet var klart sprang han till borgen och frågade om någon kunde lära Peder att fäktas. Då sa dom ja men vi måste höra med någon i din familj om det går bra. Jag har redan kollat med mamma och det gick bra men dom trodde inte på han. Men då går det väl bra att vi kollar med henne om det går bra om du är så säker. Men det är så långt vi har ju hästar. Men då rider vi väl dit. Då tänkte Peder vad ska jag göra nu. Då kom han på det. Han sickar ett bud till sin mamma och där står det jag ska bara söka lyckan. Då förstod mamman att det inte var fallet. Då sa Peder att det gick bra och på något konstigt sätt så trodde dom på honom. När han har lärt sig att fäktas så rider han ut i världen. En dag när han rider med dom andra riddarna så startades ett krig det var många som dog men Peder fick sin hämnd. Och dom segrade när han hade ridit i 3 dagar så hittade han ett slott och en gumma. Han frågade gumman om lyckan var här. Oj sa gumman jag har sett många som har gått in i slottet men inga som har kommit ut. Men Peder gick in en då och han in såg att han kunde gå ut. Så han stannade i slottet och i slottet så sickade han brev till sin mamma men en dag så svarade inte han på ett brev som han hade sickat hon brukar alltid svara på breven så jag reste dit för att se vad som hade hänt. När han kom fram så vart huset förstört Peder hittade en lapp där det stod visa oss var lyckan finns annars får du aldrig se din mor igen vi finns långt upp på bergen. Stod de på lappen han sa men om jag kommer får ju mamma veta att jag är en ridare. Han tänkte och tänkte. Men han kom inte på något. Men efter ett tag så kom han på att jag kan ju slå ner en vakt och ta på mig hans dräkt så kommer ingen veta att det är jag. Han for iväg på dräkten det tog 2 dagar innan han kom fram. Han slog ner den försa han såg och tog på hans kläder. Sen smög han in i grottan och han började leta efter sin mamma

Först träffade han på 3 vakter och dom sa vad gör du här du ska vara där ute och vakta in gången. Jag skulle bara göra så här och han slog ner dom. Sen fortsatte att leta det har är en väldigt stor grotta mumla han för sig själv. Sen hörde han skratt sen så hörde han skrik han började springa där ljudet hördes i från. Han kom in i ett rum fult av vakter vad ska jag göra nu men han kom ihåg att han hade dräkten så han behövde bara smälta in när han hade lyckats ta sig förbi dom andra vakterna så kom han dit där hans mamma var så kom de många vakter och dom började slås när Peder hade slagit ner alla kom han som hade skickat brevet och han hade med sig många vakter han frågade vart är lyckan det säger jag inte dom binder fast honom och tvingade han att säga annars skulle dom huga av honom huvet när dom var framme skrek alla ja det lät jätte högt så det började rasa stenar över alla förutom Peder och mamman så dom blev fria. Och lyckan hade han hittat åt sig och sin mamma friheten.

Författare Erik Forsman
Rådgivare: Bengt Pohjanen

Slut

Kategoriat: Lasten kirjotuksia/Barnens berättelser | Kommentit pois päältä artikkelissa Erik Forsman (8), Sagan om riddaren