Kexin tiuku

Rotubiologii –  mitäs met olema oppinheet? (3)

Ko koronan ensimäiset tiot alkuvuesta tulit niin pääministeri oli varma, ette tie’e oon täysin luotettava. Näin se sano: ”Hallitus oon valmis tekheen päätöksiä varsin ko eksperttivirasto niin sanelee. Sielä oon syvätieto!”
Sinä se taasen oli. Ja se oli väärässä. Sitä syvätietoa ei ollu olemassa. Ei ole vieläkhään!
Ko vain ti’e käskee, niin tehhään. Eikös mithään ole opittu? Tietheelisiä tolloja oon aina ollu, oon ja tullee olheen.
Rotubiologiitä ei ole keksinheet sossut eikä polittiset aatheet, ei ees Herman Lundborg.
Kukas oon vasthuussa mistäki? Kukas häätyy pyytää antheeksi keltäki?
Toinen tietheen harhatie Ruottissa ja muuala päin mailmaa oon ollu petakokiikki, mikä oon määräny politiikkoja. Se oli petakokiikin tie’e, joka muutti hyvän vanhaan koulun, missä minun mammaki oli saanu kakskielisen opetuksen. William Snell oon monessa yhtheyessä sen selittänny. 30-luvula tuli niin sanottu Berlitzin opetusmalli, mikä oli sitä mieltä, ette jos halvaa oppia uuen kielen häätyy puhua vain sitä eikä muuta. Sitä käytethiin koko mailmassa. Ylikainulaiset sait peekpinnestä jos puhuit murretta, Smoolannisa samoin.
Mie olen itte sitä kautta oppinu ruottinkielen hyvin äkkiä koulussa. Slöiti meilä oli suomeksi. Mie olin täysi mies ennen ko mie opin mitä hukinpori oon ruottiksi. Mie sain Haaparannan jymnaasissa suomenkielen ja nyt mie olen kolmikielinen kirjailia, mikä oon hyvin harvinaista. Mie opiskelin iltasin ABF:ssä venäjää, olen saanu latinit ja kreikankielet, hepreankielet. Minusta tuli rikas polyglotti, monikielinen. Siksi ko olen meänmaalainen. Ketäs mie syytän? Valtioita? Maximilian Berlitziä? En syytä, mie kiitän!
Tietenki Berlitzin tietheelinen petakokiikki pilasi kans. Olis ollu hyvä käyttää kahta kieltä koulussa. Monesta tuli puolikielinen, Tämä ei koske minua. Mie en valtiota saata syyttää. Piian mie häyn rajaihmisenä pyytää valtiolta antheeksi. Tet, jokka nyt hommaatta tottuuskomišuunin kans ja syytättä valtiota, tehkää niin, mutta tet että saa minua eustaa.
Kukas tästä oon vasthuussa?
Koronan myötä tietheen epäluottetava ilmiö tuli taasen meitä vasthaan.
Kansanterhveysvirasto ei ollu oikeassa. Sen kriitikot ei olheet oikeassa netkhään. Ja kuitenki kaikin viittaava tietheesheen. Kukas oon vasthuussa? Pääministeri?
Rotubiologiista tie’e ei tietenkhään ennää puhu. Mutta met hääymä muistaa, ette salvaminen, sterilisieerinki, eugeeninen puoskaus ja eutanasii, oon saahneet valtaa koko mailmassa.
Mie en ole vasthaan sitä, ette menheitä virheitä  tutkithaan, mutta ko vaatimusten takana oon samat aatheet, jokka oon surmanheet miljoonia ihmisiä, niin mie en lähe siihen.
Mie toivosin, ette rahat menisit kielen ja kulttuurin kehittämisheen eikä meän uusien herrojen ja virkaihmisten kuukausipalkhoin. Emmä met sitä meinanheet ko met 40 vuotta aloima tekheen tätä työtä.
Ei tartte tonkia vanhaata tunkiota. Nyt oon aika olla varuila taasen.
Tohimakos toela nostaa esile arkoja asioita, joita nyt suunitelhaan. Sikiödiagnoosia? Eutanasiita? Saattaakos jo tilata genettisesti muo’ostetun sikiön? AI, Robotit, joita tie’e kehittää? Häh?
Arvonihilismi ja hyötyismi täysin maalistunheessa valtiossa: mitäs vaaroja siinä oon?
Mitäs se oon se valtion arvopohja, josta puhuthaan niin paljon? Jaankos mie sitä meänmaalaisena ko minun kieleliset ja kulttuuriset juuret oon niin syvästi Meänmaan mullassa? Se ei ollu nihilistinen eikä hyötyisminen.
Mie en aina ole tietheen kans sammaa mieltä. Mie hääyn kirjailiana aina kulkea aijanhengen, tuon kauhean Zeitgeistin, epätahissa.
Pata kattilaa soima, punaruskeat kyljet molemilla.

Rotubiologii –  ei vain met! (2)

Newtonille (1642-1727) taihvaansfääri oon kone, Descartekselle (1596-1650) elläin oon kone, Hobbekselle (1588-1679) – yks sosialismin ja totalitaaristen valtioitten isä – yhtheiskunta oon kone, La Metrielle (1709-1751) ihmisen kurento oon kone, minkä se tietheelisesti halvaa toistaa teoksessaan L’Homme machine (Ihminen oon kone), Pavloville (1849-1936, Nobelinpalkinto 1904) ja sen seuraajille ihmisen käyttäytyminen oon kone, seki.
Ei ole olemassa sitä, mitä tietheen nimissä ei saateta määritellä ilmiöksi ja faktaksi, matemaattiseksi hypoteesiksi ja polittiseksi mielikuvitukseksi.
Monet etevät tietheen ihmiset oon olheet intohimosesti otettuja rotubiologiista. Tämä tosiasia pitäs meitä tänä päivänä seishauttaa, panna aattelheen perhään ja asethaan kriittisiä kysymyksiä. Kunkas iso osa niin sanotusta tietheen diskursista oon vain subjektiivisia arvoja? Missäs kulkee pseudotietheen ja tietheen raja? Koskas tie’e menettää ja hukkaa asetetut eettiset rajat? Oonkos tie’e aivan varmasti sammaa ko tieto?
Länsimaisen juutalais/kristilisen arvopohjan ja inhimilisten vaphauen- ja oikeuenaatoksen kannalta mulla oon oikeus kysheenalaistaa ja kritiseerata tietheelistä toimintaa.
Kunkas rotubiologii saatto kukoistaa? Vastaus löytyy perinöllisyysopista, siis genetiikan suuresta läpimurrosta. Yks inspirašuunilähe oli Darwinin (1809-1888)  aatokset ja hunteerinkit meän alkuperästä ihmisinnä. Spencerin (1820-1903) sosiaalidarwinismi ja Francis Galtonin (1822-1911) genetiikka tarjosit näile tietheelistä perustaa, joita ei kysheenalaistettu. Sata vuotta aikaa julkasthiin tietheellisiä teoksia, joissa väitethiin rotupuhthauen olevan korkeakulttuurien elossa pysymisen ehto. Vernichtung (perikato) oli aatoksenna olemassa paljon ennen kansalissosialismin läpimurtoa. Saksalaiset olit siinä oikeassa, ette Wir sind nicht allein, emmä vain met! Voi voi tuota vain. Emmä vain met! Massojen surma oli komunismin ja nasismin alkuperästä aatetta.
Näitä tietheelisiä teorioita oli käytössä kaikkialla: USA:ssa, Pohjosmaissa, Isobritanniassa, Belgiassa, Schweitsissä, Balttian maissa, Japanissa ja muula päin mailmaa.
Yks psykiatri ja juristi julkasit Saksassa 1920 kirjan, jossa ehotethiin Vernichtung (perikato). Lähtökohta oli ihmisen oikeus ittemurhaan ja eutanasihaan (kuolemisen apua). Miksis elämän, joka oon menettänny merkityksen, tarkotuksen ja ilon, piti pelastaa? ”Arvoton elämä”, ”tarpheeton elämä”, jopa ”rannan korjua” olit muo’issa. Näin puhuthiin ja aatelthiin.
Ryhmiin, joita saatto aijaa perikathoon, kuulu avuttomasti menetettyjä, parantumattomia heikoälylisiä. Siinä kävi jopa niin, ette tietheelisissä piirissä meinathiin, ette nasistit olit vain menheet liika pitkäle. Vain! Itte olen kuulu, ette Leenini surmasi vain renegaattia, kansan viholisia ja uuen ihmnisen vastustajia. Vain!
Tietheen puolela ja totalisten aatheitten puolela oon aina käytetty liika helposti tuota VAIN. Ihminen oon VAIN kone! Vaaralinen sana tuo VAIN. Se oon VAIN!
Seuraavassa ja viimisessä pakinassa mie halvan asettaa kysymyksen: Mitäs meilä oon oppimista aatellen tuota kolmipäistä lohikäärmettä, komunismi-fasismi-nasismi, kauhun ja veren 1900-luvun aatheita. Asetan kysymyksen mitä pääministeri sano kevväilä tietheen luotettavuuesta koskien koronaa.

Rotubiologii –  joitaki aatoksia (1)

Mie halvan tässä nostaa framile joitaki asioita, jokka saattava olla tärkeät ko hunteeraa kunka semmoset hulluuet ko kallonmittaukset ja rotubiologii saattava saa’a niin suuren vallan, ette pitkin maita ja manterheita alethaan mittaahmaan kalloja ja määrittelheen mitä rotua ittekuki oon. Tämä oon Meämaan kulttuurille aivan vierasta. Mistäs tämä tuli? Kukas tämän keksi? Kukkas tämän otit vasthaan?

Mie halvan kysyä mikä tietheen merkitys oon ollu, oon ja tullee olheen politiikale, valtiolle, yhtheiskunnale ja aatheele, olletikki sekulaariselle ja totalitaariselle aatheele. Missäs niitten juuret oon? Kunkas hunteerathiin? Kukas määräsi ja päätti?

Sata vuotta aikaa – ja aikasemminki – ihmisen rotujalostaminen oli yhtä päivänselvä asia ko elläinten rotujalostaminen. Zoloogit ja botanistit jalostit ja ihmisbioloogit, toisin sanoen lääkerit, hyväksyit ja omaksuit kernaasti sen rotubiologiin, mikä koski ihmistä. Tätä vaati eugeniikin, rotubiologiin alulepanija ja isä, Francis Galton (1822-1911), ja sen aatokset kaijuit Ruottissaki, bioloogien ja muun tietheen puolela. Sitä kuunelthiin ja siihen uskothiin. Huuto kuulu silloinki: ”Uskokaa tie’että!”

Hyöty oli ensimäinen asia, mikä otethin vasthaan. Jos saatto eugeniikan avulla määritellä ja löytää heijot geenit ja vaivaiset ihmiset ja niitten jälkeläiset niin siittä olis hyötyä kaikile.

Hyötyä tärkeämpi tekijä oli kuitenki tie’e, joka kulki nimelä rotubiologii ja perinnölisyysopi. Nämät olit tärkeitä osia  uuenakasta valistusaikaa.
Tämä kaiku jopa minun syntymäkunnassa ko yks kunnanraati pilkkasi lestaatialaisten suuria perheitä, ette häätys hyväksyä vain kolme lasta ja sitte salvaa ja steriliseerata.

Tie’e kantaa siis päävastuuta ko tulhaan rotupuhthautheen (rotuhygienii). Tähhään kuuluit pakkosalvamiset, sikiön puoskaukset, muuttoliikheet, imigrašuunikielto, rotusekotuksen kielto ja eutanasii ja tähhään lisäthiin vielä massatapot niinku Nasistien ja komunistien aatosmailmoissa, joissa jalostethiin ihmistä ja marksilaisen teorian mukhaan surmathiin pahat ihmiset, jokka estit uuen ihmisen syntyä.
Rotubiologii Ruottissa ei ollu yhen puoluheen eikä hallituksen asia. Rotubiolgii oli kaikkien puolueitten hyväksymä asia.
Ja se oli vallan kunnioitettu.